Sarah Everardin murha

Sarah Everard oli 33-vuotias brittiläinen nainen, joka kidnapattiin etelä-Lontoossa illalla 3. maaliskuuta 2021. Kidnappaaja, poliisi Wayne Couzens, väitti Everardille pidättävänsä tämän koronavirusrajoitusten rikkomisesta, mutta kuljetti tämän lähelle Doveria, minkä jälkeen hän raiskasi Everardin ja kuristi tämän kuoliaaksi.

Couzens pidätettiin 9. maaliskuuta, ja Everardin jäänteet löydettiin 10. maaliskuuta. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen.

Everardin murha herätti keskustelua poliisin roolista yhteiskunnassa sekä naisten turvallisuudesta.

Tausta

Sarah Everard oli syntynyt Surreyssa kesäkuussa 1987 ja kävi koulua Yorkissa. Hän opiskeli ihmismaantiedettä Durhamin yliopistossa vuosina 2005–2008. Hän asui Brixtonissa Lambethissä etelä-Lontoossa ja työskenteli markkinointijohtajana digimediayrityksessä.

Wayne Couzens oli syntynyt Doverissa vuonna 1973. Hän työskenteli Suur-Lontoon poliisitoimessa poliisikonstaapelina, jolla oli lupa kantaa asetta. Vuoteen 2018 asti hän oli työskennellyt ydinvoimaloiden turvallisuudesta vastaavassa Civil Nuclear Constabularyssä. Vuonna 2020 hänet määrättiin Suur-Lontoon poliisitoimen parlamentin ja diplomaattien turvallisuudesta vastaavaan jaostoon.

Tapahtumien kulku

28. helmikuuta 2021 Couzens varasi valkoisen Vauxhall-merkkisen vuokra-auton doverilaisesta autovuokraamosta. Aamulla 3. maaliskuuta hän oli lopettanut 12 tunnin vuoron Yhdysvaltain suurlähetystöllä, minkä jälkeen hän matkusti Doveriin hakemaan auton. Tämän jälkeen hän ajoi takaisin Lontooseen ja kävi ainakin Earl’s Courtin alueella ja Battersea Bridgellä. Hän ajoi Claphamiin, takaisin Earl’s Courtiin ja uudelleen Claphamiin, jossa hän oli kello 21.23.

Noin kello 21 Everard oli lähtenyt ystävänsä kotoa Claphamista kävellen kohti kotiaan Brixtoniin. Kello 21.28 hän tallentui ovikellokameran kuvaan ja neljä minuuttia myöhemmin ohiajaneen poliisiauton kojelautakameraan. Pian tämän jälkeen Couzens pysäytti Everardin, näytti tälle virkamerkkinsä ja pani hänet käsirautoihin. Hän väitti Everardille pidättävänsä tämän koronaviruspandemian vuoksi asetettujen rajoitusten rikkomisesta. Couzens ja Everard näkyivät bussin valvontakameran kuvassa ensin kello 21.35 ja uudestaan kello 21.38. Tämän jälkeen molemmat astuivat autoon, ja Couzens ajoi lähelle Doveria. Auton reitti pystyttiin rekonstruoimaan valvontakamerakuvien ja rekisterikilventunnistuslaitteiden avulla.

Kello 23.43 Couzens ja Everard olivat Doverissa ja siirtyivät Couzensin omaan SEAT-merkkiseen autoon. Kello 23.53 ja 0.57 välisenä aikana Couzensin matkapuhelin yhdistyi tukiasemiin Shepherdswellin eli Sibertswoldin alueella Doverista luoteeseen; Couzensin uskotaan raiskanneen Everardin tänä aikana. Kello 2.34 Couzens osti juomia huoltoasemalta Doverissa; hänen uskotaan kuristaneen Everardin vyöllään tätä ennen. Hän ajoi Hoad’s Wood -metsään lähellä Ashfordia. Kello 8.30 hän oli Doverissa ja palautti vuokra-auton. Tämän jälkeen hän ajoi omalla autollaan Sandwichiin ja hävitti Everardin matkapuhelimen kello 9.21. Everardin poikaystävä Josh Lowth ilmoitti hänet kadonneeksi myöhemmin tuona päivänä.

Murhan jälkeisinä päivinä Couzens kertoi esimiehilleen, että hän kärsii stressistä ja ettei hän haluaisi enää kantaa asetta. 5. maaliskuuta kello 11:n jälkeen hän osti bensakanisterin ja täytti sen huoltoasemalla Whitfieldissä. Hän ajoi sitten Hoad’s Woodiin, jossa hänen autonsa tallentui valvontakameraan kello 12.37, ja poltti Everardin ruumiin jääkaapin sisällä. Kello 13.47 hän osti rautakaupasta kaksi 220 litran suursäkkiä. 7. maaliskuuta hän hävitti Everardin jäännökset lampeen käyttäen toista säkeistä. 8. maaliskuuta hän ilmoitti työpaikalleen olevansa sairaana.

Tutkinta ja oikeudenkäynti

10. maaliskuuta poliisi löysi ihmisen jäännöksiä suursäkistä Hoad’s Woodista noin sadan metrin päästä Couzensin omistamalta maalta. Poliisi suoritti myös etsinnän Couzensin perheen aiemmin omistamassa autokorjaamossa Doverissa. 12. maaliskuuta Everardin ruumis tunnistettiin hammaskarttojen avulla.

