Sauvon kirkonkylä on Sauvon kunnan keskustaajama. Se sijaitsee Seututie 181:n varrella Sauvon pohjoisosassa. Vuoden 2021 lopussa taajamassa oli 1 303 asukasta.[1]

Sauvon kirkko, kuvattu Kallenmäen suunnasta.

Kirkonkylä on taajamana laajempi kuin historiallisen Kirkonkylän alue. Eri kylät ja alueet ovat edelleen osin hahmotettavissa. Varsinainen Kirkonkylä sijaitsee Sauvon kirkon tuntumassa, minkä lisäksi Nummenpakan alue, jolla sijaitsee Sauvon työväentalo on vanhaa Kirkonkylää. Kirkosta eteläkaakkoon sijaitseva Kallenmäen tiivis asutus on vanhaa mäkitupalaisaluetta, joka on historiallisesti jakautunut Kirkonkylän, Pappilan, Mäenalan ja Kavilan kylien kesken. Lisäksi ainakin Vahtisten, Kavalon ja Foudilan kylien alueet sijaitsevat nykyään kokonaan tai osittain Kirkonkylän taajama-alueella.[2][3][4]

Historia

muokkaa

Kylä on perustettu viimeistään 1200-luvun alkuun mennessä, ja se on luultavasti Sauvon vanhimpia kyliä. Vuonna 1405 kylässä peruutettiin Hakon Knutssonilta yksi tila kruunulle, ja tämän tilan arvellaan olevan myöhemmän Wintersin tilan edeltäjä. Vuonna 1540 kylässä oli yhdeksän tilaa, joista kaksi oli arkkiteinin prebendaan kuuluneita kirkontiloja ja kuusi oli perintötiloja. Vuosisadan loppuun mennessä kylän tilaluku laski kuuteen ja 1650-luvun puoliväliin mennessä viiteen. Tuolloin nimetyt viisi tilaa olivat Winters, Tingberg eli Timperi, Rökmans eli Keskitalo, Smeds eli Hemberg sekä Laurila. Näitä pidetään Kirkonkylän kantataloina. Näistä Smeds, Rökmans ja Timperi ovat toimineet nimismiehentaloina, Smeds 1670-luvulla, Rökmans 1600-luvun lopulla ja Timperi 1700-luvun alussa.[5][3]

Vuonna 1776 kylässä suoritettiin isojako. Tuolloin kylän viisi kantatilaa sijaitsivat lähekkäin kylänraitin varrella. Näistä Laurila ja Winters sijaitsivat nykyisillä paikoillaan. Tuon aikainen kylätie seurasi tarkasti nykyisen Sauvontien linjausta mukaillen myös nykyistä Vintterintietä ja Nummenpakantien alkupäätä. Kantatiloista ovat sittemmin hävinneet Smeds ja Timperi. Näistä Smedsin maat lunastettiin pika-asutukseen toisen maailmansodan jälkeen, ja sen rakennuskanta purettiin lukuun ottamatta vuonna 1904 rakennettua kivinavettaa.[3]

1950-luvulla Kirkonkylä alkoi kasvaa nopeasti taajamaksi. Vuosikymmenen alussa se ei vielä täyttänyt tilastollisen taajaman määritelmää eli 200:aa asukasta, mutta vuoden 1960 väestönlaskennassa asukasmääräksi laskettiin 598. 1960-luvulla ei väestössä tapahtunut suuria muutoksia, sillä vuonna 1970 asukkaita oli 592, lähes yhtä paljon. 1970-luvulla alkoi uusi kasvu, joka jatkui vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Vuonna 1980 Kirkonkylässä oli 690 asukasta ja vuonna 1990 asukkaita oli 1 077. Tällöin sauvolaisista 38,4 % asui Kirkonkylässä. Tuolloin myös Kirkonkylän rakennuskanta oli kasvanut kymmenessä vuodessa 213 rakennuksesta 334 rakennukseen.[6]

Palvelut ja nähtävyydet

muokkaa
 
Sauvon kirkonkylässä sijaitseva Erkki Huttusen suunnittelema entinen Osuuskunta Aitan liikerakennus vuodelta 1933.

Taajaman alueella sijaitsevat kunnan päiväkoti Hakkiskoto sekä koulukeskus, jossa on ikäluokat esikoulusta yhdeksänteen luokkaan. Entisessä kivisessä meijerikiinteistössä sijaitsevat nuorisotila ja kirjasto. Terveydenhuollosta vastaa Sauvon terveyskeskus, jonka yhteydessä toimii myös palvelukeskus ja vanhusten tuettu asuminen. Taajaman alueella sijaitsee kaksi ruokakauppaa, S-Market ja K-Market, joista jälkimmäisen yhteydessä toimii myös apteekki.[7]

Kirkonkylän nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa keskiaikainen kivikirkko, jonka sisustus on säilynyt pitkälti 1600-luvun asussa, sekä vanhassa Vahtisten päärakennuksessa sijaitseva kotiseutumuseo. Läheinen Kirveskallio maisemineen ja luolineen sekä Tammireitistöön kuuluva Liivalan lenkki kuuluvat alueen ulkoilumahdollisuuksiin. Majoitusta tarjoavat vanhassa Wintersin tilan päärakennuksessa aivan keskustassa toimiva Vinter Bed & Breakfast sekä Kirkonkylän eteläpuolella toimiva Elämys Ämmi.[8]

Lähteet

muokkaa
  • Luoto, Jukka & Alifrosti, Kari: Sauvon historia I. Salo: Sauvon kunta, 1990. ISBN 952-90-2568-8.
  • Kujanen, Hannu: Sauvon historia II. Salo: Sauvon kunta, 1996. ISBN 952-90-8317-3.
  • Saarento, Paula & Saukoniemi, Tellervo (toim.): Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Saarijärvi: Sauvon kunta, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, 2008. ISBN 978-951-595-127-4.

Viitteet

muokkaa
  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2021 13.1.2023. Tilastokeskus. Viitattu 15.2.2023. [vanhentunut linkki]
  2. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2023.
  3. a b c Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 184.
  4. Paikkatietoikkuna Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2023.
  5. Sauvon historia I, s. 350-351.
  6. Kujanen 1996, s. 367-369.
  7. Sauvon palvelut Sauvon kunta. Viitattu 15.2.2023.
  8. Ihastu Sauvoon Sauvon kunta. Viitattu 15.2.2023.