Sebastian Albrekt von Etter

Sebastian Albrekt von Etter (20. huhtikuuta 1828 Viipuri10. helmikuuta 1883 Moskova) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]

Sebastian Albrekt von Etterin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Paul von Etter ja Johanna Tesche ja puoliso vuodesta 1860 Emilia von Jacobson. Heidän pojistaan Paul von Etteristä ja Johan Emil von Etteristä tuli kenraaleita ja Nikolai von Etteristä diplomaatti.[1]

Von Etter tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1841 ja määrättiin sieltä valmistuttuaan vänrikkinä Henkivartioväen Semenovskojen rykmenttiin 1847. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1849, luutnantiksi 1851, alikapteeniksi 1854, kapteeniksi 1861 ja everstiksi 1863. Von Etter tuli keisarin sivusadjutantiksi vuonna 1865. Hänet määrättiin seuraavana vuonna Henkikaartin 3. suomalaisen tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi ja ylennettiin kenraalimajuriksi 1869. Henkivartioväen Semenovskojen rykmentin komentaja hänestä tuli vuonna 1874. Von Etter osallistui rykmentin mukana Turkin sotaan 1877–1878, jonka aikana hänet määrättiin Henkivartioväen 2. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Sodan jälkeen vuonna 1879 hänet merkittiin Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonan ja Henkivartioväen Semenovskojen rykmentin upseeriluetteloihin, mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna Henkivartioväen 2. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi ja edelleen seuraavana vuonna 1. krenatööridivisioonan komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi von Etter ylennettiin 1881. Hän kuoli kesken sotapalveluksen, toimiessaan mainitun divisioonan komentajana.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Sebastian Albrekt von Etter Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.1.2020)