Couzens pidätettiin kotonaan Kentin Dealissä illalla 9. maaliskuuta epäiltynä kidnappauksesta. Noin 40 minuuttia aikaisemmin hän oli yrittänyt tyhjentää matkapuhelimensa datan. Kuulustelussa Couzens väitti, ettei tunnistanut Everardia, kun hänelle näytettiin tämän valokuva. Hän väitti joutuneensa taloudellisiin vaikeuksiin maksettuaan liian vähän prostituoidulle Folkestonessa, minkä jälkeen itäeurooppalaisista koostuva rikollisjengi olisi uhannut häntä ja hänen perhettään ja vaatinut häntä toimittamaan heille ”toisen tytön”. Couzensin lisäksi poliisi pidätti naisen epäiltynä avunannosta rikokseen, mutta hänet vapautettiin myöhemmin.

10. maaliskuuta, jolloin Everardin jäännökset löydettiin, Couzens pidätettiin uudelleen epäiltynä murhasta. 11. maaliskuuta Couzens vietiin sairaalaan päähän kohdistuneen vamman takia. Seuraavana päivänä hänet vietiin sairaalaan uudelleen samanlaisen vamman takia. Poliisin mukaan vammat syntyivät Couzensin ollessa yksin sellissään.

Couzensia vastaan nostettiin syytteet Everardin kidnappauksesta ja murhasta, ja 13. maaliskuuta Westminsterin maistraatinoikeus vangitsi hänet. 8. kesäkuuta Old Baileyssä pidetyssä istunnossa Couzens tunnusti kidnapanneensa, raiskanneensa ja surmanneensa Everardin, ja 9. heinäkuuta hän tunnusti murhasyytteen.

Tuomio

30. syyskuuta Couzens tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Hänen asianajajansa Jim Sturman oli pyytänyt tuomari Adrian Fulfordia mittaamaan rangaistuksen siten, että Couzensilla olisi mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen 80-vuotiaana; Fulford kuitenkin perusteli tuomiotaan sillä, että poliisin aseman hyväksikäyttäminen oli ratkaiseva raskauttava asianhaara.

Lokakuussa Englannin ja Walesin valitustuomioistuin vahvisti Couzensin hakeneen valituslupaa. Maaliskuussa 2022 Couzensia vastaan nostettiin syytteet alkuvuonna 2021 tapahtuneista neljästä itsensäpaljastamisesta.

Reaktiot

Poliisin rooli

Everardin murha herätti keskustelua poliisin roolista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Poliisia kritisoitiin muun muassa Everardin muistoksi järjestettyjen mielenosoitusten hajottamisesta sekä aikaisempien Couzensiin kohdistuneiden syytösten huomiotta jättämisestä. Vuonna 2015 Kentin poliisi oli saanut ilmoituksen miehestä, joka oli ajanut autolla ilman housuja; kyseessä epäillään olleen Couzens. Poliisi oli myös jättänyt tutkimatta kaksi muuta tapausta, joissa Couzensin oli syytetty paljastaneen itsenä. Työskennellessään Civil Nuclear Constabularyssä hän oli saanut lempinimen ”the Rapist”, ’raiskaaja’. Couzensin on myös väitetty pahoinpidelleen drag queeniä Dealissä vuonna 2018. Radiojuontaja Emma B kertoi, että hän oli joutunut Couzensin itsensäpaljastuksen uhriksi vuonna 2008, ja että ilmoitettuaan asiasta poliisille nämä eivät olleet ottaneet asiaa tosissaan.

Kritiikin kohteeksi päätyi myös poliisien kulttuuri. Everardin etsinnöissä mukana ollut poliisi jakoi tutkinnan aikana sosiaalisessa mediassa ”sopimattoman kuvan” ja pidätettiin virastaan, viisi poliisia oli Couzensin kanssa WhatsApp-ryhmässä, jossa jaettiin loukkaavaa materiaalia, mistä käynnistettiin rikostutkinta, useat poliisit olivat murhatutkinnan aikana luonnehtineet Couzensia positiiviseen sävyyn, ja Suur-Lontoon poliisitoimen entisen poliisiylitarkastajan Parm Sandhun mukaan naispuoliset poliisit eivät välttämättä uskalla ilmoittaa miespuolisten kollegoidensa sopimattomasta tai uhkaavasta käytöksestä.

Suur-Lontoon poliisipäällikkö Cressida Dick ilmoitti lokakuussa 2021, että poliisin toimintatavoista ja sisäisestä kulttuurista käynnistetään tutkinta. Sisäministeri Priti Patel ilmoitti, että hallitus käynnistäisi tutkinnan siitä, miksi Couzensin annettiin jatkaa poliisina huolimatta aiemmista syytöksistä.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Keskustelua heräsi myös naisten turvallisuudesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Syyskuussa 2021 julkaistun raportin mukaan vuodesta 2009 lähtien 15 senhetkistä tai entistä poliisia on syyllistynyt naisten surmaamiseen. Poliisi- ja pelastuspalvelujen valvontaviranomaisen samassa kuussa julkaiseman raportin mukaan naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten käsittelyssä on ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia, ja asiassa tarvitaan ”radikaali muutos”.