Sopimusyhteiskunta

Sopimusyhteiskunnassa ihmiset voivat yleisesti tehdä keskenään sitovia sopimuksia. Käsitteellä tarkoitetaan usein myös sitä, että sopimuksiin päästään ilman riitoja tai painostusta, ja joskus sitä, että samaan sopimukseen yhtyvät hyvin monet tahot.

Sopimusyhteiskuntaa kaventaviksi tekijöiksi katsotaan sopimusten rikkomukset sekä se, että valtiovalta tai jokin muu taho sanelee asioita sen sijaan, että jättäisi ne vapaasti sovittaviksi.

Suomessa oikeuslaitos toimii sopimusten sitovuuden takaajana, mutta lainsäädäntö rajoittaa sopimusvapauden alaa.

Joskus sopimusyhteiskunnalla tarkoitetaan päinvastoin korporativismia, jossa keskusjärjestöt ja/tai muut korporaatiot saavat rajoittaa sopimusvapautta.

Esimerkkejä

Työehtosopimusten yleissitovuuden katsotaan joskus kannustavan sopimiseen, toisaalta se kaventaa sopimusyhteiskuntaa rajoittamalla ihmisten vapautta sopia omista työehdoistaan.

Lähteet

• Tarkka, Jukka (toim.): ”Sopimusyhteiskunta: taustoja ja tulevaisuutta (kirj. Kalevi Sorsa)”, Max Jakobson - kansainvälinen suomalainen. Juhlakirja Max Jakobsonin täyttäessä 60 vuotta 30.9.1983. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07591-8.
• Suoranta, Anu: Halvennettu työ : pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä. Väitöskirja : Helsingin yliopisto. Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-244-2.
• Ristelä, Pekka (toim.): ”Eurooppalainen sopimusyhteiskunta : ammattiyhdistysliike ja sosiaalisen Euroopan tavoite (kirj. Turo Bergman)”, Tuumaustauosta eteenpäin : näkökulmia EU:n perustuslakiin ja Euroopan tulevaisuuteen, s. 62-77. Kansan sivistystyön liitto, 2005. ISBN 951-9455-84-1.

Katso myös

• Sopimusoikeus
• Yhteiskuntasopimus