Sata koulukuntaa

Sata koulukuntaa (kiin. 諸子百家, zhūzǐ bǎijiā, ”erilaisia filosofeja sata koulua”) on nimitys klassisen kiinalaisen filosofian kukoistuskaudelle noin vuosien 770 ja 221 eaa. välisenä aikana. Tuo aika oli Kiinassa suuren kulttuurisen ja henkisen kehityksen aikaa. Vaikka aikakautta, jonka alkuosaa kutsutaan nimellä Kevättä ja syksyä ja jälkimmäistä osaa nimellä Taistelevat läänitysvaltiot, leimasivat kaaos ja veriset taistelut, kiinalaisen filosofian historiassa se nähdään kultakautena, koska tuona aikana kehittyi useita erilaisia näkemyksiä ja niistä keskusteltiin vapaasti. Ilmiöstä on käytetty nimeä ”sadan koulukunnan kilvoittelu” (百家爭鳴 bǎijiā zhēngmíng).

Aikakaudelle olivat tyypillisiä kiertelevät oppineet, joita eri valtakuntien hallitsijat palkkasivat neuvonantajikseen hallintoa, sotaa ja diplomatiaa koskevissa kysymyksissä. Aikakausi päättyi Qin-dynastian nousuun ja tapahtumiin, joihin viitataan nimellä ”Kirjojen polttaminen ja oppineiden hautaaminen”. Sadan koulukunnan aikana syntyneet filosofiset suuntaukset ovat vaikuttaneet koko itäaasialaiseen ajatteluun, elämäntapaan ja tietoisuuteen nykyaikaan saakka.

Koulukuntia

Kungfutselaisuus ja sen johdannaiset

Pääartikkelit: Kungfutselaisuus ja uuskungfutselaisuus

Kungfutselaisuus (儒家; Rújiā; Ju-chia; ”oppineiden koulukunta”) on moraalisten, yhteiskunnallisten, poliittisten ja uskonnollisten ajatusten järjestelmä, jolla on todennäköisesti ollut suurin vaikutus kiinalaisiin ajattelutapoihin. Kungfutse (551-479 eaa.) etsi ihanteellista yhteiskunnallis-poliittista järjestelmää menneestä Zhou-dynastiasta. Hänen opetuksensa on koottu teokseen Keskustelut. Muita merkittäviä kungfutselaisia opettajia ovat Mengzi ja Xunzi.

Legalismi

Pääartikkeli: Legalismi

Legalismi (法家; Fǎjiā; Fa-chia; ”lain koulukunta”) oli filosofinen suuntaus, jonka opin määritti Han Fei (k. 223 eaa.) ja Li Si (208 eaa.). He katsoivat, että ihmisluonto on korjaamattomasti itsekäs, ja siksi ainoa tapa säilyttää yhteiskunnallinen järjestys oli järjestää kuri ylhäältä päin ja pyrkiä lain tiukkaan noudattamiseen. Legalistit korostivat valtiota yli kaiken, ja pyrkivät sen vaurauteen ja sotilaallisiin kykyihin tavallisen kansan hyvinvoinnin sijasta.

Legalismi vaikutti paljon Kiinan imperiumin hallintomuodon perustaan. Han-dynastian aikana kungfutselaisuuden ja legalismin käytännöllisimmistä osista muodostettiin synteesi, joka pysyi lähes muuttumattomana ja keskeisenä osana kiinalaista hallintoa 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Taolaisuus

Pääartikkeli: Taolaisuus

Taolaisuus (道家; Dàojiā; Tao-chia; ”tien koulukunta”) kehittyi kiinalaisen ajattelun toiseksi merkittävimmäksi suuntaukseksi. Sen muotoilijana pidetään usein legendaarista viisasta Laozia (”Vanha mestari”), jonka sanotaan edeltäneen Kungfutsea, sekä Zhuangzia. Taolaisuus keskittyy yksilöön osana luontoa, enemmän kuin yksilöön osana yhteiskuntaa. Vastaavasti kunkin yksilön elämän päämäärä tulee olla pyrkimys sopeuttaa itsensä luonnollisen (ja yliluonnollisen) todellisuuden rytmiin, eli seurata maailmankaikkeuden Tietä (dao) ja elää harmoniassa. Taolaisuus on monella tavalla tiukan kungfutselaisen moralismin vastakohta, ja monille sen kannattajille järjestyneen jokapäiväisen elämän täydentäjä. Virkamiehenä toiminut oppinut seurasi usein työssään Kungfutsen opetuksia, mutta etsi vapaa-ajallaan tai eläkkeellä harmoniaa luonnon kanssa taolaisuuden oppien mukaan.

Mohismi

Pääartikkeli: Mohismi

Mohismi (墨家; Mòjiā; Mo-chia; ”Mon koulukunta”) oli koulukunta, jonka kehittivät Mozin seuraajat. Vaikkakaan koulukunta ei selvinnyt Qin-dynastian ajasta, se nähtiin aikanaan suurena haastajana kungfutselaisuudelle. Mohismin keskeinen ajatus oli ajatus universaalista rakkaudesta: Mozi uskoi, että kaikki ovat ”tasa-arvoisia taivaan edessä”, ja että ihmisten tuli pyrkiä jäljittelemään taivasta rakastamalla toisiaan yhtäläisesti. Mohistista tietoteoriaa voidaan pitää materialistisena empirisminä; Mozin mukaan järkemme tuli perustaa toimintansa havaintoihimme — aistikokemukseemme, kuten näkemiseen ja kuulemiseen — mielikuvituksen tai logiikan, eli mielen abstrahointikyvyn tuotteiden, sijasta.

Mozi kannatti askeettisuutta ja tuomitsi kungfutselaisen rituaalien ja musiikin painotuksen. Hän piti sodankäyntiä tuhlauksena ja kannatti sen sijaan pasifismia. Yhteiskunnallisten päämäärien saavuttaminen vaati Mozin mukaan ajatusten ja tekojen yhdenmukaisuutta. Hänen poliittinen filosofiansa muistuttaa monarkiaa, joka saa oikeutuksensa taivaalta; kansan tuli aina totella hallitsijoita, ja hallitsijoiden taas tuli aina seurata taivaan tahtoa. Mohismissa voidaan nähdä merkkejä meritokratiasta: Mozi katsoi, että hallitsijan tuli nimittää virkamiehet heidän kykyjensä eikä perheyhteyksiensä mukaan.

Nimien koulukunta

Pääartikkeli: Nimien koulukunta

Nimien koulukunta eli loogikot (名家; Míngjiā; Ming-chia; ”nimien koulukunta”) sai alkunsa mohismista. Se keskittyi määritelmiin ja logiikkaan. Tunnetuin loogikko oli Gongsun Longzi. Koulukunnan ajattelussa on nähty yhtäläisyyksiä antiikin Kreikan sofisteihin ja dialektikoihin.

Yin-yang -koulukunta

Naturalistien koulukunta eli Yin-yang (陰陽家/阴阳家; Yīnyángjiā; Yin-yang-chia; ”Yin-Yang-koulukunta”) oli Taistelevat läänitysvaltiot -kauden filosofia, joka yhdisteli yin-yang-ajattelua kiinalaisen ajattelun viiteen alkuaineeseen. Koulukunnan perustajana pidetään Zou Yania. Koulukunta pyrki selittämään kaikkeutta luonnon perusvoimien kautta. Näinä nähtiin toisaalta vastakkaiset tekijät yin (pimeä, kylmä, naisellinen, positiivinen) ja yang (valoisa, kuuma, miehuullinen, negatiivinen) ja toisaalta viisi alkuainetta (vesi, tuli, puu, metalli ja maa). Varhaisina aikoina nämä teoriat yhdistettiin ennen kaikkea Yan- ja Qi-valtioihin. Myöhemmin nämä ajatukset vaikuttivat laajalti sekä kiinalaisessa filosofiassa että arkiajattelussa.

Muita koulukuntia

Shijin (史記/史记) Taishigong Zixu (太史公自序) luettelee yllä olevat kuusi koulukuntaa kuuluviksi sadan koulukuntaan joukkoon. Hanshun (漢書/汉书) Yiwenzhi (藝文志/艺文志) lisää seuraavat neljä, muodostaen näin Kymmenen koulukunnan (十家; Shijia) luettelon:

Maanviljelyn koulukunta (農家/农家; Nongjia) keskittyi maanviljelyn ja karjanhoidon menetelmiin, koska he katsoivat, että maanviljelyn kehittäminen oli tapa saada maalle tarpeeksi ruokaa. Mengzi kritisoi kerran Xu Xingiä (許行) siitä, että tämän mukaan myös hallitsijoiden tuli työskennellä pelloilla yhdessä kansan kanssa.

Diplomatian koulukunta eli Pysty- ja vaakasuorien [liittoutumien] koulukunta (縱橫家/纵横家; Zonghengjia) erikoistui diplomatiaan. Sen edustajiin lukeutuu Zhang Yi. Koulukunta keskittyi käytännöllisiin asioihin moraalisten periaatteiden sijasta, joten se painotti poliittisia ja diplomaattisia taktiikoita sekä väittelyn ja suostuttelun taitoja. Koulukunnan jäsenet olivat hyviä puhujia, väittelijöitä ja taktikoita.

Sekalainen koulukunta (雜家/杂家; Zajia) oli eklektinen eli se yhdisteli opetuksia useista koulukunnista. Esimerkiksi Lü Buwei kokosi oppineita useista suuntauksista kirjoittamaan kirjaa Lüshi Chunqiu (呂氏春秋) yhteistyössä. Koulukunta pyrki yhdistämään eri suuntausten parhaat puolet ja välttämään niiden heikkoudet. Koulukunnalta kuitenkin puuttui omaperäinen ajattelu.

”Vähäisempien puheiden” koulukunta (小說家/小说家; Xiaoshuojia) yhdisteli kadunmiesten ajatuksia. Koulukunta sai alkunsa siitä, että tuohon aikaan eräiden virkamiesten tehtävänä oli kerätä ajatuksia tavallisilta kadunmiehiltä ja raportoida niistä ylemmilleen. Tämä selittää myös koulukunnan kiinalaisen nimen.

Eräs koulukunta oli Sotilaallinen koulukunta (兵家; Bingjia), joka tutki sodankäyntiä ja strategioita. Sen johtajiin kuuluvat Sunzi ja Sun Bin. Tämä koulukunta ei kuitenkaan kuulunut Hanshun ”Kymmenen koulukunnan” luetteloon.

Katso myös

• ”Antaa kaikkien kukkien kukkia”, kampanja Kiinan kansantasavallassa vuosina 1956-1957

Aiheesta muualla

• Hundred Schools of Thought (Arkistoitu – Internet Archive), ChinaCulture (englanniksi)
• Zhou dynasty literature, thought, and philosophy, ChinaKnowledge (englanniksi)
• Chinese Text Project - Classics of the hundred schools (kiinaksi) (englanniksi)