Avaa päävalikko
Taiteilijan näkemys Sapelihammaskissasta.

Sapelihammaskissat on yhteinen nimitys sukupuuttoon kuolleille esihistoriallisille petoeläimille, joita yhdistäviä piirteitä ovat hieman kissamainen ruumiinrakenne ja huomattavasti pidentyneet kulmahampaat. Täsmällisempi määritelmä viittaa kissaeläinten Machairodontinae-alaheimoon, mutta sapelihammaskissoihin luetaan myös esimerkiksi Thylacosmilus, joka ei kuulunut Machairodontinae-alaheimoon, vaan Sparassodonta-lahkoon. Sapelihammaskissoja kutsutaan usein virheellisesti sapelihammastiikereiksi, mutta ne eivät olleet tiikereitä ja erosivat nykyisistä kissapedoista huomattavasti.

Tunnetuin laji on Smilodon, joka oli leijonan kokoinen ja jonka hampaat olivat 20 cm pitkät.[1] Se eli Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja hyökkäsi muun muassa villamammuttien poikasten kimppuun.[1] Smilodon fatalis oli painavampi kuin suurin nykyinen kissaeläin, siperiantiikeri.[2], mikä teki siitä yhden suurimmista koskaan eläneistä kissaeläimistä. Sapelihammaskissoja eli vielä 10 000 vuotta sitten, kunnes ne kuolivat sukupuuttoon pleistoseenin lopun joukkotuhossa.[1]

Sisällysluettelo

SaalistusMuokkaa

Sapelihammaskissan vartalo oli hyvin voimakas, ja ne purivat vasta saatuaan uhrin maahan. Purenta ilmeisesti oli varsin heikko (eli kulmahampaat saattoivat katketa osuessaan luuhun), mutta se kohdistui saalin kurkkuun, ja saaliseläin kuoli melkein välittömästi.[3] Jalat olivat lyhyet ja lihaksikkaat, joten se ei ollut nopea vaan todennäköisemmin väijyi saaliitaan.[4] Saaliina olivat isot eläimet kuten mammutit, mastodontit, biisonit ja kamelit.[5]

HistoriaMuokkaa

 
Sapelihammaskissan kallon valos leuat avattuna.

Sapelihammaskissat tunnetaan vain fossiileista, sillä nykyään maapallolla ei elä yhtään sapelihampaista petonisäkästä. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, sillä sapelihampaat olivat yleinen ominaisuus. Ne kehittyivät kenotsooisella maailmankaudella useita kertoja itsenäisesti petonisäkäsryhmille, jotka eivät olleet toisilleen läheistä sukua. Sapelihampaat ovatkin erinomainen esimerkki konvergenssista. Sapelihampaat olivat usein sivuiltaan litistyneet ja takareunastaan sahalaitaiset, mikä teki niistä tehokkaasti leikkaavat ja lävistävät. Sapelihampaiset kissaeläimet luokitellaan hampaan muodon mukaan puukkohampaisiin (engl. dirk-toothed) ja sapelihampaisiin (engl. scimitar-toothed).

Ennen vanhaan sapelihammaskissojen hampaita pidettiin dinosaurusten valtavan koon tapaisena esimerkkinä äärimmäisyyksiin menneestä kehityksestä, joka aiheutti eläinten kuolemisen sukupuuttoon. Nykyään tiedetään, että hampaat olivat tehokas ja pitkälle erikoistunut sopeuma saalistukseen. Tämän puolesta puhuu sekin, miten usein hampaat ovat kehittyneet monelle eri petoeläinryhmälle. Paleontologit ovat pitkään väitelleet sapelihampaiden käyttötavasta saalistuksessa. Vanhoissa tulkinnoissa esitettiin, että hampaita olisi käytetty puukoniskun tapaisesti, ja että saaliseläin olisi iskun jälkeen kuollut verenhukkaan. Hampaat olisivat kuitenkin olleet liian haavoittuvaiset tällaisessa käytössä. Nykytulkinnan mukaan sapelihammaskissat käyttivät vahvaa eturuumistaan ja voimakkaita eturaajojaan painaakseen saaliseläimen maahan, minkä jälkeen ne lävistivät ja viilsivät auki saaliin kaulan käyttäen hyväkseen erityisen vahvoja niskalihaksiaan.

Sapelihammaskissoja eli viimeksi jääkaudella. Tunnetuin sapelihammaskissasuku oli Amerikan melko raskas Smilodon joka eli 3 miljoonaa–10 000 vuotta sitten. Euroopassa ja Aasiassa eli samoihin aikoihin kevytrakenteinen Homotherium. Homotherium pyydysti mammutin vasikoita. Pohjois-Amerikassa eli Homotherium serum, joka hävisi noin 12 000 vuotta sitten. Euroopan Homotherium latidens hävisi Euroopasta hieman aiemmin. Homotheriumin ja muiden sapelihammaskissojen katoaminen johtui niiden saaliseläinten häviämisestä. Tämä taas johtui useimmin ilmastonmuutoksesta ja jääkauden jälkeen ihmisen harrastamasta saaliseläinten metsästyksestä. Sapelihammaskissat olivat erikoistuneita tiettyihin saaliseläimiin, esimerkiksi Homotherium pieniin mammutteihin tai mastodontteihin. Dinofelis eli Euroopassa ja Afrikassa 5-1,2 miljoonaa vuotta sitten. Se tunnetaan myös "valesapelihammaskissana".

Sapelihampaisia muotoja on ollut kissaeläinten heimossa, Oligoseenikaudella eläneessä sukupuuttoon kuolleessa, mäyrää tai ahmaa muistuttavassa nimravidien heimossa ja pussieläimissä, joiden ainoa tunnettu sapelihampainen muoto on eteläamerikkalainen noin 8-5 miljoonaa vuotta sitten elänyt Thylacosmilus, sekä sukupuuttoon kuolleissa kreodonteissa. Nimravidien viimeinen, melkoisesti tiikeriä muistuttava 'Barboufelis hävisi 5 miljoonaa vuotta sitten Amerikasta. Tällöin ilmasto kuivui, ja sarvikuonot hävisivät Amerikasta, kuten myös monet mastodontitkin. Nykyisistä petoeläimistä puuleopardi on lähimpänä sapelihampaisuutta, sen kulmahampaat ovat kaikista petonisäkkäistä kaikkein pisimmät suhteessa kallon kokoon.

Vaikka nykytietojen mukaan viimeiset sapelihammaskissat kuolivat 10 000 vuotta sitten, Amerikassa Paraguaysta Lounais-Yhdysvaltoihin ulottuvalla alueella kerrotaan yhä nähdyn suurikokoisia, sapelihampaisia kissapetoja. Biologian aikakäsityksen mukaan viime jääkaudesta on kulunut vasta vähän aikaa ja on mahdollista, että pieni sapelihammaskissakanta olisi voinut säilyä hengissä syrjäisillä seuduilla.[6]

Sapelihampaisten sukujaMuokkaa

Suku Lajien luku Milloin oli Missä
Smilodon 4 2,5 Mvs – 11 000 vs Pohjois-Amerikka
Hoplophoneus 5 33,7 Mvs – 23,8 Mvs Pohjois- ja Etelä-Amerikka
Homotherium 1 3 Mvs – 10 000 vs Eurooppa ja Aasia
Miracinonyx 2 3,2 Mvs – 10 000 vs Pohjois-Amerikka
Thylacosmilus (pussieläin) 1 10 Mvs – 1,8 Mvs Etelä-Amerikka
Metailurus 1 15 Mvs – 8 Mvs Kiina ja Itä-Eurooppa
Machairodus (Homotheriumin edeltäjä) 5 15 Mvs – 2 Mvs Afrikka, Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka
Megantereon 2 3 Mvs – 9 000 vs Afrikka, Euraasia ja Pohjois-Amerikka
Dinofelis 5 5 Mvs – 1,5 Mvs Afrikka, Euraasia,ja Pohjois-Amerikka
Paramachairodus 2 20–15 Mvs – 9 Mvs Espanja
Xenosmilus (vain yksi fossiili löydetty) 1 1 Mvs (?) Keski-Florida

Sapelihammaskissojen kehityspuuMuokkaa

Kaikki sapelihammaskissat elivät 33,7 miljoonaa–9 000 vuotta sitten.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Sabre-toothed cat Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.9.2018.
  2. Smilodon videos, news and facts BBC Nature. lokakuu 2014. Viitattu 11.9.2018.
  3. Saber-toothed Cat Was More Like A Pussycat Than A Tiger ScienceDaily. 2.10.2007. Viitattu 11.9.2018.
  4. The Midwestern United States 16,000 Years Ago - Saber-toothed cats Illinois State Museum. Viitattu 11.9.2018.
  5. Choi, Charles Q.: Saber-toothed Cats Wrestled Prey with Powerful Arms Live Science. 2.7.2010. Viitattu 11.9.2018.
  6. Sapelihammastiikeri kummittelee yhä. Tieteen Kuvalehti, 1998, nro 8, s. 62.

Aiheesta muuallaMuokkaa