Sekamitat

Sekamitat (m.kreik. Πάμμετρος, Pammetros) eli Epigrammit (Ἐπιγράμματα, Epigrammata‎) oli Diogenes Laertioksen kirjoittama kokoelma epigrammeja. Teoksen runot käsittelivät kuuluisia edesmenneitä miehiä, ja teoksen nimen mukaisesti epigrammit oli kirjoitettu eri runomitoissa ja rytmeissä.[1][2]

Sekamitat
Πάμμετρος
Alkuperäisteos
Kirjailija Diogenes Laertios
Kieli muinaiskreikka
Genre epigrammikokoelma
Julkaistu 200-luku
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Diogeneen epigrammikokoelma ei ole säilynyt nykyaikaan. Diogenes on ilmeisesti sisällyttänyt joitakin omia runojaan tunnetumpaan filosofien elämäkertoja kokoavaan teokseensa Merkittävien filosofien elämät ja opit, ja hän myös viittaa siinä runokokoelmaansa useita kertoja.[1] Bysantin aikana joitakin kokoelman runoja otettiin mukaan Kreikkalaiseen antologiaan.[3]

Yksi epigrammien pääteemoista on ilmeisesti ollut jonkun merkittävän henkilön, kuten filosofin, kuolema.[4] Esimerkiksi Thaleelle Diogenes kirjoitti näin (alkukielessä runomittana eleginen distikon):

»

Γυμνικὸν αὖ ποτ’ ἀγῶνα θεώμενον, ἠέλιε Ζεῦ,

τὸν σοφὸν ἄνδρα Θαλῆν ἥρπασας ἐκ σταδίου.
Αἰνέω ὅττι μιν ἐγγὺς ἀπήγαγες· ἦ γὰρ ὁ πρέσβυς
οὐκέθ’ ὁρᾶν ἀπὸ γῆς ἀστέρας ἠδύνατο.

Gymnikon au pot’ agōna theōmenon, ēelie Zeu,
ton sofon andra Thalēn hērpasas ek stadiū.
Aineō hotti min engys apēgages· ē gar ho presbys
ūketh’ horān apo gēs asteras ēdynato.

Urheilukilpaa katsomasta, suuri Zeus-Aurinko,
tempaisit ylös luoksesi tuon viisaan Thaleen.
Kiitän sinua, kun nostit hänet lähemmäs; vanhus

ei saattanut enää nähdä tähtiä maan pinnalta.[5]»

Diogeneen runous ei yleisesti ole saanut tutkijoilta erityisen kiittäviä arvosteluja, vaikkakin parhaita epigrammeja on luonnehdittu sattuviksi[6][7] ja joidenkin sisällöstä on ollut hyötyä antiikintutkimuksen kannalta.[4] Diogeneeseen ja tämän tuotantoon erityisen kriittisesti suhtautunut Friedrich Nietzsche esitti, että Diogenes olisi kirjoittanut (tai enimmäkseen kopioinut) koko filosofian historiansa lähinnä säilyttääkseen omat runonsa jälkipolville osana teosta; hän nimittäin tiesi, etteivät hänen keskinkertaiset runonsa muutoin säilyisi. Nietzschen näkemys on kuitenkin täysin spekulatiivinen ja vailla filologisia perusteluja.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit I.39, I.63, VII.31. Teoksen nimen suomennos Marke Ahonen.
  2. Liddell, Henry George & Scott, Robert: πάμμετρος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  3. Landfester, Manfred (toim.): Brill’s New Pauly Supplements I - Volume 2 : Dictionary of Greek and Latin Authors and Texts BrillOnline. Viitattu 15.11.2013. (englanniksi)
  4. a b Jacoby, Felix & Bollansée, Jan & Schepens, Guido: Die Fragmente Der Griechischen Historiker, Continued, s. 223, 230. Brill, 1999. ISBN 9004113037. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  5. DL I.39. Suomennos Marke Ahonen.
  6. Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Diogenes Laertios The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  7. Gagarin, Michael: The Oxford Encyclopedia of Ancient Greece and Rome, Nide 1, s. 425. Oxford University Press, 2010. ISBN 0195170725. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. Jensen, Anthony K.: Nietzsche's Philosophy of History, s. 19. Cambridge University Press, 2013. ISBN 1107244889. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa