Seksuaalinen tasa-arvo
Seksuaalinen tasa-arvo tarkoittaa ihmisten tasa-arvoa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Näin ollen homo- ja heteroseksuaalit sekä muiden seksuaalisuuksien edustajat olisivat toisiinsa nähden tasa-arvoisia. Esimerkiksi parisuhteiden rekisteröinti seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta kuuluu seksuaaliseen tasa-arvoon.
Seksuaalinen tasa-arvo SuomessaMuokkaa
Homoseksuaalisuus poistui Suomessa rikoslaista 1971 ja tautiluokituksesta 1981. Vuodesta 1971 vuoteen 1999 rikoslaissa oli ns. kehotuskielto, joka kielsi julkisen kehottamisen samansukupuolisten väliseen haureuteen. Ketään ei kuitenkaan koskaan tuomittu lainkohdan perusteella.[1]
Vuonna 1995 Suomen rikoslakia uudistettaessa kiellettyjen syrjinnän perusteiden listaan lisättiin seksuaalinen suuntautuminen. Syrjinnän vastainen lainsäädäntö kieltää ihmisryhmään kohdistuvan herjauksen ja solvauksen sekä kiihottamisen sitä vastaan (RL 11:8), syrjinnän yleisöä palvelevan liikkeen tai ammatin harjoittamisesta, virantoimituksessa tai muussa julkisessa toiminnassa tai julkisten tilaisuuksien ja kokousten järjestämisessä (RL 11:9) sekä työnhakijaan tai työntekijään kohdistuvan syrjinnän (RL 47:3). Euroopan unionin Amsterdamin sopimuksessa vuodelta 1997 on kielletty syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, ja sopimusta on tarkistettu vuonna 1999.
Käytännössä valtaväestölle on kuitenkin usein ominaista pitää yllä perinteistä käsitystä heteroseksuaalisuuden asemana ainoana luonnollisena seksuaalisuuden muotona, jolloin muihin suuntautumisiin kohdistuu kielteisyyttä. Erilaiset ennakkoluulot estävät lain hengen täydellistä toteutumista. Jossakin määrin tämä ilmenee myös hallinnossa, viranomaisten keskuudessa ja ammatillisessa toiminnassa terveydenhuollossa.
Sukupuolineutraali avioliittolaki astui Suomessa voimaan 1. maaliskuuta 2017.
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Virtanen, Jukka: Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24863-0.