Sergei Naryškin

Sergei Jevgenjevitš Naryškin (ven. Сергей Евгеньевич Нарышкин; s. 27. lokakuuta 1954 Leningrad, Neuvostoliitto)[1][2] on venäläinen poliitikko ja tiedustelujohtaja. Hän on toiminut Venäjän presidentinhallinnon päällikkönä vuosina 2008–2011, duuman puhemiehenä vuosina 2011–2016 ja Venäjän ulkomaantiedustelun (SVR) johtajana vuodesta 2016. Naryškin on Venäjän presidentti Vladimir Putinin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Hänellä on insinöörin koulutus ja hän on myös taloustieteen tohtori.

Sergei Naryškin
Сергей Нарышкин
Сергей Нарышкин на фестивале Красная площадь 2018 (cropped).jpg
Venäjän valtioduuman puhemies
Edeltäjä Boris Gryzlov
Seuraaja Vjatšeslav Volodin
Henkilötiedot
Syntynyt27. lokakuuta 1954 (ikä 68)
Leningrad, Neuvostoliitto
Tiedot
Puolue Yhtenäinen Venäjä
Aiheesta muualla
www.sergeynaryshkin.ru

Koulutus ja varhaisempi uraMuokkaa

Naryškin suoritti radiotekniikan insinöörin tutkinnon Leningradin mekaanisessa instituutissa (LMI) vuonna 1978. Hänet nimitettiin samana vuonna instituutin Komsomol-osaston ensimmäiseksi sihteeriksi.[1][2] Naryškinin viralliset uratiedot eivät kerro hänen toiminnastaan vuosina 1978–1982,[1][3] mutta yleisen käsityksen mukaan hän suoritti vuosina 1978–1980 kaksivuotisen kurssin KGB:n korkeakoulussa Moskovassa ja astui sen jälkeen turvallisuuspoliisi KGB:n palvelukseen.[2][1] Hänen arvellaan tutustuneen Vladimir Putiniin 1980-luvun alussa, jolloin molemmat toimivat KGB:n palveluksessa Leningradin alueella.[2][4] Vuonna 1982 Naryškin nimitettiin Leningradin polyteknisen instituutin apulaisvararehtoriksi.[2][1] Vuonna 1985 hän tiettävästi suoritti tutkinnon KGB:n punalipun instituutissa.[2] Vuosina 1988–1992 hän työskenteli Neuvostoliiton Belgian-suurlähetystössä valtiollisen tiede- ja tekniikkakomitean taloudellisena neuvonantajana, minkä on arveltu olleen vain KGB-tehtäviin liittynyt peitevirka.[2][1]

Naryškin toimi vuosina 1992–1995 Pietarin pormestarinviraston alaisen talous- ja finanssikomitean ulkomaisten taloussuhteiden alaosaston johtajana. Hän loi läheisen yhteistyösuhteen Putiniin, joka johti samaan aikaan Pietarin ulkosuhteiden komiteaa. Vuosina 1995–1997 Naryškin johti Vladimir Koganin omistaman pietarilaisen Promstroibank-pankin ulkomaisten investointien osastoa. Vuosina 1997–1998 hän oli Leningradin alueen investointiosaston johtaja ja vuosina 1998–2004 sen ulkomaisten taloussuhteiden komitean puheenjohtaja.[2][1]

Naryškin suoritti vuonna 1997 ekonomistin ja vuonna 2004 taloustieteen kandidaatin tutkinnon. Hän väitteli vuonna 2010 taloustieteen tohtoriksi Pietarin taloustieteen valtionyliopistosta aiheenaan ulkomaiset investoinnit Venäjän taloudellisessa kehityksessä.[2] Dissernet-järjestön vuonna 2015 tekemien paljastusten mukaan yli puolet Naryškinin väitöskirjasta olisi plagioitu ja yhtenä plagioinnin kohteena olisi ollut liberaali taloustieteilijä Vladislav Inozemtsev. Naryškin on kiistänyt väitteet.[5]

Ura Putinin hallinnossaMuokkaa

 
Naryškin, Valentina Matvijenko ja Vladimir Putin vuonna 2013.

Naryškin nimitettiin helmikuussa 2004 presidentinhallinnon talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi maaliskuusta syyskuuhun 2004 Venäjän hallituksen apulaiskansliapäällikkönä ja syyskuusta 2004 toukokuuhun 2008 varsinaisena kansliapäällikkönä ministerin arvolla. Helmikuusta 2007 alkaen hän oli samalla varapääministerinä Mihail Fradkovin ja Viktor Zubkovin hallituksissa vastuualueinaan ulkomaankauppa ja suhteet IVY-maihin.[2][1][3] Toukokuussa 2008 Naryškin nimitettiin presidentinhallinnon päälliköksi Sergei Sobjaninin seuraajana. Presidenttinä oli tuolloin Dmitri Medvedev.[2] Naryškinistä povattiin mahdollista ehdokasta Putinin seuraajaksi vuonna 2007 ja Medvedevin seuraajaksi vuonna 2011.[6][1]

Vuosina 2009–2012 Naryškin johti muiden tehtäviensä ohella presidentti Medvedevin nimittämää Venäjän historiakomissiota, jonka oli määrä ”taistella Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä vastaan”.[1][2][7] Lisäksi hän oli valtio-omisteisen Pervyi kanal -televisiokanavan johtokunnan puheenjohtaja vuosina 2005–2009 ja Venäjän uintiliiton puheenjohtaja vuosina 2006–2009.[1][2]

Naryškin valittiin duumaan joulukuun 2011 vaaleissa. Hän toimi duuman puhemiehenä vuosina 2011–2016. Hän edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta.[2] Hän joutui vuonna 2014 Ukrainan kriisin vuoksi ensimmäisten joukossa Euroopan unionin pakotelistalle. Pakotteiden vuoksi Suomi kielsi Venäjän parlamenttivaltuuskunnan puheenjohtajana toimineelta Naryškiniltä maahantulon kesällä 2015 Helsingissä pidetyn ETYK-juhlaistunnon yhteydessä, jolloin koko Venäjän valtuuskunta boikotoi istuntoa.[8][4]

Presidentti Putin nimitti Naryškinin SVR:n johtajaksi Mihail Fradkovin tilalle 5. lokakuuta 2016.[2][8] Tutkija Tatjana Stanovajan mukaan Naryškin kuuluu Putinin sisäpiiriin, joka vaikuttaa presidentin ajatteluun.[9] Hän puhuu englantia ja ranskaa.[10]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Sergei Naryshkin (englanniksi) The Moscow Times 28.10.2011 (Internet Archive). Viitattu 24.2.2022.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Нарышкин, Сергей Евгеньевич (venäjäksi) Tass. Viitattu 24.2.2022.
  3. a b ДИРЕКТОР СЛУЖБЫ ВНЕШНЕЙ РАЗВЕДКИ РОССИЙСКОЙ ФЕДЕРАЦИИ (venäjäksi) SVR (Internet Archive). Viitattu 24.2.2022.
  4. a b Paula Tapiola: Pakotelistan Naryshkinistä Venäjän ulkomaantiedustelun johtaja Yle 22.9.2016. Viitattu 24.2.2022.
  5. Leon Neyfakh: The Craziest Black Market in Russia (englanniksi) Slate 22.5.2016. Viitattu 24.2.2022.
  6. Pekka Hakala: Yllätysnimi mukaan Venäjän presidenttipeliin (tilaajille) Helsingin Sanomat 31.7.2007. Viitattu 24.2.2022.
  7. Viekö historiakomissio Venäjän taas neuvostoajan käytäntöihin? Ulkopoliittinen instituutti 30.6.2009. Viitattu 24.2.2022.
  8. a b Pekka Hakala: Putin nimitti Suomen sättijän Sergei Naryškinin Venäjän ulkomaanvakoilun pomoksi (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.9.2016. Viitattu 24.2.2022.
  9. Pekka Hakala: Venäjä ilman Putinia (tilaajille) Helsingin Sanomat 14.2.2021. Viitattu 24.2.2022.
  10. Susanna Niinivaara: Putinin kaverit avainpaikoilla (tilaajille) Helsingin Sanomat 13.5.2008. Viitattu 24.2.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa