Smaragdiboa
Smaragdiboa, smaragdipuuboa[2] eli vihreä puuboalähde? (Corallus caninus) on jättiläiskäärmeiden heimoon kuuluva myrkytön kuristajakäärme. Lajia pidetään yleisesti lemmikkinä ja eläintarhoissa.
| Smaragdiboa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Jättiläiskäärmeet Boidae |
| Alaheimo: | Boat Boinae |
| Suku: | Corallus |
| Laji: | caninus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Corallus caninus |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Smaragdiboa kasvaa enintään noin 2,2 m pitkäksi. Vartalo on rakenteeltaan hento ja litteä, häntä on pitkä.
Selän väritys vaihtelee smaragdinvihreästä vaaleanvihreään. Kyljissä on keltaista väriä ja vatsapuolella hieman valkoista, myös selässä on valkoisia kuvioita. Nuorten väritys on aluksi oranssinpunainen ja siinä on valkoisia laikkuja, mutta väri muuttuu vihreäksi yhdeksän kuukauden iässä. Aikuisten vanhetessa vihreä väri tummuu. Smaragdiboan ominaisuudet vaihtuvat elinalueesta riippuen, esimerkiksi Amazon-joen yksilöt kasvavat suurimmiksi, ja Perun eteläosan yksilöt ovat muita tummempia. Lajin voi sekoittaa helposti vihreään puupytoniin (Morelia viridis), joka elää kuitenkin eri mantereella. Vihreän puupytonin erottaa smaragdiboasta esimerkiksi siten, että puupytonilla pään päällä on turkoosinsinisiä laikkuja. Tällainen samankaltaisuus johtuu konvergentistä evoluutiosta.
Levinneisyys muokkaa
Smaragdiboaa tavataan Etelä-Amerikassa Amazonin valuma-alueella Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa, Pohjois-Boliviassa, Brasiliassa, Venezuelassa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guyanassa.
Elinympäristö muokkaa
Smaragdiboan elinympäristöä ovat sademetsät 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Laji on yöeläin, ja se on taitava kiipeilijä joka saalistaa puissa.
Ravinto muokkaa
Smaragdipuuboa tappaa saaliinsa kuristamalla. Smaragdiboa syö pääasiassa pieniä nisäkkäitä, mutta myös pieniä lintuja, liskoja ja sammakoita.[2] Nuorten yksilöiden ja poikasten tiedetään syövän pieniä liskoja ja sammakoita.
Lisääntyminen ja kasvu muokkaa
Smaragdiboa on ovovivipaarinen, naaraat tekevät yleensä 6–14 poikasta, joskus enemmänkin. Vastasyntyneet ovat 40–50 cm pitkiä, ja painavat 20–50 grammaa. Ne ovat väriltään punaruskeita, mutta muuttuvat aikuisen värisiksi 12 kuukauden kuluessa. Koiraat saavuttavat sukukypsyyden 3–4-vuotiaina, naaraat 4–5-vuotiaina. Lisääntymisaika on pääasiassa huhti-heinäkuussa, mutta pariutuminen on mahdollista ympäri vuodenkin.
Laji elää vankeudessa enintään 15 vuoden ikäiseksi.
Viholliset muokkaa
Smaragdiboan suurin vihollinen ihmisen ohella on pikkuharpyija (Morphnus guianensis). Smaragdiboat pystyvät kuitenkin piiloutumaan hyvin puiden lehvästöön vihreän värinsä avulla.
Lähteet muokkaa
- Corallus caninus, Animal Diversity Web
- Corallus caninus, Corallus caninus info
Viitteet muokkaa
- ↑ Oubotar, P., Schargel, W. & Rivas, G.: Corallus caninus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Mark O'Shea, Tim Halliday: ”Smaragdipuuboa”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 112. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.