Sikainfluenssa

influenssaviruksen aiheuttama hengitystiesairaus
Tämä artikkeli kertoo sikainfluenssasta sen yleisellä tasolla. Vuosien 2009–2010 pandemiasta katso Vuoden 2009 influenssapandemia.
Influenssavirus

Sikainfluenssa on influenssaviruksen aiheuttama hengitystiesairaus. Sen aiheuttaja on lintuinfluenssaviruksen muunnos, A-tyypin influenssavirus A(H1N1), joka kuuluu ortomyksoviruksiin. Sikainfluenssa yleistyi Manner-Euroopassa 1970-luvun lopusta alkaen, ja nykyään se on Euroopassa yleinen eläintauti. Suomalaisesta siasta se tavattiin ensimmäisen kerran vuoden 2009 alkupuolella.[1]

Esiintyminen sioissaMuokkaa

Sioilla sairaus nostattaa korkean, jopa 41,5 asteen kuumeen. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, yskä ja niiskutus. Viruksen itämisaika on 1–3 vuorokautta.[1] Sikainfluenssan leviämistä voi ehkäistä rajoittamalla eläinten maahantuontia.[2]

Sikojen hengitystiereseptorit sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssaa aiheuttavia A-viruksia. Uusia influenssavirusyhdistelmiä voi syntyä, kun eri eläinlajien influenssavirukset tartuttavat sian samanaikaisesti.[1]

Esiintyminen ihmisissäMuokkaa

 
Oireet.

Sikainfluenssa on esiintynyt useita kertoja zoonoosina myös ihmisissä. Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä tuotti aikanaan vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan.[3] Yleensä ihmisiin tarttunut sikainfluenssa ei ole kuitenkaan levinnyt laajalle. Vuoden 2009 sikainfluenssapandemian aiheuttaneeseen A(H1N1)v-influenssaan sairastuneista 98 prosenttia paranee ilman mitään hoitoa, ja tauti paranee noin viikon kotilevolla. Tauti voi myös esiintyä kuumeettomana.[4].

Vuoden 1976 epidemia YhdysvalloissaMuokkaa

 
Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford sai sikainfluenssarokotuksen vuonna 1976.

5. helmikuuta 1976 Fort Dixin armeijatukikohdassa Yhdysvalloissa sotilas sairastui ja kuoli seuraavana päivänä. Neljä muuta sotilasta sairastui myöhemmin. Kolme viikkoa myöhemmin terveysviranomaiset ilmoittivat, että kuoleman oli aiheuttanut sikainfluenssa, jolla saattaisi olla yhteys vuoden 1918 influenssapandemiaan.

Terveysviranomaiset neuvoivat presidentti Gerald Fordia rokotuttamaan kaikki Yhdysvalloissa.[5]. Rokotukset käynnistettiin, mutta niiden aiheuttamien haittavaikutusten vuoksi ne lopetettiin, kun 50 miljoonaa henkeä oli rokotettu: rokotus sairastutti ja tappoi huomattavasti tautia enemmän.[6]

Kaikkiaan tautiin sairastui 230 ihmistä Fort Dixissä. Heistä 13 sai vaikeita hengitystieoireita, mutta kuolemantapauksien määrä jäi yhteen.[7]

Vuoden 2009 pandemiaMuokkaa

Keväällä 2009 Meksikon terveysviranomaiset raportoivat sikainfluenssaviruksen muuntuneen siten, että se kykeni leviämään myös siasta ihmiseen ja ihmisestä ihmiseen. Virus oli alatyyppiä H1N1.

Taudin oireet olivat yleensä tyypillisen influenssan oireita.[8] Yleensä tauti oli vaarallinen tyypilliseen influenssan riskiryhmään kuuluville, joiden vastustuskyky oli muun sairauden takia heikentynyt. Tauti kuitenkin tappoi teollisuusmaissakin muuten täysin terveitäkin.[9]

Yleisesti käytettiin epätäsmällistä ”sikainfluenssa”-nimitystä; virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä.[10]

Tauti levisi 2009 melko pian Meksikosta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Euroopassa sitä havaittiin ensimmäisen kerran Espanjassa. Toukokuun alussa tauti saapui myös Suomeen.

WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi kesäkuussa 2009.[11][12] Pandemiajulistus merkitsi monessa maassa mittavia rokotehankintoja. Myös Suomi osti sikainfluenssarokotteen koko väestölleen. Elokuussa 2010 WHO:n pääjohtaja Margaret Chan kertoi pandemian päättyneen ja maailman siirtyneen "pandemian jälkeiseen" vaiheeseen, mikä tarkoittaa, että taudin esiintyvyys on tavallisen influenssan tasolla ja taudin odotetaan leviävän tavallisen influenssan tapaan.[13]

"Sikainfluenssarokote" Pandemrixin on todettu aiheuttaneen narkolepsiaa lapsille, joilla on riskiperimä.[14][15] Tästä syystä elokuussa 2010 Pandemrixin käyttö keskeytettiin.[16] Ennen rokotuksia narkolepsiaan oli sairastunut 61 henkilöä vuodessa, mutta vuonna 2010 sairastui 109 henkilöä (ero 48), sittemmin määrä on palannut normaaliksi.[16] Silti jopa Pandemrix-rokotuskampanjan hyödyt ylittivät odottamattomasta narkolepsiariskistä huolimatta haitat selvästi sekä THL:n työryhmän että Euroopan lääkeviraston laskelmien mukaan.[17] Suomessa rokote esti rekisteritietojen perusteella 80 000 sikainfluenssatartuntaa, tehohoitotapauksia ja noin 50 kuolemaa.[17]

Pandemrixia suositellaan käytettäväksi niin sanotun sikainfluenssan ehkäisyyn alle 20-vuotiailta vain silloin, kun kausi-influenssarokotetta ei ole saatavilla.[17] Alkuperäisen rokotteen ja narkolepsian välisen linkin havainnut tutkimusryhmä totesi 2014 olevansa kykenemätön toistamaan tutkimustuloksia. Tapauksen vuoksi he vetivät artikkelin pois.[18]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Sikainfluenssa Ruokavirasto. Viitattu 29.2.2020.
  2. Sikainfluenssa 16.03.09 Eläintautien torjuntayhdistys. Arkistoitu 2.5.2009. Viitattu 25.4.2009.
  3. Commentary: Silent Human Spread of Swine H1N1 in Southern California Recombinomics. 22.4.2009. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  4. Altman, Lawrence K.: Many Swine Flu Cases Have No Fever The New York Times. 12.5.2009. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  5. Schmeck, Harold M., Jr.: Ford Urges Flu Campaign To Inoculate Entire U.S. The New York Times. 25.3.1976. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  6. Ziemann, Marcus: Suomalaisprofessori: Sikainfluenssan joukkorokotukset kannattaa unohtaa Yle Uutiset. 10.7.2009. Viitattu 21.07.2009.
  7. Racaniello, Vincent: Swine flu at Fort Dix Virology Blog. 16.3.2009. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)
  8. Vastauksia lukijoiden kysymyksiin sikainfluenssasta Helsingin Sanomat. 29.7.2009. Viitattu 29.2.2020.
  9. Sikainfluenssa tappoi ensimmäisen perusterveen britin Yle Uutiset. 10.7.2009. Viitattu 29.2.2020.
  10. Bradsher, Keith: The Naming of Swine Flu, a Curious Matter 28.4.2009. The New York Times. Viitattu 12.8.2009. (englanniksi)
  11. WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi Yle Uutiset. 11.6.2009. Viitattu 29.2.2020.
  12. WHO luokitteli sikainfluenssan pandemiaksi 11.6.2009. MTV3 Uutiset. Viitattu 11.6.2009.
  13. Pullinen, Jussi: WHO julisti: Sikainfluenssa on ohi Helsingin Sanomat. 10.8.2010. Arkistoitu 12.5.2013. Viitattu 29.2.2020.
  14. Sakki, Pekka : Narkolepsian ja rokotteen yhteys selviää ensi viikolla  Helsingin Sanomat . 14.7.2011 . Arkistoitu 17.7.2011 . Viitattu 29.2.2020.
  15. Sakki, Pekka : Sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian yhteys vahvistui  Helsingin Sanomat . 1.9.2011 . Arkistoitu 20.11.2011 . Viitattu 29.2.2020.
  16. a b Narkolepsia ja sikainfluenssarokote  Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Arkistoitu 5.3.2016 . Viitattu 29.2.2020.
  17. a b c Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut  Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . 1.9.2011 . Arkistoitu 17.5.2013 . Viitattu 29.2.2020.
  18. Herrán-Arita, Alberto K. De la & Kornum, Birgitte Rahbek & Mahlios, Josh & Wei Jiang & Ling Lin & Tieying Hou et al.: Retraction of the Research Article: "CD4+ T cell autoimmunity to hypocretin/orexin and cross-reactivity to a 2009 H1N1 influenza A epitope in narcolepsy". Science Translational Medicine, 2014, 6. vsk, nro 247, s. 247rt1. doi:10.1126/scitranslmed.3009995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa