Avaa päävalikko

Sirkka-Liisa Kivelä (o.s. Rusila, s. 14. tammikuuta 1947 Temmes)[1] on Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori ja Helsingin yliopiston geriatrisen lääkehoidon dosentti. Hän toimi Turun yliopiston professorina vuosina 2000[1]–2011[2]. Kivelä on tullut tunnetuksi muun muassa toimimisestaan asiantuntijana vanhustenhoidosta käydyssä julkisessa keskustelussa.

Kivelä valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1971 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Tampereen yliopistossa 1983. Hän toimi Posion terveyskeskuksen johtavana lääkärinä 1971–1981, Tampereen yliopiston apulaisopettajana 1981–1988, Oulun yliopiston apulaisprofessorina 1988–1990 ja yleislääketieteen professorina 1990–2000.[1]

Kivelä on johtanut useita laajoja kansallisia kliinis-epidemiologisia pitkittäistutkimuksia ja väestötasoisia interventiotutkimuksia. Hän on osallistunut kansainvälisiin EU-tasoisiin ja pohjoismaisiin tutkimusprojekteihin. Hänen tutkimuksensa käsittelevät iäkkäiden depressioita, kaatumisia ja niiden ehkäisyä, pahoinpitelyä, sepelvaltimotautia, lääkehoitoja ja palveluita. Kivelä on julkaissut yli 400 tieteellistä alkuperäisjulkaisua ja 12 oppi- tai tietokirjaa. Lisäksi hän on kirjoittanut useita oppikirja-artikkeleita ja lukuisia yleistajuisia artikkeleita. Hän on toiminut 19 väitöskirjatutkimuksen pääohjaajana ja 23 väitöskirjatutkimuksen ohjausryhmän aktiivisena jäsenenä.

Sirkka-Liisa Kivelä on toiminut lääkintöhallituksen, sosiaalihallituksen, sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön sekä Eduskunnan asiantuntijana vanhustenhoidon ja gerontologian alueilla. Hän on ollut Suomen Akatemian kansanterveyden tutkimuksen jaoston ja gerontologisen tutkimuksen jaoston jäsen sekä lääketieteellisen toimikunnan jäsen. Hän toiminut jäsenenä ikääntymistä käsittelevässä ja sosiaali- ja terveyshallintoa ja -taloutta käsittelevässä valtakunnallisessa tutkijakoulussa. Vuonna 2006 hän toimi sosiaali- ja terveysministeriössä vanhustenhoidon ja geriatrisen hoidon kehittämisen selvityshenkilönä.

Kivelä on ollut WHO:n ja EU:n asiantuntijana. Hän on toiminut EU:n Biomed 2- ja muidenkin ohjelmien arvioitsijana. Hän on ollut useiden vuosien ajana kansainvälisen International Psychogeriatric Assiociation yhdistyksen hallituksen jäsen.

Toiminnastaan Kivelä on palkittu useilla tunnustus-ja kunniapalkinnoilla, joista tärkeimpiin kuuluvat Depressiotutkimuksen tunnustuspalkinto vuonna 1993, Eeva Jalavisto -kunniapalkinto vuonna 1998 ja Magda M. og Svend Aa Friederichs Mindelaget -säätiön Pohjoismainen kunniapalkinto yleislääketieteen tutkimuksen kehittämisestä vuonna 1999. Hän on saanut Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkin vuonna 2006. Suomen tietokirjailijat ry on palkinnut Kivelän Tietokirjailijapalkinnolla vuonna 2009. Vuonna 2010 hän on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kuka kukin on 2011, s. 382–383. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. Nelskylä, Lena: Geriatrian professori: "Vanhustenhoito on kuin kidutusta" HS.fi. 21.11.2013. Viitattu 4.7.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.