Shoegazing
Shoegazing tai shoegaze on vaihtoehtorockin tyylisuuntaus, joka kehittyi Isossa-Britanniassa 1980-luvun loppupuolella. Tyylisuunnan nimi (suom. kenkiin tuijottelu) viittaa esiintyjien usein poissaolevaan olemukseen ja soittajien efektipedaaleihinsa keskittymiseen.[1]
| Shoegazing | |
|---|---|
| Alkuperä |
vaihtoehtorock dreampop space rock psykedeelinen rock noise pop drone |
| Alkuperämaa |
 Iso-Britannia |
| Kehittymisen ajankohta |
1980-luku |
| Tyypillisiä soittimia |
sähkökitara, laulu, sähköbasso ja rummut |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
nu gaze |
Shoegazingille ominaista on monien efektipedaalien käyttäminen kitaroissa sekä laulumelodiat, jotka sulautuivat soittimilla tuotettuihin omaperäisiin ääniin. 2000-luvulla kiinnostus tyylisuuntaa kohtaan on kasvanut jonkin verran, ja on syntynyt nu gaze -yhtyeitä, jotka ovat ottaneet vaikutteita shoegazingin lisäksi muun muassa elektronisesta ja indie rock -musiikista.
Tyyli ja alkuperä muokkaa
Shoegazingille tyypillisiä seikkoja ovat särötetyt kitaraäänet (joskin myös puhtaampia ääniä käytetään runsaasti), borduna-tyyliset riffit ja "wall of sound" -tyylinen äänivalli, jossa kaikki instrumentit sulautuvat toisiinsa, pyrkien luomaan yhtenäisen äänimaiseman.[1]
Laulu ei monista muista pop- ja rockmusiikin genreistä poiketen ole korostuneessa asemassa, vaan toimii ikään kuin instrumenttina muiden joukossa. Yleensä se on silti selkeästi melodista. Lead-kitaramelodioita käytetään jonkun verran, mutta ne eivät ole kovin suuressa asemassa. Monissa shoegazingin vaikutteina toimineissa tyylisuunnissa käytetään rumpukonetta, mutta shoegazing-yhtyeissä on useimmiten oikea rumpali.
Ensimmäisen kerran termiä shoegaze käytti Sounds-lehden arvostelija kommentoidessaan tuolloin uuden Moose-yhtyeen esiintymistä; yhtyeen laulaja Russel Yates luki kappaleiden sanoitukset esiintymislavan lattiaan teipatusta lapusta. Toinen musiikkilehti NME otti sittemmin termin vakituiseen käyttöön viitaten sillä shoegazing-yhtyeiden kitaristien taipumukseen keskittyä säätämään lattialla olevia efektilaitteitaan kappaleiden aikana.[2]
Vaikutteet muokkaa
Tyylisuunnan edelläkävijöiksi nimetään useimmiten Cocteau Twins[1][3], The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine - tosin näidenkin yhtyeiden musiikkia on jälkeenpäin kutsuttu shoegazingiksi.[4]
Ensimmäiset shoegaze-yhtyeet (kuten Chapterhouse, Lush, Moose, Ride ja Slowdive) ottivat suurissa määrin vaikutteita etenkin My Bloody Valentinelta[2]. Muut tyylisuunnan edustajat ovat nimenneet vaikutteikseen muun muassa The Velvet Undergroundin, Sonic Youthin, Hüsker Dün, Spacemenin, The Chameleonsin[5], The Curen, Bauhausin[4] Galaxie 500:n,[6] ja The Smithsin[7].
2000-luvulla shoegazingia edustavat esimerkiksi Autumn's Grey Solace ja Asobi Seksu.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c All Music: Genre: Shoegaze. Luettu 19.9.2009.
- ↑ a b Allmusicin genreartikkeli shoegazesta
- ↑ " MBV, JAMC, Corgan, Coyne, Reznor in Shoegaze Doc" - media-artikkeli
- ↑ a b "Shoegazing - A Brief Overview"
- ↑ Exclaim! Sound of Confusion -artikkeli shoegazesta Luettu 19.9.2009
- ↑ All Music: Portable Galaxie 500.
- ↑ Revisiting Shoegaze -artikkeli, XLR8R n:o 123
Aiheesta muualla muokkaa
- Aikuisrock
- Bluesrock
- Brittipop
- Country rock
- Elektroninen rock
- Folkrock
- Funkrock
- Garage rock
- Glam rock
- Goottirock
- Grunge
- Hard rock
- Instrumentaalirock
- J-rock
- Katurock
- Klassinen rock
- Kristillinen rock
- Metallimusiikki
- Poprock
- Post-rock
- Progressiivinen rock
- Psychobilly
- Psykedeelinen rock
- Punk
- Rap rock
- Rock and roll
- Rockabilly
- Sinfoninen rock
- Soft rock
- Southern rock
- Space rock
- Stadionrock
- Suomirock
- Taiderock
- Vaihtoehtorock