Seksuaalivallankumous

Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Yhteiskunnallisesta liikkeestä katso seksuaalinen vallankumous.

Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus on Tapio Puolimatkan kirjoittama kantaa ottava tietokirja, jossa hän käsittelee yhteiskuntaelämän keskeiseksi paradoksiksi katsomiaan näkemyksiä: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus
Kirjailija Tapio Puolimatka
Kustantaja Perussanoma Oy
Julkaistu 2017
Sivumäärä 190
ISBN ISBN-13: 9789518887945, ISBN-10: 9518887942
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kirjassa Puolimatka taustoittaa kysymystä lyhyellä katsauksella perheen merkitykseen korkeakulttuurin historian taitekohdissa. Hän esittää näkemyksiään perheen asemaa antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureissa ja perheen atomisoitumisen merkitystä näiden kulttuurien heikkenemisessä. Tältä osin hän tukeutuu erityisesti Harvardin yliopiston professorin Carle Zimmermanin laajaan tutkimukseen Family and Civilization. Muita historiallisesti tärkeitä taitekohtia ovat hänen mielestään tässä suhteessa Ranskan suuri vallankumous ja bolsevikkivallankumous Venäjällä. Nykyajassa hän tarkastelee kriittisesti atomistista vapauskäsitystä, seksuaalisen vapauden myyttiä ja sukupuolineutraalia vallankumousta.

Yhteiskuntaelämän keskeinen paradoksi muokkaa

Kirjan tarkoituksena on analysoida Puolimatkan arvion mukaan yhteiskuntaelämän keskeistä paradoksia: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu. Vaikka seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan Puolimatkan mielestä usein olevan toistensa vastakohtia, ne saattavat todellisuudessa olla toistensa edellytyksiä. Kirjassa viitataan esipuheeseen, jonka Aldous Huxley kirjoitti romaaniinsa Uusi uljas maailma:

»Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa. Ja diktaattori −− tekee viisaasti rohkaistessaan tätä vapautta. Huumausaineiden tuottamat valveunet, elokuvat ja radiolähetykset yhtyneinä seksuaaliseen vapauteen helpottavat orjuutta, joka on alaisten kohtalona. Kun ottaa huomioon kaiken tämän, näyttää Utopia olevan paljon lähempänä kuin kukaan pari vuosikymmentä sitten osasi edes kuvitella. Sen vuoksi sijoitinkin Utopian kuuden vuosisadan päähän. Nykyisin tuntuu siltä, että tuollainen kauhutilanne odottaa meitä jo yhden ainoan vuosisadan kuluttua −−.»
(Huxley[1])

Puolimatkan kirjassa esittämän väitteen mukaan vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. "Vapaat instituutiot edellyttävät yksilöä, joka hallitsee itseään eettisesti. Itsehallinnan kyky ei ole synnynnäinen, vaan se kehittyy lasten saadessa henkilökohtaista ohjausta rakastavassa perheessä. Perheinstituution hajotessa nuorison häiriökäyttäytyminen ja nuorisorikollisuus kasvavat. Yhteiskuntamoraalin heikentyessä keskitettyjä valvontajärjestelmiä täytyy kehittää ja valtion viranomaisten valtaa kasvattaa. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle." (Seksuaalivallankumous, s. 9.)

Kaksi kilpailevaa teoriaa muokkaa

Puolimatka vertailee kahta kilpailevaa teoriaa seksuaalisuuden suhteesta inhimilliseen hyvinvointiin.

Puolimatkan käsityksen mukaan länsimaissa tällä hetkellä vallitseva teoria on, että seksuaalisen vapauden ajatellaan johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehittymiseen ja syrjinnän häviämiseen. Seksuaalisesti vapautetun ihmisen ajatellaan tämän teorian mukaan olevan vapaa ennakkoluuloista, syrjivistä asenteista, homofobiasta, insestifobiasta ja jopa lajifobiasta (kammosta ihmisten ja eläinten välisiä seksuaalisuhteita kohtaan) (Seksuaalivallankumous, s. 10).

Seksuaalisen vapauden puolustajista ovat kirjassa esillä markiisi de Sade, Friedrich Engels, Sigmund Freud, Ruth Benedict, Margaret Mead, Alfred Kinsey, Wilhelm Reich ja kulttuurimarxilaiset. Puolimatkan mukaan aikamme seksuaalikasvatus rakentuu paljolti tämän näkemyksen varaan, koska sitä ovat ratkaisevasti muokanneet Kinseyn opetuslapset kuten Mary Calderone ja Wardell Pomeroy.

