Savugeneraattori on asevoimien käyttämä suojautumisväline.

HMS Fury ja HMS Ashanti laskevat savuseinän 25.6.1942.
Yhdysvaltain armeijan Humveen laskema savuseinä

Venäläiset kehittivät erittäin suositun keinon, missä laskettiin erillisestä putkistosta raakaa naftaa torpedoveneen kuumiin pakoputkiin, jolloin nafta kiehui ja muodosti paksua savua. Savu purkautui pakoputkista ulos. Veneen ajaessa nopeasti sen taakse muodostui paksu ja hitaasti leviävä savupilvi. Näitä laitteita oli Suomessa kolmessa Viima-luokan veneessä ja Vasamassa.

Toinen tyyppi oli erillinen savugeneraattori. Se oli noin sadan litran vetoinen tynnyri, jonka pohjalla oli bensiinillä toimiva keitin. Sen yläpuoliselle levylle laskettiin erityistä savutusöljyä - käytännössä puhdistettua naftaa - jolloin muodostui paksua savua. Savu syötettiin tynnyrin yläosassa olevista suuttimista. Näitä laitteita oli Suomen laivaston miinalaivojen Ruotsinsalmi ja Riilahti lisäksi vain Turussa lisenssillä rakennetuissa Taisto-luokan moottoritorpedoveneissä. Miinalaivoissa generaattori oli savupiipussa, Taistoissa keskellä perää.

Yhdysvaltain laivasto asensi savugeneraattoreita hävittäjiin ja saattuehävittäjiin, koska savuverho oli tehokas keino tutkattomia tai enintään heikkotasoisin tutkin varustettuja japanilaisia sotalaivoja vastaan. Näissä aluksissa savukoneisto oli sijoitettu alusten savupiippuihin. Lisäksi oli olemassa myös kiinteästi maalle asennettuja savugeneraattoreita, joita käytettiin lähinnä satamien suojana.

Nykyaikana menetelmän käyttö on harvinaistumassa, koska nykyaikaiset elektroniset tähtäimet näkevät ainakin osittain savun läpi.

Lähteet

muokkaa
  • Laivasto sodassa 1939-45 / käsikirjoittaja Jouko Pirhonen ja Jukka Heinonen ; toimittaja Mauri Kalima. Maanpuolustuslehden kustannusosakeyhtiö, 1987. VIDEO
  • Peuranheimo - Pirhonen - Killinen: Laivat puuta, miehet rautaa

Aiheesta muualla

muokkaa