Sofija Nalepynska
Sofija Oleksandrivna Nalepynska-Boitšuk (ukr. Софія Олександрівна Налепинська-Бойчук; 30. heinäkuuta 1884 Łódź - 11. joulukuuta 1937) oli ukrainalainen, puolalaistaustainen taiteilija.[1]
.jpg)
Elämänvaiheita muokkaa
Sofija Nalepynska syntyi Puolassa. Isä oli ammatiltaan rautatieinsinööri ja äiti pianisti. Tyttären taiteelliset lahjat huomattiin varhain ja perhe tuki hänen taiteellisia pyrkimyksiään.[1]
Nalepynska opiskeli taidetta Münchenissä, Milanossa, Firenzessä ja Venetsiassa. Hän halusi kuitenkin päästä Pariisiin, minne saapui 24-vuotiaana.[1]
Pariisissa Nalepynska tapasi ukrainalaisen Myh’ailo Boitšukin, jonka energisyyteen ja temperamenttiin hän ihastui ja vähän myöhemmin rakastui. Heistä tuli pariskunta ja he solmivat avioliiton. Nalepynska opetteli puhumaan ukrainaa ja soittamaan banduraa. Nalepynska oli patrioottinen puolalainen, mutta hän omaksui aviomiehensä suuri suuntaiset taiteelliset ja kansalliset ajatukset.[1]
Opiskeluvuosien jälkeen pariskunta asui Kiovassa ja Lvivissä. Pariskunnalle syntyi poika. Nalepynska-Boitšukin taiteellinen mielenkiinto alkoi suuntautua monumentaalitöistä grafiikkaan, jossa hän osoitti suurta taitoa.Ukraina itsenäisyyssodan aikana hän suunnitteli seteleitä ja arvopapereita, jotka eivät tulleet koskaan käyttöön. Hänestä tuli professori Kiovan taideakatemiaan ja hän kiinnitti huomiota erityisesti grafiikkaan ja puuleikkausten opetukseen. Hän teki myös kuvitustöitä.[1][2]
Vuoden 1928- 1929 paikkeilla Nalepynska-Boitšukin elämässä oli kriisi. Hänen miehensä jätti hänet löydettyään nuoremman naisen. Nalepynska-Boitšuk jäi yksinhuoltajaksi ja keskittyi taiteeseen. Seuraavat vuodet olivat hänen taiteellisen elämänsä tuotteliaimmat.[1]
Nalepynska alkoi huomata vuonna 1937, että hänen entinen miehensä ja monet ystävänsä olivat kadonneet. NKVD oli pidättänyt heidät kaikki tekaistujen syytteiden varjolla. Myös Nalepynska pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Hänen maineensa palautettiin vuonna 1988 ja hänen nimensä on Ukrainan vainottujen taiteilijoiden muistomerkissä.[1]