Puolimatkan mukaan vastakkainen näkemys tukeutuu niin sanottuun luonnonoikeuden perinteseen. Hän tulkitsee, että sen mukaan seksuaalisuus on voima, "joka lujittaa naisen ja miehen moraaliseen sitoumukseen perustuvaa rakkaussuhdetta avioliitossa ja luo pohjan äidin, isän ja lapsen erottamattomalle yhteydelle perheessä. Yksiavioisen kulttuurin ihanteena on naisen ja miehen solmima elinikäinen ja puolisouskollinen avioliitto: avioliittolupaus sisältää ehdottoman moraalisen velvoitteen." (Seksuaalivallankumous, s. 10)

Puolimatkan tulkitsee, että luonnonoikeuden tradition mukaan seksuaalisen vapauden kulttuuri johtaa perheen hajoamiseen ja lasten syrjäytymiseen. Lasten elinehtojen heikentäminen johtaa korkeakulttuurin murenemiseen. Tämän näkemyksen edustajista ovat kirjassa esillä J. D. Unwin, Pitirim Sorokin, Carle Zimmerman, Dietrich von Hildebrand, Roger Scruton, David Popenoe ja W. Bradford Wilcox.

Sukupuolieroon perustuva yksiavioisuutta korostava näkemys olettaa Puolimatkan teoriassa, että luonto tukee ihmisen hyvinvointia ja että luonnon rakenteiden kuten sukupuolieron ja avioliiton rakenteiden kunnioittaminen on edellytys ihmisen vapaudelle.

Nämä kaksi lähestymistapaa sisältävät Puolimatkan tulkinassa erilaisen näkemyksen normatiivisuudesta. Yksiavioinen näkemys ilmentää heteronormatiivisuutta, jonka mukaan seksuaalisen rakkauden tarkoitus toteutuu naisen ja miehen välisessä elinikäisessä ja puolisouskollisessa avioliitossa. Seksuaalista vapautta kannattava näkemys sen sijaan pyrkii lieventämään tai murtamaan sukupuolieroon ja puolisouskollisuuteen perustuvan avioliittoinstituution normatiivisen merkityksen.

Perheen historia toistaa itseään muokkaa

Puolimatkan tulkinnassa Ranskan suuri vallankumous ja bolševistinen vallankumous Venäjällä ovat esimerkkejä yhteiskunnallisista murrosvaiheista, joissa seksuaalisen vapautta lisättiin avioliittoinstituution sitovuuden kustannuksella. Hän analysoi näiden muutosten yhteiskunnallisia seuraamuksia erityisesti lasten kannalta.

Vallankumouksellisia kehityskulkuja hän vertaa paljon hitaampiin vastaaviin kehityskulkuihin antiikin Kreikassa ja Roomassa ja myöhemmin Euroopassa. Erityisesti pohditaan perheinstituution heikentymisen vaikutusta antiikin Kreikan ja Rooman yhteiskuntaelämään.

Kritiikki muokkaa

Filosofisen etiikan professori Timo Airaksinen kritisoi sitä, että Puolimatka tukeutuu kirjassaan niin vahvasti Harvardin yliopiston sosiologeihin Carle Zimmermaniin ja Pitirim Sorokiniin, joiden tuotanto painottuu 1900-luvun puoliväliin.[2] Mika Bergmanin kritiikin mukaan "Rooman tuhon selittäminen avioliittoinstituution heikkemisellä voi olla osittain totta, mutta on paljon sanottu, että se olisi ollut perimmäinen syy" [3]. Timo Hännikäisen mukaan Puolimatkan teoksessa näkemykset ovat paikoin huonosti perusteltuja ja siinä on mutkien oikomista ja taustoittamattomia väitteitä. Tausta-aineisto, esimerkiksi Kansojen historia ja 1900-luvun alkupuolen materiaali, on ongelmallista tieteellisyyttä tavoittelevassa lähestymistavassa. Olisi tarvittu tuoreempaa aineistoa jotta teksti olisi vakuuttavampaa. Hännikäisen mukaan "parhaimmillaan Puolimatka taas on kirjan loppuosassa, käsitellessään seksuaalisen vapautumisen modernien teoreetikkojen kuten Margaret Meadin ja Alfred Kinseyn heppoisia tutkimusmenetelmiä".[4]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa