Seppo Reino Juhani Rannikko (6. huhtikuuta 1928 Tampere25. marraskuuta 2000 Tampere)[1] oli suomalainen muusikko.

Seppo Rannikko ja Pekka Mäyrä­mäki Old House Jazz Clubissa Helsingissä vuonna 1962.

Elämäkerta muokkaa

1940-luvun lopulla nuori Seppo Rannikko muutti taloudellisen laman pakottamana Ruotsiin. Siellä hän työskenteli päivisin tehtaalla ja iltaisin tiskasi astioita ravintolassa. Palattuaan Tampereelle hän aloitti 24-vuotiaana tenorisaksofonin soiton. Aluksi hän harjoitteli korvakuulolta tyhjilleen jääneessä yleisessä saunassa. Hän kuunteli paljon varhaisia bebop-levytyksiä esikuvinaan Charlie Parker ja Dizzy Gillespie.[2] Hän otti muutamia saksofoni- ja huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta.

Seppo Rannikon muusikon ura alkoi kiinnityksellä Acre Karin yhtyeeseen 1950-luvun puolivälissä. Sitä seurasivat Ossi Runnen yhtye laulusolistina Eila Pellinen ja Olli Hämeen yhtye. Hämeen yhtyeessä Rannikko soitti jopa pari vuotta ”Hämiksellä”, nykyisellä Tavastia-klubilla, laulusolistina Laila Kinnunen. 1950-luvun loppupuolella Olli Hämeen yhtye taltioi pienellä kokoonpanolla myös muutamia levytyksiä, joissa Rannikko oli mukana. Levytyssessioiden alkuvaiheessa 1950-luvulla Rannikko joutui vielä soittamaan pääosin korvakuulolta, kunnes vähitellen sai otetta myös nuotinlukuun.[2]

1960-luvun alussa Rannikko siirtyi Jaakko Salon yhtyeeseen säestämään Vieno Kekkosta, joka juuri oli vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta Scandialle. Tuon ajan Scandia-levytyksistä on jäänyt ikivihreänä elämään Olavi Virran ”Hopeinen kuu”, jossa Seppo Rannikko esittää tenorisaksofonisoolon.[3]

Seppo Rannikko kertoi Pale Saariselle Selvis-lehden haastattelussa tuon ajan levytyksistä: ”Salon Jakke pyysi, että tekisin jotain latinalaiskomppia. Niinpä kaivoin taskustani kamman, jolla raaputin guiroa taustalle, ja se kuuluu levyltä selvästi tänäkin päivänä. Tätä ideaani toteutin käytännössä myös tanssikeikoilla.”[2]

Rannikon 1960-luvun jazzkokoonpanoista on mainittava vielä Herbert Katzin yhtye. Downbeat-jazzkapakassa hän pääsi jammailemaan myös maailman huippuihin kuuluvien tenorisaksofonistien Johnny Griffinin ja Dexter Gordonin kanssa. Hänen omia artistisuosikkejaan olivat tuolloin myös Duke Ellington, Count Basie, Thelonious Monk, Lars Gullin, Gil Evans, Sonny Rollins ja Lester Young. Myös rockmusiikkia Seppo Rannikko ihaili, ja hän oli Suomessa uranuurtaja myös rocksaksofonistina.

Nuotinlukutaidon parantuessa kasvoi myös Rannikon sovitustaito. Hän sovitti musiikkia tv-ohjelmiin ja -mainoksiin, kuten Kaarlo Kaartisen säveltämät vakioveikkauksen ja Loton tunnusmusiikit (”Yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi”, ”Kuusi neljäst’kymmenestä joka viikko arvotaan”). 1960-luvulla Rannikko toimi myös TV-tuottajana, käsikirjoittajana, säveltäjänä ja sovittajana muun muassa ohjelmassa ”Zero – Lentävä lautanen.”lähde?

1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun Rannikko toimi sovittajana ja tuottajana levy-yhtiö EMI:n Suomen osastolla. Hän sovitti tuolloin musiikkia muiden muassa Tapio Heinoselle. 1970-luvun alussa hän tuotti LP-levyn Kalle Kulkevaiselle (Pentti Kaikkonen). Levyn tunnetuin kappale lienee savon murteelle käännetty ”Tiikerihai” ('Tiikerjhaj').

Vuosina 1974–1975 Rannikko opiskeli jazzmusiikin sovittamista ja orkestrointia Berklee College of Music -oppilaitoksessa Yhdysvaltain Bostonissa. Sen jälkeen 1970-luvun loppu oli Rannikon musiikillista kulta-aikaa. Tuolloin hän toimi Henry Haapalaisen Fonovox-yhtiössä muusikkona, sovittajana ja tuottajana. Hänen ensimmäinen työnsä Fonovoxilla oli hänen ja Jarmo Jylhän yhteistyönä tuottama Tapio Heinosen albumi Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 Rannikko teki valtaosan sovituksista Reijo Taipaleen albumille Juhlakonsertti. Rannikko tuotti levyjä myös Kullervo Linnan Suurelle Humppaorkesterille, Jari Lappalaiselle, Reijo Viidalle ja Martti Siiriäiselle. Syksyn sävel -kilpailussa 1975 Seppo Rannikon sovittama Salomonin (Timo Silvennoinen) ”Unisatu” sijoittui kilpailussa toiseksi ja hävisi vain niukasti Erkki Liikasen kappaleelle ”Evakkoreki”.

Fonovox-yhtiö äänitti myös Rannikon kaksi ensimmäistä sooloalbumia Sahara (1976) ja Disco Jungle (1977). Sahara sisälsi pääasiassa tuon ajan suosikki-iskelmiä ja ikivihreitä, mutta Disco Jungle antoi jo hieman laajemman kuvan Seppo Rannikon osaamisesta: huomattava osa albumin musiikista on hänen omia sävellyksiään latindisco-tyyliin sovitettuna. 1970- ja 1980-luvuilla Seppo Rannikko ehti vielä vaikuttaa yhtyeissä Karpalo ja Pedro's Heavy Gentlemen, jälkimmäisessä vain satunnaisena vierailijana.

Fonovox-kauden jälkeen Rannikko työskenteli vielä JP-Musiikissa, jonka tärkein artisti oli Jaakko Teppo. Tepon esittämän ”Pamelan” introssa on kuultavissa Rannikon tukeva tenorisoundi.

Jarmo Jylhän mukaan Rannikko ”piilotteli” myös tanssi- ja iskelmämusiikin sovituksiinsa nerokkaita jazzmaisia riffejä ja obligatoja ja sai kappaleet näin kuulostamaan tuoreilta ja svengaavilta.

1980-luvun puolivälissä Seppo Rannikko joutui terveyssyistä luopumaan ammattimuusikon urastaan. Hän kuoli 72-vuotiaana Tampereella 25. marraskuuta vuonna 2000. Rannikon hauta sijaitsee Kalevankankaan hautausmaalla.[4]

Muusikkopiireissä Seppo Rannikko muistetaan myös railakkaana crazy-humoristina, jonka seurassa ei käynyt aika pitkäksi. Teoston mukaan Seppo Rannikon nimissä on sävellyksiä, sanoituksia ja sovituksia 494 kappaletta ja Gramexin rekisteritietojen mukaan hän on mukana muusikkona, solistina ja kapellimestarina kaikkiaan 747 levypuolella.

Salanimet muokkaa

  • Kauko Kolmio (säveltäjä, sanoittaja),
  • Sam Coast (saksofonisti)

Roolit ja soittimet muokkaa

  • muusikko, sovittaja, säveltäjä
  • tenorisaksofoni

Valikoitu diskografia muokkaa

Albumit muokkaa

  • Sahara, Fonovox HITLP 1007, 1976
  • Disco Jungle, Fonovox DCLP 133, 1977
  • Jailhouse Rock, JP-musiikki JPLP 2046, 1982

Kokoelma-albumi muokkaa

  • Blue Suede Shoes – Kootut levytykset 1976–1983

Singlet muokkaa

  • Olavi Virta ja Jaakko Salon orkesteri: ”Hopeinen kuu” (Guarda che luna)(säv. & san. Gualtiero Malgoni, suom. san. Rauni Kouta [=Reino Helismaa], sov. Jaakko Salo) (saksofonisoolo: Seppo Rannikko) Scandia / Nor-Disc ND-7, 1960
  • Sam Coast (=Seppo Rannikko) & The Monsters: ”Drum Shake” (säv. Gene Krupa) Scandia KS 545, 1964

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. JAZZMIES SEPPO RANNIKKO Elvis RY. Arkistoitu 6.12.2007. Viitattu 24.12.2009. lähde tarkemmin?
  2. a b c Saarinen, Pale: Seppo Rannikon haastattelu. Selvis, 1 / 2001.
  3. Pomus - Pomus.net - Seppo Rannikko pomus.net. Viitattu 15.8.2017.
  4. Seppo Reino Juhani Rannikko 1928-2000 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 6.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa