Avaa päävalikko

Soile Marja Karin Kaukoranta (o.s. Sandell;[1] 25. marraskuuta 1942 Helsinki14. joulukuuta 2004 Helsinki)[2] oli sarjakuvien suomentaja, joka työskenteli sekä yksin että yhdessä aviomiehensä Heikki Kaukorannan kanssa. Soile Kaukoranta arveli kääntäneensä uransa aikana noin 500 teosta.[3]

Soile Kaukoranta opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, estetiikkaa ja ranskan kieltä. Hän meni 1960-luvun puolivälissä töihin Helsingin yliopiston kirjastoon, kuten tuleva miehensä Heikki.[4][2] Soile ja Heikki Kaukoranta ryhtyivät aktiivisiksi sarjakuvasuomentajiksi 1970-luvulla, jolloin käännössarjakuvien julkaisu albumisarjoina oli juuri rantautunut Suomeen. Kaukorannat olivat Suomen sarjakuvaseuran perustajajäseniä vuonna 1971.[2] He suomensivat yhdessä muun muassa pääosan Hergén Tintti-sarjakuvista, osan Morrisin ja Goscinnyn Lucky Lukeista sekä Hugo Prattin Corto Malteset. 1980-luvulla he suomensivat Jalava-kustantamon julkaisemaa ”Sarjakuvan mestareita” -julkaisusarjaa, joka sisälsi muun muassa ensimmäiset suomennokset George Herrimanin Krazy Kat -sarjasta. Heidän on sanottu vaikuttaneen siihen, että aikuisille suunnatut sarjakuvaromaanit saivat noihin aikoihin jalansijaa Suomessa.[2][4]

Soile Kaukoranta toimitti vuosina 1973–1979 ilmestyneitä Ruutu- ja Non Stop -sarjakuvalehtiä, jotka sisälsivät paljon ranskankielisen alueen sarjakuvia. Hän suomensi itse useita näiden lehtien sarjoista, muun muassa Peyon Strumffeja (tunnettu myöhemmin nimellä Smurffit).[2] Kaukoranta toimitti vuoden ajan myös sarjakuvaharrastajien voimin 1980-luvulla perustettua Tapiiri-lehteä, jonka omistajiinkin hän miehensä kanssa kuului.[4] Muita Soile Kaukorannan yksin suomentamia sarjoja ovat muun muassa Claire Bretécherin Turha joukko, François Bourgeonin Hämärän matkamiehet ja Willy Vandersteenin Anu ja Antti. Benoît Sokalin Tarkastaja Ankardoa sekä Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézières’n Valerian ja Laurelinea Heikki ja Soile Kaukoranta suomensivat aluksi yhdessä, mutta osan Soile Kaukoranta suomensi yksin.[2][5] Hän suomensi myös muutamia kokoelma-albumeita Will Eisnerin sarjakuvia, Charles M. Schulzin Tenavia, Quinon Mafaldaa, Scott Adamsin Dilbertiä sekä Disney-sarjakuvia, muun muassa eräitä Aku Ankan taskukirjoja.[5] Kaukoranta myös tekstitti elokuvia suomeksi, muun muassa Jean-Luc Godardin elokuvan Viimeiseen hengenvetoon.[3]

Suomen sarjakuvaseura myönsi Soile Kaukorannalle vuonna 1981 sarjakuvaneuvoksen arvonimen samanaikaisesti Heikki Kaukorannan kanssa. Soile Kaukorannan erityisenä ansiona mainittiin eurooppalaisen sarjakuvan tuominen suomalaisille lukijoille Ruudun ja Non Stopin päätoimittajana.[6] Soile Kaukoranta kuoli keuhkoahtaumaan 62-vuotiaana vuonna 2004. Hän sairasti viimeisinä vuosinaan myös alzheimerin tautia.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Suomen kirjastonhoitajat ja informaatikot 1980, ”Kaukoranta, Heikki”. Suomen kirjastoseura, Helsinki 1981.
  2. a b c d e f g Jussi Karjalainen: Soile Kaukorannan muistokirjoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 14.12.2004. Viitattu 28.2.2018.
  3. a b Vesa Kataisto: Soile Kaukoranta on poissa Kvaak.fi 15.12.2004. Viitattu 18.2.2018.
  4. a b c Jussi Karjalainen: Sarjakuvaperheen nuori isoäiti (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 25.11.1992. Viitattu 28.2.2018.
  5. a b Tekijähaku nimellä ”Soile Kaukoranta” Fennica-tietokanta. Viitattu 28.2.2018.
  6. Sarjakuvaneuvos Soile Kaukoranta Suomen sarjakuvaseura. Viitattu 28.2.2018.