Wikipedia

Shinzō Abe

japanilainen poliitikko ja Japanin pääministeri
(Ohjattu sivulta Shinzo Abe)

Shinzō Abe (jap. 安倍晋三, 21. syyskuuta 1954 Nagato, Japani – 8. heinäkuuta 2022 Nara, Japani) oli japanilainen poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä ja liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) puheenjohtajana vuosina 2006–2007 ja 2012–2020. Aben poliittista linjaa on laajalti kuvailtu oikeistolaiseksi japanilaiseksi nationalismiksi[2][3][4], mutta häntä on kuvailtu myös oikeistopopulistiksi, ultrakonservatiiviksi[5] sekä äärioikeistolaiseksi poliitikoksi.[6] Hän oli Japanin pitkäaikaisin pääministeri.[7]

Shinzō Abe
安倍晋三
Abe vuonna 2020
Abe vuonna 2020
Japanin pääministeri
26. joulukuuta 2012[1] – 16. syyskuuta 2020
Monarkki Akihito
Naruhito
Varapääministeri Tarō Asō
Edeltäjä Yoshihiko Noda
Seuraaja Yoshihide Suga
26. syyskuuta 2006 – 25. syyskuuta 2007
Monarkki Akihito
Edeltäjä Jun'ichirō Koizumi
Seuraaja Yasuo Fukuda
Henkilötiedot
Syntynyt21. syyskuuta 1954
Japani Nagato, Japani
Kuollut8. heinäkuuta 2022 (67 vuotta)
Japani Nara, Japani
Kansalaisuus Japani japanilainen
Puoliso Akie Abe
Tiedot
Puolue liberaalidemokraatit
Uskonto šintolaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.s-abe.or.jp

Yksityiselämä ja tausta muokkaa

Shinzō Aben perheessä on pitkät poliittiset juuret. Hänen isänsä oli ulkoministeri Shintarō Abe ja isoisänsä Kan Abe. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli pääministeri Nobusuke Kishi.[8][9]

Abe opiskeli valtiotieteitä Seikei-yliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa. Palattuaan Japaniin hän työskenteli Kōbe Seikō -yhtiössä vuoteen 1982 asti.[10]

Vuonna 1987 Abe meni naimisiin entisen DJ:n Akie Aben kanssa.[11] Aiemmista pääministerien puolisoista poiketen Akie on ollut aktiivisesti mukana mm. kansalaisjärjestöjen tapahtumissa ja osallistui vuonna 2014 Tokyo Rainbow Pride -tapahtumaan.[12] Aben pariskunnalla ei ollut lapsia, ja he olivat aiemmin keskustelleet adoptoimisesta.[11]

Poliittinen ura muokkaa

Abe valittiin ensimmäistä kertaa parlamenttiin vuonna 1993 Yamaguchin 1. vaalipiiristä, ja hän sai ääniä varsinkin kannattaessaan kovia otteita Pohjois-Koreaa vastaan.[13] Hän toimi ulkoasianvaliokunnassa ja LDP:n sosiaaliasioiden osastolla. Hän oli 2000–2003 pääministerien Morin ja Koizumin hallitusten varapääsihteeri, sitten LDP:n pääsihteeri. Lokakuussa 2005 hänet nimitettiin hallituksen pääsihteeriksi.

Ensimmäinen pääministerikausi muokkaa

Shinzō Abe valittiin 20. syyskuuta 2006 Jun'ichirō Koizumin seuraajaksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon. 26. syyskuuta hänet valittiin pääministeriksi. Pääministerivaalissa Aben haastoi suurimman oppositiopuolueen demokraattisen puolueen ehdokas Ichirō Ozawa, jonka hän voitti sekä ala- että ylähuoneen äänestyksissä. Abesta tuli ensimmäinen Japanin pääministeri, joka on syntynyt toisen maailmansodan jälkeen.[13]

Pääministerinä Abe oli populistinen ja suorasanainen ja ulkopolitiikassa haukkamaisempi kuin Koizumi, minkä arveltiin voivan haitata suhteita Kiinaan ja Koreaan. Ulkopoliittisiin suhteisiin saattoi vaikuttaa myös hänen isoisänsä pidätys sotarikoksista epäiltynä toisen maailmansodan jälkeen. Abe kovisteli Pohjois-Koreaa sen väitetystä Japanin kansalaisten sieppaamisesta ja vaati maalle pakotteita. Hän myös väitti, ettei ole välttämättä perustuslain vastaista hankkia taktisia ydinaseita itsepuolustusta varten. Koizumin tavoin hän vieraili pääministerikaudellaan säännöllisesti Yasukuni-jinja-pyhäkössä kunnioittamassa sodissa kaatuneita.lähde?

 
Shinzō Abe, Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun APECin kokouksessa vuonna 2006.

Aben hallitus joutui osalliseksi moniin skandaaleihin. Terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön alainen Sosiaaliturvavirasto oli hukannut 50 miljoonan eläkevakuutuksen maksajan tiedot, joten työeläkkeitä ei voitu maksaa maksuja maksaneille.[10]

Ennen ensimmäisiä Aben kohtaamia ylähuoneen vaaleja 29. heinäkuuta 2007 liberaalidemokraattisen puolueen kannatus oli ajoittain 30 % pinnassa. Yksi Aben hallituksen jäsen erosi joulukuussa 2006 ja maatalousministeri Toshikatsu Matsuoka teki itsemurhan toukokuussa 2007. Puolustusministeri Fumio Kyūma joutui eroamaan aiheutettuaan raivoa kommenteillaan, joiden ymmärrettiin antavan oikeutusta Yhdysvaltain Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksille toisen maailmansodan lopussa. Kyūman tilalle Abe nimitti kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Yuriko Koiken, josta tuli 12. heinäkuuta 2007 Japanin ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri.[14]

Ylähuoneen vaaleja kuvattiin Aben puolueelle murskatappioksi. Liberaalidemokraatit ja hallituskumppani Uusi Komeito saivat jaossa olleista 121 paikasta 42 ja opposition demokraatit 59 paikkaa.[15] Uusikin maatalousministeri Norihiko Akagi erosi elokuun alussa, samoista syistä kuin edeltäjänsä teki itsemurhan.

Ympäristöministeri Ichiro Kamoshita puolestaan tunnusti lainanneensa poliittiseen rahastoonsa 12 miljoonaa jeniä, joista oli ilmoittanut vain 10 miljoonaa. Myöhemmin hänen sanottiin lainanneen 23 miljoonaa ja Kamoshita tunnusti 15 miljoonan lainan. Valehtelu poliittisesta rahoituksesta voi johtaa viiden vuoden vankeuteen ja miljoonan sakkoihin. Myös Kamoshita joutui eromaan.[16]

Syyskuussa 2007 Abe uhkasi erota, jollei parlamentti anna lupaa jatkaa Japanin laivaston operaatiota Intian valtamerellä Afganistanin sodan tukemiseksi.[17] Abe ilmoitti 12. syyskuuta 2007 puolueelleen aikovansa erota.[18] Hän ilmoitti syyksi erimielisyydet Afganistanin-asiassa sekä tarkemmin määrittelemättömät terveysongelmat. Päivää myöhemmin hän joutui sairaalaan kovan uupumuksen takia.

Aben seuraajaehdokkaiksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon ilmoittautuivat puolueen pääsihteeri Tarō Asō sekä aiempi kabinettiministeri Yasuo Fukuda. Useimpien puolueen sisäisten ryhmittymien tuen saanut Fukuda valittiin puheenjohtajaksi ja sitten pääministeriksi. Uusi hallitus vannoi virkavalansa 26. syyskuuta 2007.

Toinen kausi muokkaa

Aben toinen kausi pääministerinä alkoi vuonna 2012. Hänet valittiin syyskuussa LDP:n puheenjohtajaksi, alahuoneen vaaleissa joulukuussa LDP sai murskavoiton, ja Abe valittiin pääministeriksi. Hän käynnisti pian talousohjelman, jonka tarkoitus oli elvyttää maan taloutta ja nopeuttaa Honshūn saaren toipumista maanjäristyksen ja tsunamin tuhoista. Talousohjelma sai lempinimen Abenomics. Se alkoi hyvin, ja LDP sai enemmistön myös ylähuoneessa. Vuonna 2014 talous ja Aben kannatus kääntyivät laskuun. Hän hajotti parlamentin, LDP uusi vaalivoittonsa, ja Abe jatkoi pääministerinä.[13]

Abe ja LDP valmistelivat perustuslain muutosta, joka olisi sallinut Japanin käyttää sotavoimiaan ulkomailla. Sitä vastustettiin, eikä sitä tuotu parlamenttiin edes silloin kun LDP:llä oli enemmistö molemmissa kamareissa. Tokion olympialaisia varten rakennetettujen stadionien rahoituksessa oli epäselvyyksiä, mutta Aben suosio säilyi ja hän sai jatkaa myös vuoden 2017 vaalien jälkeen.[13]

Abe ilmoitti 28. elokuuta 2020 eroavansa pääministerin tehtävästä terveysongelmien vuoksi.[19] Hän sairasti colitis ulcerosaa ja erosi vuonna 2007 samaisesta syystä.[20] Abe ei asettunut kenenkään tietyn seuraajaehdokkaan taakse ja oli pahoillaan, että joutuu jättämään tehtävänsä kesken koronapandemian.[21]

Murha muokkaa

Aikaisemmin merisotilaana työskennellyt Tetsuya Yamagami ampui Aben perjantaina 8. heinäkuuta 2022 Naran kaupungissa Yamato-Saidaijin aseman lähellä. Abe oli pitämässä puhetta kampanjatilaisuudessa ennen sunnuntaina järjestettäviä parlamentin ylähuoneen vaaleja. Ampujalla oli haulikkotyyppinen omatekoinen ase, jolla hän ampui kaksi laukausta. Ampumasuunta oli takaapäin ja yksi laukaus osui Abea selkään rinnan korkeudelle hänen pitäessään puhetta.[22][7] Yamagami kertoi kohdistaneensa hyökkäyksensä Yhdistymiskirkkoa vastaan, jolle hän kantoi kaunaa. Kohteena piti olla alun perin joku sen johtajista. Abe piti puheita liikkeelle, johon hänellä oli kytköksiä isoisänsä Nobusuke Kishin kautta. Ampuja piti Abea Yhdistymiskirkon sanansaattajana.[23]

Abe vietiin helikopterilla sairaalaan tajuttomassa tilassa. Tunteja myöhemmin Abe ei osoittanut enää elonmerkkejä ja hänen kerrottiin saaneen sydänpysähdyksen. Abe julistettiin kuolleeksi muutama tunti myöhemmin.[22][7] Hänen kerrottiin kuolleen verenhukkaan verensiirroista huolimatta.[24] Hautajaiset järjestettiin 12. heinäkuuta 2022 perheen ja lähipiirin kesken.[25]

Kunnianosoituksia muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Japanin Abe saa toisen tilaisuuden Yle uutiset. Viitattu 26.12.2012.
  2. ↑ Japan's Shinzo Abe sought to revive economy, fulfil conservative agenda Reuters. 28.8.2020. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Japan election: Shinzo Abe set for record tenure BBC News. 23.10.2017. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Shinzo Abe, an outspoken nationalist, takes reins at Japan's LDP, risking tensions with China, South Korea The World from PRX. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Guibourg Delamotte: After the election victory, a change of image for Japan and Shinzo Abe? – European Council on Foreign Relations ECFR. 8.1.2015. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Wesley Yee: Making Japan Great Again: Japan's Liberal Democratic Party as a Far Right Movement repository.usfca.edu. Viitattu 08.07.2022.
  7. ↑ a b c Japanin entinen pääministeri Shinzō Abe on surmattu Helsingin Sanomat. 8.7.2022. Viitattu 8.7.2022.
  8. ↑ Chronology: Abe Shinzo NHK WORLD. 8.7.2022. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Shinzō Abe oli monella tavalla poikkeuksellinen pääministeri – Hänen talouspolitiikkansa herätti maailmalla niin paljon huomiota, että sitä ryhdyttiin kutsumaan kunnioitusta herättävällä termillä Helsingin Sanomat. 8.7.2022. Viitattu 8.7.2022.
  10. ↑ a b Irina Hasala, Pekka Mykkänen: Shinzō Abe oli monella tavalla poikkeuksellinen pääministeri Helsingin Sanomat. 8.7.2022. Viitattu 6.1.2023.
  11. ↑ a b Japan PM's wife in rare interview news.bbc.co.uk. 12.10.2006. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Japan's first lady Akie Abe joins gay parade The Straits Times. 27.4.2014. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Abe Shinzo: Biography & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Japan: A political tsunami approaches Asia Times. Arkistoitu 13.7.2007. Viitattu 10.07.2007.
  15. ↑ Japanin pääministeri Abe jatkaa tappiosta huolimatta Aamulehti. Viitattu 02.08.2007. [vanhentunut linkki]
  16. ↑ Abe hit for six with new scandal, The Standard, 6.9.2007
  17. ↑ Japan PM may quit over Afghan row BBC. Viitattu 14.09.2007.
  18. ↑ Japanin pääministeri eroaa HS. Viitattu 12.09.2007.
  19. ↑ Japanin Shinzo Abe vahvisti eroavansa pääministerin tehtävästä Yle Uutiset. Viitattu 6.9.2020.
  20. ↑ Lies, Elaine: What do we know about the health of Japan's Shinzo Abe? reuters.com. Viitattu 11.7.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Japan PM Abe resigns due to illness with many issues unresolved Kyodo News+. 28.8.2020. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ a b Japan ex-prime minister Abe taken to hospital after apparent shooting -NHK Reuters. 8.7.2022. Viitattu 8.7.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Hasala, Irina: Shinzō Aben ampumisesta epäilty kertoi kohdistaneensa hyökkäyksensä Yhdistymiskirkkoon eli niin sanottuihin ”moonilaisiin” – Miksi? hs.fi. Viitattu 14.7.2022.
  24. ↑ Japanilaiset surevat surmattua Shinzō Abea – Poliisipäällikön mukaan vaalitilaisuuden turvatoimissa oli vakavia puutteita hs.fi. Viitattu 11.7.2022.
  25. ↑ Romsi, Vilma: Japani jätti hyvästit pitkäaikaisimmalle pääministerilleen – perjantaina murhatun Shinzo Aben hautajaisia vietettiin tänään Tokiossa yle.fi. Viitattu 13.7.2022.
  26. ↑ 安倍氏に従一位、大勲位菊花章頸飾を授与 産経ニュース. 11.7.2022. Viitattu 12.7.2022. (japaniksi)
  27. ↑ Prime Minister of Japan Shinzo Abe’s Visit to the Kingdom of Bahrain (August 25) Ministry of Foreign Affairs of Japan. 25.8.2013. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Decoraties Staatsbezoeken Japan en Republiek Korea 2014. Het Koninklijk Huis. Arkistoitu 2014. Viitattu 12.7.2022. (hollanniksi)
  29. ↑ Palabras del presidente Mauricio Macri y del primer ministro de Japón, Shinzo Abe, en el almuerzo ofrecido en honor del mandatario japonés 2016. Casa Rosada. Viitattu 12.7.2022. (espanjaksi)
  30. ↑ BOE.es - BOE-A-2017-4552 Corrección de errores del Real Decreto 354/2017, de 31 de marzo, por el que se concede la Gran Cruz de la Orden de Isabel la Católica a las personalidades japonesas que se citan. Boletín Oficial del Estado. 2017. Viitattu 12.7.2022. (espanjaksi)
  31. ↑ Tabaré Vázquez condecoró a Shinzō Abe con la medalla de la República Oriental del Uruguay Uruguay Presidencia. Viitattu 7.8.2023. (espanjaksi)
  32. ↑ Governo brasileiro condecora ex-premiê Abe e vice-premiê Aso em Tóquio Alternativa. 16.12.2020. Viitattu 12.7.2022. (portugaliksi)
  33. ↑ Trump awards prestigious Legion of Merit to Abe The Japan Times. 22.12.2020. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Shinzo Abe Olympedia. 2023. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Shinzo Abe, Tarun Gogoi, Ram Vilas Paswan among Padma Award winners: Complete list | India News The Times of India. 25.1.2021. Viitattu 12.7.2022. (englanniksi)
  36. ↑ Vučić presents Vidovdan decorations: "I choose the path of wisdom over great courage" 28.6.2022. B92. Viitattu 12.7.2022. (englanniksi)
  37. ↑ Honorary Appointment - General Division - August 2022 (4) (pdf) Government Notices Gazette. 2022. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Taiwan Honors Abe with Posthumous Medal japannews.yomiuri.co.jp. 28.1.2023. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
  39. ↑ 石油備蓄で基地提供提案　安倍首相、サウジ国王に 47news.jp. 29.4.2007. Arkistoitu 2013. Viitattu 8.11.2023. (japaniksi)
  40. ↑ Dizon, Nikko: Aquino flies to Japan for four-day state visit, exchange of top honors INQUIRER.net. 2.6.2015. Viitattu 8.11.2023. (englanniksi)
  41. ↑ パラグァイ＝国家功労大十字章を受勲＝総理、日系社会代表者と懇談 ニッケイ新聞. 5.12.2018. Arkistoitu 2020. Viitattu 8.11.2023. (japaniksi)
  42. ↑ Arvo Pärt awarded the state order of Luxembourg Arvo Pärt Centre. 30.8.2022. Viitattu 8.11.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Le Premier Ministre du Japon est arrivé à Abidjan pour une visite de 48h Abidjan.net News. 11.2.2014. Viitattu 8.11.2023. (ranskaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Shinzō_Abe&oldid=21974117”