Seikkailu Punaisella merellä

Seikkailu Punaisella merellä (ransk. Coke en stock) on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén piirtämä ja käsikirjoittama 19. Tintti-albumi. Se alun perin ilmestyi ranskankielisenä jatkosarjana belgialaisessa Le journal de Tintin -lehdessä vuosien 1956–1958 välisenä aikana. Vuonna 1958 tarina julkaistiin 62-sivuisena albumina.[1]

Seikkailu Punaisella merellä
Coke en stock
Alkuperäisteos
Kirjailija Hergé
Kuvittaja Hergé
Kansitaiteilija Hergé
Kieli ranska
Genre sarjakuva
Julkaistu 1956–1958
Suomennos
Suomentaja Jukka Kemppinen, Heikki Kaukoranta ja Soile Kaukoranta
Kustantaja Otava
Julkaistu 1970
Sivumäärä 62
ISBN 951-1-01077-8
Sarja: Tintin seikkailut
Edeltävä Tuhatkaunon tapaus
Seuraava Tintti Tiibetissä
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Suomessa Seikkailu Punaisella merellä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, kun Otava julkaisi tarinan Tintin seikkailut -sarjan ensimmäisenä osana. Tarinan suomensi Jukka Kemppinen,[2] mutta myös Heikki ja Soile Kaukoranta ovat toimineet albumin suomentajina.[1]

Seikkailua Punaisella merellä on toisinaan kritisoitu siitä, että siinä afrikkalaiset kuvataan yksinkertaisina ja lapsellisina. Syytösten vuoksi Hergé joutui myöhemmissä painoksissa muuttamaan afrikkalaisille tarkoitettua dialogia.

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tintti ja kapteeni Haddock ovat poistumassa elokuvateatterista, kun he kohtaavat kadulla Tintin vanhan ystävän, kenraali Alcazarin. Alcazar vaikuttaa kiireiseltä ja lähtiessään hän vahingossa pudottaa lompakkonsa, jonka Tintti yrittää palauttaa hänelle. Alcazar kuitenkin katoaa salaperäisesti, joten Tintti päättää palauttaa lompakon hotelliin, jossa Alcazar on ilmoittanut oleskelevansa. Hotellin vastaanottovirkailija kuitenkin kertoo hänelle, ettei hän ole ikinä kuullut "kenraali Alcazarista". Kun Tintti ja Haddock palaavat takaisin Moulinsartin linnaan, he kohtaavat linnassa Khemedin arabivaltion emiiri Ben Kalish Ezabin piloille hemmotellun pojan Abdullahin. Pian heille ilmenee, että emiiri lähetti poikansa turvaan Moulinsartiin, sillä Ben Kalish Ezabin ja hänen pitkäaikaisen kilpailijansa, šeikki Bab El Ehrin, välit ovat kiristyneet ja tilanne Khemedissä on muuttunut levottomaksi.

Seuraavana päivänä Dupont ja Dupond saapuvat Moulinsartiin ja kertovat Tintille, että Interpol on antanut heille tehtäväksi tarkkailla asekauppiasta, joka harjoittaa laitonta lentokoneiden salakuljetusta. Tintti jäljittää asekauppiaan ja saa selville, että kyseessä on Dawson, joka on myymässä Alcazarille toisen maailmansodan aikaisia de Havilland D.H.98 Mosquito -koneita. Kun Tintti saa selville, että myös Bab El Ehr on ostanut Dawsonin myymiä Mosquitoja ja käyttänyt niitä Khemedin pääkaupungin Wadesdahin valtaamisessa, hän lähtee Miloun ja kapteeni Haddockin kanssa Khemediin voidakseen tavata Ben Kalish Ezabin. Wadesdahin lentoaseman passin tarkastuksessa kuitenkin väitetään, ettei Tintillä ja Haddockilla ole lupaa oleskella Khemedissä, minkä vuoksi heidät sijoitetaan Beirutiin lentävään matkustajalentokoneeseen. Kesken lentomatkan koneen oikeanpuoleinen moottori leimahtaa liekkeihin, jolloin lentokone putoaa ja iskeytyy maahan. Kaikki matkustajat selviytyvät onnettomuudesta, mutta hetkeä myöhemmin koneen hylyssä räjähtää aikapommi, jonka Dawsonin kätyri oli piilottanut surmatakseen Tintin ja Haddockin.

Lentokoneonnettomuuden jälkeen Tintti, Milou ja Haddock tunkeutuvat Bab El Ehrin joukkojen miehittämään Wadesdahiin, missä he kohtaavat kauppias Oliveira da Figueiran. Figueira kertoo heille emiirin piilopaikan sijainnin ja antaa heille valeasut, joiden avulla Tintti, Milou ja Haddock pääsevät ulos kaupungista. Kaupungin ulkopuolella he kuitenkin paljastuvat, ja heidän peräänsä lähetetään panssariautoja ja Mosquitoja, joita komentaa pseudonyymillä "Mull Pašša" esiintyvä tohtori Müller. Müllerin ohjeista huolimatta Mosquitot ymmärtävät niille annetut käskyt väärin ja vahingossa tuhoavat panssariautot, minkä ansiosta Tintti, Milou ja Haddock pääsevät turvallisesti emiirin piilopaikkaan. Piilopaikassa Ben Kalish Ezab kertoo heille, että Dawsonin lentokonekauppoihin ja Bab El Ehrin suorittamaan vallankaappauksen on sekaantunut rikollinen liikemies, markiisi di Gorgonzola.

Tintti, Milou ja Haddock lähtevät emiirin purjelaivalla Mekkaan, mutta kesken laivamatkan heidän laivansa joutuu Bab El Ehrin Mosquitojen hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka Tintti onnistuukin karkottamaan lentokoneet ja ampumaan yhden niistä alas, laivan miehistö pakenee pelastusveneellä ja jättää Tintin kumppaneineen yksin hyökkäyksessä vaurioituneeseen alukseen. Tintti ja Haddock rakentavat lautan ja pelastavat veden varaan joutuneen palkkasoturin Pjotr Pahkin, joka ohjasi Tintin alas pudottamaa Mosquito-konetta. Joitakin tunteja myöhemmin heidät pelastaa loistoristeilijä M/S Sheherazade, jonka omistaa markiisi di Gorgonzola. Seuraavana aamuna Tintti, Milou, Haddock ja Pahk kuitenkin siirrettään rahtilaiva SS Ramonalle, jonka kapteeni on Haddockin entinen perämies Allan. Heidät lukitaan hyttiin ja yön aikana miehistönjäsenet sytyttävät laivan liekkeihin, minkä jälkeen Allan miehistöineen pakenee rahtilaivalta. Tintti kumppaneineen kuitenkin onnistuu murtautumaan hytistä ja sammuttamaan tulipalon, minkä jälkeen Haddock vapauttaa laivan rahtiruumaan vangitut islaminuskoiset afrikkalaiset pyhiinvaeltajat joiden alkuperäinen päämäärä oli Mekka, jotka Roberto Rastapopoulosiksi paljastunut "di Gorgonzola" oli aikeissa myydä orjuuteen Punaisellamerellä.

Kun Rastapopoulos saa selville, että SS Ramona ei ole uponnut ja on Tintin hallussa, hän lähettää sukellusveneen tuhoamaan rahtilaivan hävittääkseen todisteet siitä, että hän on harjoittanut orjakauppaa. Tintti kuitenkin havaitsee sukellusveneen, ja Haddockin avulla Pahk väistelee sukellusveneen laukaisemia torpedoja. Tintti ottaa yhteyden Punaisellamerellä purjehtivaan Yhdysvaltain laivaston sotalaivaan USS Los Angelesiin, jonka saapumisen jälkeen sukellusvene lopettaa hyökkäyksensä ja antautuu ehdoitta. USS Los Angeles myös pysäyttää M/S Sheherazaden ja yrittää pidättää Rastapopoulosin, joka lavastaa kuolemansa ja pakenee pienoiskokoisella sukellusveneellä. Tarinan lopun leikkeet sanomalehdistä paljastavat, että San Theodorosissa kenraali Alcazar on syössyt kenraali Tapiocan vallasta; emiiri Ben Kalish Ezab on ottanut takaisin vallan Khemedissä; ja Dawsonin lentokonekaupat ja Rastapopoulosin orjakauppa on tuotu julkisuuteen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet muokkaa

  1. a b Seikkailu Punaisella merellä (Arkistoitu versio)
  2. Seikkailu Punaisella merellä kirjasampo.fi. Viitattu 17.8.2022.