Smokie

Smokie on englantilainen rockyhtye, joka sai alkunsa Yorkshiren Bradfordissa ja nousi maineeseen 1970-luvulla. Yhtye saavutti vuoden 1975 jälkeen useita singlehittejä niin Britanniassa kuin Euroopassakin. Se jatkaa edelleen toimintaansa useiden kokoonpanomuutostenkin jälkeen.

Smokie
Smokie vuonna 2018.
Tiedot
Toiminnassa	1964––
Tyylilaji	pop rock, soft rock
Kotipaikka	Yhdistynyt kuningaskunta Bradford, Yorkshire
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Martin Bullard Steve Pinnell Mick McConnell Pete Lincoln
Entiset jäsenet	Alan Silson Terry Uttley Ron Kelly Chris Norman Arthur Higgins Pete Spencer Alan Barton Mike Craft
Levy-yhtiö	Rak Sony BMG RSO
Aiheesta muualla
[www.smokie.co.uk Kotisivut]
Infobox OKNimi-testi OK

Smokie tuli tunnetuksi soft rock -yhtyeenä, jonka musiikkiin yhdistetään tunnepitoiset rock-soundit, romanttiset sanoitukset ja kevyt huumori.

Varhaiset vuodet

Smokie perustettiin vuonna 1965 Bradfordin St. Bede’s -oppikoulussa nimellä ”Essence”. Tuolloin yhtyeeseen kuuluivat 17-vuotiaat laulaja Chris Norman, basisti-laulaja Terry Uttley, kitaristi Alan Silson ja 13-vuotiaana mukaan päässyt rumpali Ron Kelly. Essence kierteli lähinnä paikallisissa pubeissa ja yökerhoissa. Yhtyeen suurimpia vaikutteita oli Englannissa 1960-luvun puolivälissä asunut kitaristi Jimi Hendrix.

Vuonna 1968 yhtye löysi managerikseen Mark Jordanin, ja yhtyeestä tuli ”The Elizabethans”. Jo täysin ammattimainen yhtye alkoi ansaita jo kunnon esiintymispalkkioita. Kiertue-elämä ei kuitenkaan sopinut Ron Kellylle, joka jätti yhtyeen syksyllä 1968 keskittyäkseen opiskeluun. Tämän jälkeen yhtye joutui esiintymään lähes joka keikalla eri rumpalin kanssa. Joulukuussa yhtye pääsi esiintymään television viihdeohjelmassa Calendar, ja seuraavana syksynä yhtye esitti kaksi kappaletta BBC:n High Jinx -ohjelmassa. Tämän myötä yhtye pääsi levyttämään ensimmäistä demoaan. Vuonna 1970 levy-yhtiö RCA ilmaisi kiinnostuksensa yhtyeestä, jonka nimeä suositteli muutettavaksi muotoon ”Kindness”. Ensimmäinen single oli tupla-A, ”Light Of Love” / ”Lindy Lou”, jonka julkaisu myöhästyi lakon takia parilla kuukaudella. Sitä myytiin 300 kappaletta, ja sitä seurasi toinen single, ”Oh Julie” / ”I Love You Carolina”.

Vuoden 1970 lopulla yhtye vaihtoi managerikseen Dave Eagerin. Hän sai sopimuksen levy-yhtiö Deccan kanssa, joka julkaisi heidän seuraavan singlensä, ”Let The Good Times Roll” / ”Oh Yeah!” (1972).

Nousu julkisuuteen

Näihin aikoihin yhtye pääsi esiintymään Herman's Hermits -yhtyeen laulusolistin Peter Noonen kanssa, jonka avulla yhtye nauhoitti seuraavan singlensä ”Make It Better” / ”Lonely Long Lady”. Kesken kiertueen yhtye vaihtoi taas kerran manageriaan, tällä kertaa Bill Hurleyyn. Hänen avullaan yhtye löysi vakituiseksi rumpalikseen Pete Spencerin. Hurley esitteli yhtyeen säveltäjäkaksikko Nicky Chinnille ja Mike Chapmanille, jotka kirjoittivat lauluja monille glam rock -yhtyeille. Hurley ja ”Chinnichap”-kaksikko aloittivat tiiviin yhteistyön, ja jälleen kerran nimi muutettiin nyt muotoon ”Smokey”. Helmikuussa 1975 julkaistiin albumi Pass It Around, ja huhtikuussa yhtye pääsi lämmittelijäksi Pilot-yhtyeen kiertueelle.

Suurin suosio

Albumi Changing All Time julkaistiin syyskuussa 1975. Levyn soundi oli huomattavasti pehmeämpi kuin debyyttilevyn, ja levy myi edeltäjäänsä paremmin. Albumia voidaan pitää yhtyeen läpimurtona, sillä sen single ”If You Think You Know How to Love Me” nousi isoksi hitiksi Euroopassa. Suosio konkretisoitui brittilistan kolmostilana. Seuraavaksi ilmestyi single ”Don’t Play Your Rock ’n’ Roll to Me”.

Näihin aikoihin yhdysvaltalainen soul-legenda Smokey Robinson nosti kanteen yhtyeen nimestä, ja yhtye joutui muuttamaan nimen lopulliseen muotoonsa "Smokie". Yhtyeen kolmas levy tuotettiin osaksi Yhdysvalloissa, jonne Nicky Chinn oli muuttanut. Midnight Café jatkoi edellisen albumin musiikillista linjaa, ja Smokiesta tuli popmusiikin uusi ilmiö.

Seuraavina vuosina Smokie julkaisi useita hittisinglejä kuten ”Something’s Been Making Me Blue”, ”Wild Wild Angels” ja ”I’ll Meet You at Midnight”, jotka oli suunnattu aiempaa nuoremmille kuulijoille. Kun single ”Living Next Door To Alice” ilmestyi marraskuussa 1976, siitä tuli nopeasti yhtyeen uran suurin hitti. Se nousi viidenneksi Brittien singlelistalla joulukuussa 1976 ja pysyi siellä 11 viikkoa. Yhdysvalloissa kappale nousi maaliskuussa 1977 Billboard Hot 100 -listan sijalle 25. Englannissa yhtyeen ensimmäinen ja tilastoissa korkeimmalle (sijalle 3) noussut single oli ”If You Think How to Love Me” kesällä 1975.

”Alicea” seurasi ”Lay Back in the Arms of Someone”, ja Smokiesta tuli eurooppalainen ilmiö miljoonaluokan levymyynteineen ja loppuunmyytyine konsertteineen. Suomessa Kari Tapio levytti Juha Vainion suomentaman ”Living Next Door To Alice” -laulun nimellä ”Viisitoista kesää”.

Yhtyeen myöhemmät vaiheet

Smokien suosio alkoi hiipua, mutta yhtye teki vuonna 1995 yllätyspaluun singlelistoille duetollaan Roy Chubby Brownin kanssa. Alkuperäinen laulaja Chris Norman oli lähtenyt yhtyeestä 1980-luvulla. Hänen seuraajansa Alan Barton puolestaan kuoli maaliskuussa 1995, kun yhtyeen keikkabussi suistui tieltä raekuurossa Saksan Kölnissä.

Smokie jatkaa toimintaansa ja on julkaissut uutta materiaalia vielä viime vuosina. Ainoa jäljellä oleva alkuperäinen jäsen on basisti-laulaja Terry Uttley.

Kokoonpanot

1964–1966, 1968–1973

• Chris Norman – laulu, kitara
• Alan Silson – soolokitara, laulu
• Terry Uttley – bassokitara, laulu
• Ron Kelly – rummut

1966–1968

• Chris Norman – laulu, kitara
• Alan Silson – soolokitara, laulu
• Arthur Higgins – basso, laulu
• Ron Kelly – rummut

Kuuluisin kokoonpano 1973–1986

• Chris Norman – laulu, kitara
• Alan Silson – soolokitara, laulu
• Terry Uttley – bassokitara, laulu
• Pete Spencer – rummut, laulu

1986–1995

• Alan Barton – laulu, kitara
• Alan Silson – soolokitara
• Terry Uttley – bassokitara, laulu
• Martin Bullard – kosketinsoittimet
• Steve Pinnell – rummut, laulu

Vuodesta 1996

• Mike Craft – laulu, kitara
• Mick McConnell – soolokitara, laulu
• Terry Uttley – bassokitara, laulu
• Martin Bullard – kosketinsoittimet
• Steve Pinnell – rummut

Diskografia

• Pass It Around (1975)
• Changing All the Time (1975)
• Midnight Café (1976)
• Bright Lights & Back Alleys (1977)
• The Montreux Album (1978)
• The Other Side of the Road (1979)
• Solid Ground (1981)
• Strangers in Paradise (1982)
• Midnight Delight (1982)
• All Fired Up (1988)
• Boulevard of Broken Dreams (1989)
• Whose Are These Boots? (1990)
• Chasing Shadows (1992)
• Burnin’ Ambition (1993)
• The World and Elsewhere (1995)
• Light A Candle (1998)
• Wild Horses – The Nashville Album (1998)
• Uncovered (2000)
• Uncovered Too (2001)
• On the Wire (2004)
• Take a Minute (2010)