Siunattu hulluus (romaani)

Simo Puupposen romaani

Siunattu hulluus on kuopiolaisen kirjailija Simo Puupposen eli Aapelin romaani, joka ilmestyi vuonna 1948. Sitä on luonnehdittu viisaaksi kertomukseksi ”meidän Herramme matkamiehistä ja heidän seikkailuistaan maailmassa, jossa hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta siunattuja hulluja laskematon määrä”[1].

JuoniMuokkaa

Rummukaisen veljekset Ana ja Vilippus pitävät pikkuveljeään Elmeriä omituisena, koska tällä on tapana puhella eläimille, ja päättävät viedä tämän hullujenhuoneeseen. Hevosella kilpaa ajettuaan veljekset tutustuvat Verneriin, jonka kanssa juopotellaan ja tapellaan. Elmeri korjaa sammuneet veljensä rattaille ja matka jatkuu. Maalaistalon piika, Ruusu, herättää veljeksissä, varsinkin Elmerissä, tunteita. Väärinkäsityksen vuoksi miehet joutuvat vankilaan ja sieltä selvittyään he tapaavat muiden muassa vankikarkuri Lempisen ja mökin isäntä Jappo Husson. Tässä vaiheessa Ana ja Vilippus ovat jo kyllästyneet matkantekoon ja toisiinsakin. Lopulta Elmeri ratkaisee asian ilmoittamalla lähtevänsä takaisin kotiin, ja hullujenhuoneesta nähdään vain tienviitta.[2]

Rummukaisen veljesten matkanteossa on samoja elementtejä kuin Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanissa. Yksinkertaiset maalaismiehet joutuvat tyhmyyttään ja väärinkäsitysten vuoksi harmillisiin tilanteisiin, osittain alkoholin myötävaikutuksella. Elmeri on kuvattu kylähulluksi myönteisessä valossa.[2]

FilmatisointiMuokkaa

Rauni Mollberg ohjasi romaanin pohjalta vuonna 1975 samannimisen elokuvan, jonka pääosissa kolmena veljeksenä esiintyivät Mikko Nousiainen, Toivo Tuomainen ja Martti Kuosmanen. Elokuvan käsikirjoittivat Mollberg ja Panu Rajala. Elokuvassa Rummukaisen veljekset tekevät matkaa hevosen sijasta traktorilla filosofissävytteisiä keskusteluja käyden ja ihmisen omaa paikkaa etsien. Osan matkasta veljekset ajavat moottoritietä, jolloin liikennepoliisi pysäyttää heidät. Tutkija Silja Partanen on pitänyt Siunatun hulluuden elokuvasovitusta varhaisena suomalaisena road movie -tyyppisenä elokuvana.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Siunattu hulluus. Äänikirja WSOY. Viitattu 17.9.2010.
  2. a b Hyvän tuulen voima – Aapeli tuhannettunteet.kuopio.fi.
  3. Kimmo Levä (toim.): Peltitähdet: auto elokuvissa (Mobilia-vuosikirja 2010, s. 76–77. Kangasala: Mobilia-säätiö. ISBN 978-951-98271-6-2.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.