Siperian laakiobasalttipurkaukset

(Ohjattu sivulta Siperian laakiobasaltit)

 

Siperian laakiobasaltit

Siperian laakiobasalttipurkaukset tapahtuivat nykyisten ajoitusten mukaan noin 250–251 miljoonaa vuotta sitten pääasiassa Keski- ja Länsi-Siperiassa Uralvuorten ja Lenajoen välillä. Purkausalueen keskus sijaitsi noin 500 kilometriä nykyisestä Norilskin kaupungista eteläkaakkoon.

Nämä purkaukset olivat yksi suurimmista tuliperäisistä tapahtumista maapallon 500 viimeisen miljoonan vuoden aikana. Näitä jättimäisiä, pitkään jatkuneita purkauksia pidetään permikauden lopun joukkotuhon alkuunpanevana syynä.[1] Purkaukset nostivat Maan keskilämpötilaa enintään 5 °C ja kiihdyttivät samalla meriin varastoituneen metaanin purkautumista nostaen keskilämpötilaa lisää noin 5 °C. Tämä ”suuri kuolema” hävitti jopa 99,5 % yksittäisistä eliöistä maapallolla.

Siperian purkausten luokkaa olevat valtavat laakiobasalttipurkaukset ovat harvinaisia Maan historiassa. Ne liittyvät Maan vaipassa tapahtuviin hitaisiin virtauksiin. Siperian laakiobasalttipurkaukset syntyivät permi-triaskauden rajalla[2] nykytiedon mukaan noin miljoonan vuoden sisään noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Purkaukset lienevät alkaneet noin puoli miljoonaa vuotta ennen permikauden loppua[3].

Purkaus alkoi, kun Maan vaipassa nousi ylöspäin pluumi[4][5][6], kuuman laavan pylväs. Jotkut väittävät purkauksia valtavan asteroiditörmäyksen aiheuttamiksi. Purkaus puhkaisi joissain kohdin vanhan paksun mannerkuoren, kratonin. Ensin tapahtui valtavia räjähdyspurkauksia, joista tuli tuffia ja ryoliittista laavaa. Sitten Maan kuoren raoista purkautui suuret määrät basalttista laavaa.

Purkausalue oli Keski-Siperiassa 50–75 pohjoista, 60–120 itäistä pituutta Ob- ja Lenajokien välisellä alueella[7][8]. Purkauksia tapahtui Jamalilla, Hanti-Mansiassa sekä Krasnojarskin, Sverdlovskin, Tjumenin, Omskin, Tomskin, Novosibirskin alueiden ja läntisen Jakutian alueella.

Purkausalueen keskus oli nykyisen Taimyrin alueen eteläosissa ja Evenkian pohjoisosissa. Siellä on Keski-Siperian ylänkö, joka jakautuu Putoranan, Tunguskan ja Viljuin laakioihin. Basalttista laavaa purkautui myös Pohjois-Siperian alangolla. Keski-Siperian ylänkö on kukkulainen ja vuorinen elue Taimyrin niemimaan eteläpuolella ja Ala-Tunguskan pohjoispuolella oleva harvaan asuttu alue. Purkausalue ulottui etelässä Bratskin seudulle asti Baikaljärvestä pohjoiseen.

Purkausalueen keskus oli kolmiossa Norilsk-Tura-Hatanga[9][10]. Se oli suunnilleen Jeniseijoen itäpuolella noin 500 km Norilskista eteläkaakkoon paikassa 90 itäistä pituutta, 55 pohjoista leveyttä[11] Putoranavuorten lähellä. Säilynyt basalttialue on suunnilleen pohjois-eteläsuuntainen noin 1000 km pitkä ja 500 km leveä soikio, jota ympäröi tuffialue ja pienempien purkausalueiden laaja vyöhyke, jonka läpimitta on noin 1500–2000 km[12]. Lännempänä alavalla maalla Obin ja Irtyšin seuduilla oli pienempiä basalttipurkausalueita[13].

Siperian laakiobasalttipurkaukset tuottivat arviolta 1–4, jopa 6[14] miljoonaa kuutiokilometriä laavaa. Laava- ja tuffikerrostumia syntyi Norilskin ja Maymecha-Kotuyn alueilla 3000–3500 metrin paksuudelta, ja kerrostumien maksimipaksuus oli jopa 6500 m. Tunguskan alueella näiden kerrostumien paksuus on vain 100–1400 metriä[15].

Purkausjakson aikana tapahtui yksittäisiä jopa 2000 km³ laavaa pinnalle nostaneita purkauksia. Näin ollen yksittäisten purkausten luokka saattoi olla hyvin valtava, purkausten voima-asteikon yläpäässä. Purkaukset saattoivat olla Toban luokkaa eli VEI 8. Purkaus synnytti Norilsk-Talnahin nikkeli-kupari-palladium-esiintymät. Purkaukset kestivät noin miljoona vuotta. Purkausten tuhkaa on löydetty kauempaa, Kiinan tuon ajan kerrostumista.

Purkausten elämää tuhoava vaikutus muokkaa

Purkausten maailmanlaajuinen tuhovaikutus perustui alussa niiden viilentävään vaikutukseen. Myöhemmin purkaukset nostivat kasvihuonekaasuillaan Maan lämpötilan 6 astetta korkeammalle kuin aiemmin. Tällöin uskotaan merenpohjan klatraattien vapauttaneet metaania, joka lämmitti Maata edelleen. Metaani hajosi Maan ilmakehässä hiilidioksidiksi, mikä söi ilmakehän happea ja tappoi monia eläimiä. Hapettomaksi muuttuneet meren rikkibakteerit myrkyttivät merivettä ja ilmaa rikkiyhdisteillä. Purkaukset purkivat myös suoraan fluoriyhdisteitä, jotka ovat eläimille myrkyllisiä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa