Shtetl
Shtetl (jidd. שטעטל) oli pieni markkinakaupunki Euroopassa, jonka väestöstä enemmistö tai suuri osa oli jiddišiä puhuvia aškenasijuutalaisia.[1][2] Kylämäinen tai maalaiskaupunkimainen[3] shtetl oli etenkin Itä-Euroopan juutalaisille tyypillinen asumismuoto,[1] mutta vastaavia asutusyhteisöjä oli myös Keski-Euroopassa.[4]
Shtetlin yleistyminen liittyy Puolan vallan eläneiden juutalaisten asutusalueen huomattavaan laajenemiseen 1500-luvulla.[5] Aatelisto sijoitti juutalaisia uusiin markkinakeskittymiiin, koska näillä oli tarvittavaa ammattitaitoa, eikä juutalaisista voinut tulla poliittisia kilpailijoita.[1] Shtetlista muodostui Itä-Euroopan juutalaisten yleisin asumisyhteisö, jollainen se oli toiseen maailmansotaan asti.[2][4] Suurin osa shtetl-yhteisöjen asukkaista kuoli holokaustissa.[5]
Juutalainen asutus keskittyi etenkin keskustan markkinapaikan ympäristöön. Shtetlin ei-juutalainen väestönosa, joka harjoitti yleensä maataloutta, asui tyypillisesti kylän laitamilla lähellä viljelysmaitaan. Juutalainen ja ei-juutalainen väestö erottui selkeästi toisistaan, mutta he olivat myös tekemisissä keskenään. He esimerkiksi puhuivat eri kieliä, joskaan ei ollut tavatonta, että he osasivat jonkin verran toistensa kieliä. Heillä oli toisistaan negatiivisia stereotypioita, mutta he muodostivat myös naapuruussuhteita. Shtetlin juutalaisten ja ei-juutalaisten asukkaiden välinen suhde oli monimutkainen.[1]
Shtetlin juutalaiset harjoittivat monipuolisesti erilaisia ammatteja. Rakennuksista suurin osa oli puisia. Juutalaisten määrittelemä shtetl erosi esimerkiksi kylästä, josta he käyttivät nimitystä dorf: shtetlissa oli vähimmäisedellytykset juutalaisyhteisön elämäntapaan, eli muun muassa ainakin yksi synagoga, hautausmaa ja kouluja. Shtetlin juutalaisilla oli eläväinen kansanperinne, mikä heijastuu jiddišin kielessä.[1]
Shtetlilla onkin ollut symbolinen merkitys aidon juutalaisen kansanperinteen keskittymänä. Maine muodostui 1800-luvulla, kun Länsi-Euroopassa alkunsa saanut juutalaisten uudistusmielinen valistusliike haskala saavutti Itä-Euroopan juutalaiset: shtetl edusti sen rinnalla perinteistä juutalaista elämäntapaa. Holokaustin jälkeen shtetl on liitetty myös sen uhrien muistoon.[5]
Kuvia muokkaa
-
Puolanjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1909. -
Puolalainen shtetl vuonna 1926. -
Klezmer-muusikoita häissä Ukrainassa 1920-luvulla. -
Solomon Yudovinin teos vuodelta 1926.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Shtetl The YIVO Encyclopedia of Jews in Eastern Europe. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ a b Pearl, Chaim (toim.): Encyclopedia of Jewish Life & Thought, s. 441. Carta, 1996.
- ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 74. Gaudeamus, 1987.
- ↑ a b The Shtetl Routes AEPJ. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Shandler, Jeffrey: Shtetl. Teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.