Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta

Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta (m.kreik. Περὶ ψυχῆς ἁμαρτημάτων, Peri psykhēs hamartēmatōn, lat. De animi cuiuslibet peccatorum dignotione et curatione) on Galenoksen 100-luvulla kirjoittama antiikin kreikkalainen filosofinen psykologinen tutkielma.[1]

Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta
Περὶ ψυχῆς ἁμαρτημάτων
Alkuperäisteos
Kirjailija Galenos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofinen psykologia
Julkaistu 100-luku jaa.
Suomennos
Suomentaja Marke Ahonen
Kustantaja Basam Books
Julkaistu 2019
ISBN 978-952-7240-52-6
Edeltävä Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Galenos eli ja kirjoitti 100-luvulla jaa. erityisesti keisari Marcus Aureliuksen aikana. Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta kuuluu hänen myöhäistuotantoonsa. Se on eräänlainen jatko-osa teokselle Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta. Teokset perustuivat Galenoksen aiheesta pitämään puheeseen, jonka hän oli myöhemmin kirjoittanut ylös. Puheen lähtökohtana oli erään Antonios-nimisen epikurolaisen filosofin tunteita käsitellyt kirjoitus. Näiden lisäksi Galenos käsitteli sieluun liittyviä asioita myös muun muassa teoksessa Sielun kykyjen riippuvaisuus ruumiin sekoituksista.[1]

Galenoksen teokset saivat uutta suosiota renessanssiajalla. Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta käännettiin 1500-luvulla kahdesti latinaksi (J. P. Crassus, Pariisi, 1546, ja J. B. Rasarius, Venetsia, 1562–1563).[2] Joissakin laitoksissa se muodostaa yhden teoksen yhdessä Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta -tutkielman kanssa.

SisältöMuokkaa

Galenos erottaa toisistaan aiemmassa teoksessa käsitellyt tunteet (pathoi, yks. pathos) erehdyksistä (hamartēmata). Tunteet ovat kahden alemman sielunosan eli intosielun ja himosielun liikkeitä, kun taas erehdykset ovat ylimmän sielunosan eli järkisielun tekemiä virheitä. Tässä Galenoksen näkemykset eroavat stoalaisuudesta, jossa tunteet nähtiin juuri järkisielun tekeminä virheinä.[1]

Galenos pyrkii kuvaamaan, miten sielun järkiosan tekemät virheet voidaan tunnistaa ja miten niistä voidaan vapautua. Samalla Galenos esittää paljon kritiikkiä oman aikansa filosofeja kohtaan.[1] Hän pitää filosofeja epäpätevinä, ja valittaa sitä, kuinka erimielisiä nämä ovat kaikista asioista. Esimerkiksi yksimielisyyden saavuttamisesta Galenos nostaa matemaatikot. Järkisielun tekemien virheiden välttämiseksi hän painottaa logiikan merkitystä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Ahonen, Marke: ”Johdanto”, ”Tähän kirjaan valitut tekstit”, ”Teoksen esittely”. Teoksessa Galenos 2019, s. 11–15, 104–107, 154–156.
  2. Sierhuis, Freya: Passions and Subjectivity in Early Modern Culture, s. 79, alaviite 23. Toim. Brian Cummings. Routledge, 2016. ISBN 1317083474. Teoksen verkkoversio.
  3. Feke, Jacqueline: Ptolemy's Philosophy: Mathematics as a Way of Life, s. 43. Princeton University Press, 2018. ISBN 0691184038. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennosMuokkaa

  • Galenos: Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta. Teoksessa Galenos: Lääkärin kirjoituksia sielusta. Kirjoittanut ja suomentanut Marke Ahonen. Helsinki: Basam Books, 2019. ISBN 978-952-7240-52-6.

Muita käännöksiäMuokkaa

  • Galen: Affections and Errors of the Soul. Teoksessa Singer, P. N.: Galen: Selected Works. Oxford: Oxford University Press, 1997. ISBN 978-0192824509.
  • Galen: Affections and Errors of the Soul. Teoksessa Singer, P. N. (ed.): Galen: Psychological Writings. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0521765176.
  • Galen: On the Passions and Errors of the Soul. Columbus: Ohio State University Press, 1963.

TekstilaitoksiaMuokkaa

  • Claudii Galeni Pergameni Scripta Minora. Toim. Johann Marquardt, Iwan von Müller & Georg Helmreich. 3 vols. Leipzig: Teubner, 1884–1893.
  • Galen: De propriorum animi cuiuslibet affectuum et peccatorum dignotione et curatione. Toim. Wilko de Boer. Corpus Medicorum Graecorum V 4.1.1. Leipzig: Teubner, 1937.