Sophie (Itävallan arkkiherttuatar)
Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine (27. tammikuuta 1805 München, Baijeri – 28. toukokuuta 1872 Wien, Itävalta-Unkari) oli Baijerin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar ja Itävallan keisarin Frans Joosefin äiti. Hän oli merkittävä vallankäyttäjä Itävallassa poikansa hallitsijakauden alkuvuosina.[1][2]
| Sophie | |
|---|---|
|
Itävallan arkkiherttuatar Baijerin prinsessa | |
 Arkkiherttuatar Sophie, Joseph Karl Stielerin maalaama muotokuva vuodelta 1830. | |
| Syntynyt |
Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine 27. tammikuuta 1805 München, Baijeri |
| Kuollut |
28. toukokuuta 1872 (67 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari |
| Hautapaikka | Keisarillinen krypta, Wien |
| Puoliso | Frans Kaarle ( 1824) |
| Lapset |
Frans Joosef Maksimilian I Karl Ludvig Maria Anna Ludvig Viktor |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Maksimilian I Joosef |
| Äiti | Karoliina |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Suku ja avioliitto
muokkaaSophien vanhemmat olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja Badenin prinsessa Karoliina. Sophien kaksoissisko Maria Anna oli Saksin kuningatar.[3] Hänen muita sisaruksiaan olivat Preussin kuningatar Elisabet Ludovika, Saksin kuningatar Amalia Augusta ja Baijerin prinsessa Ludovika. Baijerin kuningas Ludvig I oli Sophien velipuoli.[2]
Sophie naitettiin vuonna 1824 Itävallan arkkiherttua Frans Kaarlelle, joka oli keisari Frans I:n nuorempi poika.[3] Sophien sisarpuoli Karoliina Augusta oli avioitunut sulhasen leskeksi jääneen isän kanssa vuonna 1816.[2][4] Sophielle ja Frans Kaarlelle syntyi neljä poikaa: tuleva Itävallan keisari Frans Joosef (Franz Joseph), Meksikon keisariksi päätynyt Maksimilian (Ferdinand Maximilian), arkkiherttua Kaarle Ludvig (Karl Ludwig) ja arkkiherttua Ludvig Viktor (Ludwig Viktor). Sophie oli nuoruudessaan läheisissä väleissä Itävallan hovissa eläneen Napoleon II:n kanssa, jonka huhuttiin jopa olleen Sophien pojan Maksimilianin todellinen isä.[3]
Toiminta ja vaikutus Itävallassa
muokkaaSophie oli aviomiestään huomattavasti määrätietoisempi ja kunnianhimoisempi. Hän oli vahvan monarkian kannattaja, harras katolilainen ja liberaalien uudistusten sekä vähemmistökansallisuuksien itsehallinnon vastustaja. Frans Kaarlen vähälahjaisen veljen Ferdinand I:n valtakaudella todellinen valta oli kansleri Klemens von Metternichillä, mutta Sophien on sanottu olleen hallitsijaperheen ainoa jäsen, joka uskalsi uhmata Metternichin valtaa.[3] Kun lapseton Ferdinand joutui vuoden 1848 vallankumouksen aikana luopumaan kruunusta, Frans Kaarle luovutti sen edelleen 18-vuotiaalle pojalleen Frans Joosefille. Sophiesta ei näin tullut keisarinnaa, mutta hän pystyi vaikuttamaan kokemattoman poikansa päätöksentekoon kulissien takana. Kun Frans Joosef ryhtyi palauttamaan itsevaltiutta ja kumoamaan vallankumousvuoden uudistuksia, ”salaiseksi keisarinnaksi” kutsutusta Sophiesta tuli Itävallan liberaalien vihan kohde.[5]
Sophie järjesti vuonna 1854 Frans Joosefin puolisoksi oman sisarentyttärensä, Baijerin prinsessa Elisabetin. Sophie ja voimakastahtoinen Elisabet ajautuivat kuitenkin valtataisteluun ja olivat kireissä väleissä. Keisarinna Elisabetin elämää kuvaavassa fiktiossa Sophie on yleensä kuvattu juonittelevana anoppina. Sophie vetäytyi syrjään vallankäytöstä sen jälkeen, kun hänen nuorempi poikansa Maksimilian oli teloitettu Meksikon keisarikunnan romahdettua vuonna 1867.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Sophie of Bavaria (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ a b c Brigitte Hamann: Sophie Friederike Dorothea Wilhelmine (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (2010), Deutsche Biographie. Viitattu 17.11.2024.
- ↑ a b c d Mutschlechner, Martin: Sophie and the hopes of the dynasty. (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ Eberhard Weis: Maximilian I., König von Bayern (seit 1806, als Kurfürst Maximilian IV. Joseph) (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1990), Deutsche Biographie. Viitattu 17.11.2024.
- ↑ a b Mutschlechner, Martin: Archduchess Sophie: The ‘secret empress’. (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
Kirjallisuutta
muokkaa- Bled, Jean-Paul: Sophie de Habsbourg: L’impératrice de l’ombre. Paris: Perrin, 2018. ISBN 978-2-262-06539-3
- Ehrlich, Anna – Bauer, Christa: Erzherzogin Sophie: Die starke Frau am Wiener Hof. Wien: Amalthea, 2016. ISBN 978-3-99050-024-8
- Holler, Gerd: Sophie, die heimliche Kaiserin: Mutter Franz Joseph I. Wien: Amalthea, 1993. ISBN 3-85002-345-1
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sophie (Itävallan arkkiherttuatar) Wikimedia Commonsissa
- Sophie, Friederike Erzhgn. von Österreich. Österreichisches Biographisches Lexikon.