Seipiö

  Seipiö on lintuharrastajien käyttämä tukikeppi kiikaroimisen helpottamiseksi. Kiikari asetetaan tai kiinnitetään seipiön yläpäähän. Alapäästä pidetään käsin kiinni, mahdollisesti vatsasta tukea ottaen. Seipiö vähentää huomattavasti käsien väsymistä pitkien kiikarointijaksojen aikana. Samalla se vähentää kiikarin tärinää.

Historia

Seipiö on suomalainen keksintö. Se tunnetaan myös nimellä staijauspamppu tai staijikeppi. Maailmalla sen nimitys on finnstick, Ruotsissa finnpinne. Seipiön kehitys alkoi luultavasti jo 1950-luvulla, jolloin lintujen muuttoa alettiin Suomessakin tarkkailla järjestelmällisesti. Aluksi kiikarin tukena käytettiin esimerkiksi kiikarikoteloa tai jotakin maastosta sattumalta löytynyttä puun kappaletta tai laudanpätkää. Ainakin Karno Mikkola oli luomassa seipiötä 1960-luvulla.

Rakenne

Lintuharrastajat rakentavat seipiön useimmiten itse, mutta valmiitakin on saatavana. Itsevalmistetun seipiön materiaalina voi olla mikä tahansa, mutta valmiina saatavat on usein valmistettu alumiini- tai hiilikuituputkesta, ja ne ovat pituudeltaan säädettäviä. Kiikari kiinnitetään usein jonkinlaisen välikappaleen välityksellä seipiöön. Joissakin lintukiikareissa on kierre, johon välikappaleen voi tukevasti kiinnittää. Toinen tapa on sitoa välikappale esimerkiksi kuminauhalla kiikarin ympäri. Kolmas mahdollisuus on yksinkertaisesti laskea kiikari välikappaleen päälle, joka on usein tarkasti kiikariin sovitettu.

Lähteet

• Hänninen, Pekka: Kuukkelin kaltaiset – lintuharrastusopas. Luonto-liitto ja BirdLife Suomi, 2003. ISBN 951-97204-6-4. 4. korjattu painos