Sophie Scholl

saksalainen vastarintaliikkeen jäsen

Sophie Magdalena Scholl (9. toukokuuta 192122. helmikuuta 1943 München, Saksa) oli natsi-Saksassa toimineen Valkoinen ruusu -vastarinta­ryhmän jäsen. Hänet tuomittiin maan­petoksesta ja teloitettiin giljotiinilla.[1]

Sophie Scholl
Henkilötiedot
Syntynyt9. toukokuuta 1921
Saksa
Kuollut22. helmikuuta 1943 (21 vuotta)
München, Saksa
Muut tiedot
Järjestö Valkoinen ruusu -vastarinta­ryhmä
Sophie Schollin patsas

Nuoruus muokkaa

Scholl kasvoi viisi­lapsisessa perheessä. Sophien syntyessä hänen isänsä Robert Scholl oli Forchtenberg am Kocherin pormestari. Sophie menestyi koulussa, ja hänen lapsuuttaan kuvataan huolettomaksi. Schollit muuttivat vuonna 1930 Ludwigsburgiin ja kaksi vuotta myöhemmin Ulmiin, jossa perheen isällä oli konsultti­toimisto.

Scholl liittyi 12-vuotiaana kansallis­sosialistiseen tyttö­järjestöön Bund Deutscher Mädeliin, kuten valta­osa luokka­tovereistakin. Hän oli luonteeltaan kriittinen ja väitteli politiikasta isänsä, ystäviensä ja joidenkin opettajiensa kanssa. Poliittisista mieli­piteistä tuli tärkeä kriteeri hänen ystävä­valinnoissaan. Hänen veljensä Hans Scholl ja muutama muu ystävä pidätettiin vuonna 1937 kuulumisesta lakkautetuun ja kiellettyyn Saksan nuoriso­liikkeeseen (Bündischen Jugend), millä oli suuri vaikutus Scholliin.[1]

Opiskelu ja vastarintatoiminta muokkaa

Ahkerana lukijana Scholl kiinnostui filosofiasta ja teologiasta, josta hän ammensi itselleen vaihto­ehtoisen aate­maailman kansallissosialismille. Scholl valmistui ylioppilaaksi 1940 ja meni työhön lasten­tarhaan Fröbel-instituuttiin Ulm-Söflingeniin. Hän oli valinnut työn toivoen, että sen katsottaisiin korvaavan pakollisen työ­palvelun (Reichsarbeitsdienst), jonka suorittaminen oli edellytys yli­opistoon pääsemiselle. Tässä Scholl kuitenkin pettyi, ja hänen oli oltava keväästä 1941 vielä puoli vuotta lasten­tarha­työssä Blumbergissä. Työ­palvelun sotilaallinen kuri sai hänet innostumaan passiivisesta vasta­rinnasta.[1]

Keväällä 1942 Scholl pääsi vihdoin Münchenin yli­opistoon lukemaan biologiaa ja filosofiaa. Samassa yli­opistossa opiskeli myös hänen veljensä Hans Scholl lääketiedettä. Hans tutustutti Sophien ystäviinsä. Vaikkakin ystävät olivat poliittisesti valveutuneita, heitä veti puoleensa aluksi kiinnostus kuvataidetta, musiikkia, filosofiaa ja teologiaa kohtaan. Vuorilla retkeily, hiihtäminen ja uinti kuuluivat myös kaveri­piirin harrastuksiin. Usein he kävivät myös yhdessä konserteissa, teattereissa ja yliopiston luennoilla.[1] Sophie tapasi taiteilijoita, kirjailijoita ja filosofeja, joiden kanssa hän pohti kristin­uskon kysymyksiä ja yksilön toimimista diktatuurissa.

Vuoden 1942 kesäloman Scholl joutui viettämään sota­palveluksessa. Samaan aikaan hänen isänsä oli vankilassa Adolf Hitleriin kohdistuneen kriittisen huomautuksen vuoksi.lähde? Vielä samana kesänä Scholl osallistui Valkoisen ruusun lehtisten toimittamiseen. Hänet pidätettiin 18. helmikuuta 1943, kun hän oli yli­opistossa jakamassa järjestön lehtisiä. Neljä päivää myöhemmin Sophie Scholl, hänen veljensä Hans Scholl ja heidän ystävänsä Christoph Probst tuomittiin kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön vain muutamaa tuntia myöhemmin giljotiinilla München-Stadelheimin vankilassa.[1]

Perintö muokkaa

 
Hans ja Sophie Schollin sekä Christoph Probstin haudat Münchenissä.

Sophie Scholl sijoittui korkealle suurinta saksalaista etsineessä Unsere Besten -äänestyksessä 2000-luvun alussa.[2]

Helmikuussa 2005 ensi-iltaan tuli elokuva Sophie Schollin toiminnasta (Sophie Scholl – viimeiset päivät).[3] Valkoisen ruusun vasta­rinta­toimintaa on kuvattu muissakin elokuvissa.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Lisciotto, Carmelo: Sophie Scholl Revolt & Resistance 2007. Holocaust Education & Archive Research Team. Viitattu 19.3.2013. (englanniksi)
  2. Best Germans: Adenauer Beats Marx and Luther About. 2003. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  3. Miila Kankaanranta: Sophie Scholl - viimeiset päivät Film-o-holic. 2005. Viitattu 18.4.2021.

Aiheesta muualla muokkaa