Wikipedia

Selvaag-talo

Selvaag-talo (myös Selvaakitalo ja norjalaistalo[1]) on norjalaisalkuinen puutalotyyppi, joka on nimetty kehittäjänsä, norjalaisen diplomi-insinööri Olav Selvaagin (1912–2002) mukaan.

Ekebergshuset, Olav Selvaagin koetalo (1948) Oslossa.
Selvaag-rivitalot (1957–1961) Oulun Höyhtyällä.

Norjassa oli sodan jälkeen asuntopula. Selvaag yksinkertaisti asuntorakentamista vähentämällä tilankäyttöä, karsimalla epäoleellista ja "turhaa" designia sekä järkeistämällä ja yksinkertaistamalla rakennusmenetelmää. Kehittämisen seurauksena asuntojen hinta putosi kolmannekseen verrattuna aikaisempaan, lisäksi rakennusaika lyheni. Tämä oli suuri etu jälleenrakennuskaudella. Selvaag testasi menetelmänsä koetalossa, joka valmistui 1948 Oslon Ekebergin kaupunginosaan.[2] Ekebergshuset on kahden perheen talo, jossa asuntojen välinen seinä on harjan suuntainen.[3]Selvaag julkaisi vuonna 1951 menetelmää käsittelevän kirjan Bygg rasjonelt.

Selvaag-talot Suomessa muokkaa

Selvaagin kehitystyön tuloksiin tutustuttiin muissa Pohjoismaissakin. Suomeen on toteutettu Selvaag-taloja muutamaan kaupunkiin, niitä kutsutaan suomalaisittain myös Selvaakitaloiksi. Ensimmäinen talo valmistui Vaasan Asevelikylään 1953. Siitä pidettiin ja mallitalon urakoinut rakennusliike K. E. Nyman rakensi niitä lisää, muun muassa Vaasan Hietalahteen 1955 valmistuneen 17 talon alueen ja myös muihin kaupunkeihin, kaikkiaan noin 250 taloa.[4] Hietalahden talot oli myöhemmin verhoiltu julkisivukorjauksen yhteydessä karaattilevyllä. 2000-luvun ja 2010-luvun vaihteessa rakennusten ulkonäkö palautettiin takaisin alkuperäiseksi verhoilemalla ne vaakapaneelilla, "norjanpontilla".[5]

Muita Selvaag-talojen alueita muokkaa

  • Kankaanpäähän Niinisalon varuskunnan henkilökunnan asunnoiksi 1957–1958 rakennetut talot[6]
  • kuusi taloa Kuopion Niiralan tyyppitaloalueella[7]
  • Joensuun Kanervalassa on hyvin säilynyt 1959 valmistunut maakunnallisesti merkittävä kokonaisuus, jossa myös yksityiskohdat ovat alkuperäisessä asussa.[8]
  • Oulun Höyhtyällä on maakunnallisesti merkittävä Selvaakitalojen alue, joka on rakennettu 1957–1961[9]
  • Hämeenkyrö - Kyröskoski Selvaag-taloalue, joka on rakennettu vuosien 1950-1960 aikana. Kaksikerroksiset puutalot suunniteltiin alun perin tehtaan työnjohtajien käyttöön.lähde?

Niinisalon ja Niiralan talot sijaitsevat Museoviraston inventoimissa valtakunnallisesti merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä. Joensuun ja Oulun talot ovat maakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä ja suojeltuja.

Selvaag-talo Helsingissä muokkaa

Helsingissä tutkittiin mahdollisuutta poistaa asuntopulaa Selvaag-taloja rakentamalla. Valtuustoaloitteeseen perustuvan tutkimuksen teetti yleisten töiden lautakunta. Se myönsi, että Selvaag-talot ovat edullinen puurakennusvaihtoehto silloin, kun taloja toteutetaan asuinalueelle suuri määrä kerrallaan, taloudellisuus toteutui tosin myös yksittäiskohteissa. Lautakunnan mukaan kaupungin omistamien omakotitonttien puute kuitenkin esti Selvaag-menetelmän käytön ratkaisuna asuntopulaan, tarvittavat asunnot kannattaa rakentaa kerrostaloihin. Kiinteistölautakunta puolestaan oli seurannut Selvaag-rakentamista tarkasti ja virkamiehet olivat käyneet Oslossa tutustumassa sikäläiseen asuntotuotantoon yleensäkin. Selvaag-talojen huoneistot olivat kuitenkin liian suuria arava-lainoitetuiksi. Lautakunta vetosi myös omakotitonttipulaan ja laajojen pientaloalueiden kunnallistekniikan rakentamisen suuriin kustannuksiin ja päätyi kerrostalorakentamisen kannalle. Kiinteistölautakunta oli vuokrannut tontin Selvaag-talolle ja hyväksynyt sen suunnitelmat, joten saatuja kokemuksia voitiin käyttää hyväksi kunhan hanke toteutuu.[10]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Asikainen, Matti: Norjalaistalot lämpiävät jälleen Joensuussa 26.10.2012. Yle. Viitattu 17.2.2013.
  2. ↑ Olav Selvaag – bedriftens far Selvaag Gruppen. Viitattu 16.2.2013. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Ekeberghuset, Oslo (pdf) (Ekeberghuset, pohjapiirustus ja leikkaus) Husbanken. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.5.2013.
  4. ↑ Hartvik, Pia: Selvaag hus i Vasa – Selvaakitalot Vaasassa. Kapsäkki-lehti, Pohjanmaan museon tiedotuslehti, 2010, nro 1, s. 6–7. Vaasan kaupunki. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 16.2.2013. (suomeksi) (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Kujala, Helena: Norjanpontti palaa Vaasan Selvaakitaloihin. Väri ja Pinta -lehti, 2010, nro 3, s. 34–35. Pintaurakoitsijat ry ja Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Niinisalon kasarmialue Museovirasto. Viitattu 16.2.2013.
  7. ↑ Niiralan tyyppitaloalue Museovirasto. Viitattu 16.2.2013.
  8. ↑ Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaihe (sivu 16) pohjois-karjala.fi. Viitattu 16.2.2013. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ Asemakaavan selostus asemakaavan muutokseen, Höyhtyä kortteli 5 tontti 1, Hanhitie 13, Höyhtyänpuisto (pdf) 21.8.2012. Oulun kaupunki. Viitattu 16.2.2013. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Helsingin kunnalliskertomukset 1955, osa 1, s. 92. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1957. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Selvaag, Olav: Bygg rasjonelt. Oslo: Gyldedal Norsk Forlag AS, 1951. (norjaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • Nikula, Riitta: Selvaakitalo. Arkkitehti-lehti, 2009, nro 5, s. 74–78.
  • Virratvuori, Jussi: Yhdessä & yksityisesti: puoli vuosisataa yhteiselämää Leinikkitie 3:n Selvaag-taloissa. Selvaag-taloyhtiön 50-vuotishistoriikki, jossa käsitellään myös 1950-luvun rakentamista ja arkkitehtuuria. Viestintätoimisto Kirjokansi, 2007. ISBN 952-999-390-0.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Selvaag-talo&oldid=21178616”