Avaa päävalikko

Sinikka Maire Kukkonen (s. 1. elokuuta 1947 Tervo) on suomalainen suunnistuksen ja hiihtosuunnistuksen maailmanmestari.[1]

Kesäisessä suunnistuksessa Sinikka Kukkonen oli mukana viisissä 1970-luvulla järjestetyissä MM-kisoissa. Hänen paras sijoituksensa henkilökohtaisella matkalla oli seitsemäs Aviemoren 1976 kisoissa, mutta viesteistä hän sai kahdesti mitalin. Vielä Friedrichrodan 1970 kisoissa Suomi jäi viestissä neljänneksi, vaikka keskimmäisen osuuden suunnistanut Kukkonen tulikin toisena vaihtoon. Stare Splavyssa 1972 Kukkonen jätti avausosuudella Ruotsin puoli minuuttia taakseen, ja kun Pirjo Seppä ja Liisa Veijalainen olivat suorittaneet oman osuutensa, oli Suomi maalissa ensimmäisenä 10 sekuntia ennen Ruotsia. Viborgin 1974 kisoissa Kukkonen jäi avausosuudella kärjestä yli 15 minuuttia ja tuli vaihtoon vasta yhdeksäntenä. Lopputuloksissa Suomi oli viides. Aviemoressa 1976 Kukkonen suunnisti viestin keskimmäisen osuuden ja sai hopeaa Outi Borgenströmin ja Liisa Veijalaisen kanssa Ruotsin oltua kisassa 19 sekuntia Suomea nopeampi. Kongsbergissa 1978 Kukkonen oli henkilökohtaisella matkalla 22:s, eikä häntä valittu enää viestiin.

Sinikka Kukkonen menestyi myös hiihtosuunnistajana. Lajin ensimmäisissä epävirallisissa MM-kisoissa Velingradissa 1972 Kukkonen voitti henkilökohtaisen kilpailun ja joukkuekilpailun. Seuraavana vuonna Sundsvallissa hän jäi 11:nneksi, mutta joukkuekilpailussa Suomi oli toinen. Hiihtosuunnistuksen ensimmäiset viralliset MM-kisat järjestettiin Hyvinkäällä 1975, ja Kukkosesta tuli siellä kaksinkertainen kultamitalisti. Henkilökohtaisessa, 13,8 kilometriä pitkässä mutta vain neljä rastia sisältäneessä kisassa Kukkonen voitti Ruotsin Agneta Månssonin 47 sekunnilla. Viestissä Raili Sallinen, Aila Flöjt ja Kukkonen voittivat kultaa 8 minuutin ja 57 sekunnin erolla Ruotsiin. Seuraavissa kisoissa Velingradissa 1977 Kukkonen saavutti henkilökohtaisen pronssin, ja viesti päättyi Suomen voittoon sekunnilleen samalla erolla hopeajoukkueeseen kuin kaksi vuotta aiemmin. Avestan 1980 kisoissa Kukkonen jäi henkilökohtaisella matkalla neljänneksi, mutta viestissä hän oli jo kolmatta kertaa kultamitalijoukkueen ankkurina. Arvokisaura päättyi 34–vuotiaana Itävallan Aigenissa 1982 viestin hopeamitaliin, jota oli hankkimassa myös Sinikka Kukkosen pikkusisko Sirpa Kukkonen.

Sinikka Kukkonen edusti kotimaassa Pielaveden Sampoa, Juvan Urheilijoita ja Lahden Suunnistajat –37:ää ja saavutti molemmat lajit yhteen laskien 14 henkilökohtaista ja viisi viestin Suomen mestaruutta. Jukolan viestin yhteydessä suunnistetun Venlojen juoksun Kukkonen voitti 1971 ja 1973 ja voitti jälkimmäisenä vuonna toiseksi sijoittuneen Liisa Veijalaisen ennätyksellisellä 9 minuutin ja 13 sekunnin erolla.

SaavutuksetMuokkaa

SuunnistuksessaMuokkaa

  • MM-kultaa viestissä 1972
  • MM-hopeaa viestissä 1976
  • MM-kisojen viestissä neljäs 1970, viides 1974
  • MM-kisojen henkilökohtaisella matkalla seitsemäs 1976, 22:s 1974 ja 1978, 25:s 1972, 32:s 1970
  • SM-kultaa normaalimatkalla 1972
  • SM-kultaa pitkällä matkalla 1972, 1974–76
  • SM-kultaa yösuunnistuksessa 1972–73
  • Venlojen juoksun voitto 1971, 1973

HiihtosuunnistuksessaMuokkaa

  • MM-kultaa henkilökohtaisella matkalla 1972 (epäviralliset kisat), 1975
  • MM-kultaa viestissä 1975, 1977, 1980
  • MM-kultaa joukkuekilpailussa 1972 (epäviralliset kisat)
  • MM-hopeaa viestissä 1982
  • MM-hopeaa joukkuekilpailussa 1973 (epäviralliset kisat)
  • MM-pronssia henkilökohtaisella matkalla 1977
  • MM-kisojen henkilökohtaisella matkalla neljäs 1980 ja 1982, yhdestoista 1973 (epäviralliset kisat)
  • SM-kultaa henkilökohtaisella matkalla 1972–77, 1980
  • SM-kultaa viestissä 1974, 1976–77, 1981–82

LähteetMuokkaa

  1. Siukonen, Markku: Itsenäisen Suomen urheilusankareita, s. 198. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-055-1.