Sinikurkkuara
Sinikurkkuara (Ara glaucogularis, aiemmin Ara caninde) on äärimmäisen uhanalainen Pohjois-Boliviasta peräisin oleva arojen sukuun kuuluva papukaijalintu[1]. Laji on myös suosittu lemmikkilintuna ja sen luonnonvaraisten yksilöiden kauppaa onkin rajoitettu CITES-sopimuksilla.[2] Suomessa lajia ei tavata ollenkaan tai juuri ollenkaan lemmikkinä. Ravintonaan laji käyttää Attalea phalerata -palmun hedelmiä.
| Sinikurkkuara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Suku: | Arat Ara |
| Laji: | glaucogularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ara glaucogularis |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kooltaan sinikurkkuara on noin 85 cm. Painoa on keskimäärin 750 g. Sinikurkkuaran selkä, päälaki, kurkku sekä pitkän pyrstön päällihyöhenet ovat väriltään turkoosinsiniset. Vatsan ja pyrstön alaosan höyhenten väritys on keltainen. Lajin silmänympärystät ovat valkeat. Nokka on papukaijoille tyypillisesti suuri ja tukeva. Aikuisen linnun iirikset ovat väriltään keltaiset ja nuoren ruskeat[3].
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Sinikurkkuaraa tavataan vain suppealla alueella Benin departementissa Pohjois-Boliviassa.
Sinikurkkuaran elinympäristöä ovat savannin metsäsaarekkeet. Yleensä lajia tavataan pareittain tai pienissä ryhmissä, mutta jopa 70 yksilön parvia on tavattu[3].
Uhat ja suojelu muokkaa
Luonnossa elävän sinikurkkuarakannan kooksi arvioidaan 50–250 yksilöä[3]. Suurimmat uhat lajille ovat laiton pyydystys lemmikkikauppaa varten. Lisäksi elinympäristöt ovat vähentyneet. Myös kilpailu suurien tikkojen, tukaanien ja muiden papukaijalajien kanssa voi vaikuttaa kannan kokoa pienentävästi.[1] Nykyisin CITES-sopimus rajoittaa lajilla käytävää kauppaa, ja tekee käytännössä mahdottomaksi lintujen viennin Boliviasta muihin kuin tieteellisiin ja suojelutarkoituksiin.[4]
Tarhattuna elävien yksilöiden lukumäärä on monta kertaa suurempi kuin luonnossa asuvien. Niitä pidetään eläintarhoissa ympäri maailmaa, ja niistä pidetään kantakirjaa. Laji kuuluu myös Euroopassa EEP-ohjelmaan, jolla ylläpidetään lajin tervettä tarhakantaa. [4]
On myös hankkeita, joilla suojellaan luonnossa elävää populaatiota. Näitä ovat esimerkiksi pesäpönttöjen rakentaminen. Lajin kanta on edelleen laskussa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c BirdLife International: Ara glaucogularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ CITES (I) A-liitteen papukaijalajit Suomen papukaijayhdistys. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 17.9.2008.
- ↑ a b c Blue-throated Macaw – BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 17.9.2008.
- ↑ a b c Sinikurkkuara - Korkeasaaren eläintarha Korkeasaari. Viitattu 15.6.2023.