Seppo Westerlund
Seppo Assar Kustaa Westerlund (2. marraskuuta 1930 Oulu – 22. helmikuuta 2014) oli suomalainen poliitikko. Hän oli koulutukseltaan rakennusalan diplomi-insinööri.
Seppo Westerlund | |
---|---|
Suomen puolustusministeri | |
Miettusen III hallitus
29.9.1976 - 15.5.1977 |
|
Edeltäjä | Ingvar S. Melin |
Seuraaja | Taisto Tähkämaa |
Kansanedustaja | |
23.03.1970–23.03.1979
|
|
Ryhmä/puolue | Liberaalisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. marraskuuta 1930 Oulu |
Kuollut | 22. helmikuuta 2014 (83 vuotta) Espoo |
Ammatti | diplomi-insinööri |
Tiedot | |
Puolue | Liberaalinen Kansanpuolue |
Westerlund työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla rakennusyrityksissä Espoossa ja Helsingissä. Pisimmän uransa hän teki liikenneministeriön rakennusneuvoksena (1974–1993), josta jäi eläkkeelle.
Westerlund toimi Liberaalisen Kansanpuolueen kansanedustajana Uudenmaan vaalipiiristä vuosina 1970–1979 ja Espoon kauppalan- ja kaupunginvaltuutettuna vuosina 1965–1992. Hän oli Vapaamielisten liiton puoluehallituksen jäsen (1964–1965) ja myöhemmin LKP:n varapuheenjohtaja (1968–1970). Westerlund hävisi vuoden 1968 puoluekokouksessa puheenjohtajuuden arvalla Pekka Tarjanteelle.
Seppo Westerlund oli puolustusministeri Martti Miettusen III hallituksessa vuosina 1976–1977. Hänet valittiin Edistysliiton puheenjohtajaksi vuonna 1982. Vuosina 1988–1989 Westerlund oli Tapiolan sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.
Westerlund oli varsin voimakkaasti mukana myös urheiluelämässä. Hän oli perustamassa Espoon Tapioita ja toimi vuosia seuran puheenjohtajana. Hän toimi pitkään myös toisen espoolaisen urheiluseuran Tapion Hongan puheenjohtajana.
Westerlund kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 22. helmikuuta 2014 83-vuotiaana.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ Entinen puolustusministeri ja kansanedustaja Seppo Westerlund on kuollut Yle Uutiset. 24.2.2014. Viitattu 24.2.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Seppo Westerlund Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Seppo Westerlundin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa