Pinkkipesu (LGBT)

(Ohjattu sivulta Sateenkaaripesu)

Pinkkipesu tai pinkwashing tai sateenkaaripesu on termi, jolla kuvataan valtioiden tai yritysten tapaa esittää itsensä LGBT-ystävällisinä vain omaa imagoaan kohottaakseen. Pehmeän vaikuttamisen on tarkoitus esittää tahot suvaitsevina ja nykyaikaisina, vaikka teot jäisivät vain mainonnan ja retoriikan tasolle.

YhdysvallatMuokkaa

Yhdysvalloissa Obaman hallintoa on syytetty pinkkipesusta. Kriitikoiden mukaan pinkkipesun varjolla pyrittiin viemään huomio pois politiikan ongelmakohdista, kuten miljoonien paperittomien maahanmuuttajien karkottamisesta sekä siitä, ettei terrorismin vastaisen sodan varjolla tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia tuomittu.[1]

IsraelMuokkaa

 
Queer-anarkistinen kollektiivi Mashpritzot järjesti die-in-protestin vastalauseena Israelin pinkkipesulle.

Israelin on kritisoitu julkisuusdiplomatiassaan hyödyntävän pinkkipesua edistääkseen imagoaan "uudenaikaisena demokratiana", "turvallisena ja varmana sijoituskohteena" sekä "auringon ja hiekkarantojen turistikohteena". [2] Ulkoministeriön on uutisoitu tukeneen erilaisia LGBT-kampanjoita torjuakseen kielteisiä stereotypioita, joita monilla liberaaleilla amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla on Israelista.[3] Pinkkipesun avulla Israel on pyrkinyt oikeuttamaan miehitystään, hallituksen korostaessa LGBT-oikeuksien toteutuvan paremmin Israelissa kuin miehitetyssä Palestinassa.[4] Israelin retoriikka jättääkin yleensä mainitsematta palestiinalaiset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt.[5] Suvaitsevaisuuttaan korostamalla Israelin on nähty pyrkivän vetämään huomio pois sen palestiinalaisia kohtaan tekemistään ihmisoikeusrikkomuksista.[6][7]

SuomiMuokkaa

Suomessa Pride-viikon aikana monet yritykset liputtavat sateenkaarilippua. Pinkkipesusta on syytetty esimerkiksi Jyväskylän yliopistoa, jolta vaadittiin liputuksen lisäksi konkreettisia toimia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Omar G. Encarnación: Trump and Gay Rights Foreign Affairs. 13.2.2017. Viitattu 7.4.2020.
  2. Avraham, Eli. (2009), "Marketing and managing nation branding during prolonged crisis: The case of Israel". Vol. 5, 3, pp. 202–212.
  3. Tovah Lazaroff: Foreign Ministry promoting Gay Israel Jerusalem Post. 26.10.2006. Viitattu 7.4.2020.
  4. Jasbir Puar: Israel's gay propaganda war Guardian. 1.7.2010. Viitattu 7.4.2020.
  5. Milja Rämö: Euroviisut antavat Israelille laajan tilan maabrändäykselle Ulkopolitist. 23.5.2018. Viitattu 7.4.2020.
  6. Morten Berthelsen: 'Stop Using Palestinian Gays to Whitewash Israel's Image' Haaretz. 01.10.2009. Viitattu 7.4.2020.
  7. David Kaufman: Is Israel Using Gay Rights to Excuse Its Policy on Palestine? Time. 13.5.2011. Viitattu 7.4.2020.
  8. Saara Heiskanen: "Teillä ei ole oikeutta käyttää Pride-tunnuksia" – Jyväskylän yliopistolta tivataan sateenkaarilipun sijaan toimia yhdenvertaisuuden eteen Yle. 28.6.2019. Viitattu 7.6.2020.