Sigrid Kaag (s. 2. marraskuuta 1961 Rijswijk, Alankomaat) on hollantilainen diplomaatti ja poliitikko. Hän edustaa D66-puoluetta.

Sigrid Kaag
Kaag valokuvattuna vuonna 2018
Kaag valokuvattuna vuonna 2018
Alankomaiden valtiovarainministeri
10. tammikuuta 2022–
Monarkki Willem-Alexander
Pääministeri Mark Rutte
Edeltäjä Wopke Hoekstra
Alankomaiden ulko- ja kehitysapuministeri
2017–2021
Monarkki Willem-Alexander
Pääministeri Mark Rutte
Edeltäjä Stef Blok
Seuraaja Tom de Bruijn (vt.)
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1961 (ikä 62)
Alankomaat Rijswijk, Alankomaat
Kansalaisuus Alankomaat alankomaalainen
Puoliso Anis al-Qaq
Lapset 4
Tiedot
Puolue D66
Uskonto katolinen

Tausta ja yksityiselämä muokkaa

Kaag syntyi vuonna 1961 Rijswijkissa. Vuonna 1980 hän aloitti arabian kielen ja filologian opinnot Utrechtin yliopistossa. Vuonna 1985 hän muutti Egyptiin, jossa hän aloitti Lähi-idän politiikkaa Kairon amerikkalaisessa yliopistossa, josta hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1987. Tämän jälkeen hän muutti Isoon-Britanniaan ja valmistui Oxfordin yliopistosta maisteriksi pääaineenaan kansainväliset suhteet.[1]

Kaag on naimisissa Anis al-Qaqin kanssa. Tämä toimi 1990-luvulla Jasser Arafatin johtamassa hallituksessa.[2] Kaagilla on neljä lasta.[1]

Uskonnolliselta vakaamukseltaan Kaag on katolilainen. Hän myös harjoittaa uskoaan, vaikka D66:llä on puolueena perinteisesti ollut melko nihkeä suhtautuminen uskontoon.[3]

Ura diplomaattina muokkaa

Kaagin ura diplomatian ja YK:n parissa alkoi vuonna 1990, kun hän aloitti Alankomaiden ulkoministeriön YK-osastossa. Vuonna 2004 hän toimi YK:n neuvonantajana Khartumissa ja Nairobissa.[1]

Vuosina 2015–2017 Kaag toimi YK:n Libanonin erikoiskoordinaattorina. Tätä ennen hän on toiminut myös muissa YK:n tehtävissä kuten kemiallisten aseiden kieltojärjestössä, jonka tavoite oli hankkiutua eroon Syyrian kemiallisista aseista.[4]

Poliittinen ura muokkaa

Vuonna 2017 Kaag nousi Rutten III:n hallituksen ulko- ja kehitysapuministeriksi.[1]

Syyskuussa 2020 Kaag valittiin D66-puolueen puheenjohtajaksi. Hän voitti vastaehdokkaansa Ton Visserin saatuaan 95,7 % jäsenistön äänistä.[5]

Vuoden 2021 vaaleissa Kaag oli puolueensa pääministeriehdokas ja ilmoitti pyrkivänsä maan ensimmäiseksi naispuoliseksi pääministeriksi.[6]

Kaag ilmoitti eroavansa ulkoministerin virastaan 17. syyskuuta 2021 ns. Afganistanin pakolaiskriisin jäljiltä. Alankomaiden parlamentti oli aiemmin virallisesti tuominnut hänen toimintansa ulkoministerinä Talibanin kaapatessa valta Afganistanissa ja sen jälkeisessä pakolaiskriisissä. Kaag kertoi eronsa yhteydessä hyväksyvänsä parlamentin kritiikin.[7]

Tammikuun 2022 alussa Kaag nousi Rutten IV:n hallituksen valtiovarainministeriksi.[8]

Syyrian presidentti Bašar al-Assad on väitetysti sanonut Kaagin olevan "enemmän mies kuin yksikään mies".[9]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Sigrid Kaag Ministerie van Algemene Zaken. 10.1.2022. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  2. Holland’s new deputy foreign minister called Netanyahu a racist demagogue The Times of Israel. 20.10.2017. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  3. Catholic politician in the Netherlands seeks leadership of left-wing party Crux. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  4. Sigrid Kaag European Commission. 2023. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  5. Sigrid Kaag wins D66 leadership contest by a landslide DutchNews. 4.9.2020. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  6. Sigrid Kaag kandidaat-lijsttrekker D66: 'Ik wil premier worden' NOS. 21.6.2020. Viitattu 9.3.2023. (hollanniksi)
  7. Dutch foreign minister Sigrid Kaag resigns over Afghan refugee crisis France 24. 17.9.2021. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  8. Mark Rutte's fourth administration: what you need to know DutchNews.nl. 3.1.2022. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  9. Sigrid Kaag: Woman who’s ‘more man than any man' Gulf News. 16.5.2015. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa