Sanni Hakala
Sanni Hakala (s. 31. lokakuuta 1997 Jyväskylä) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelasi JYPissä, Kärpissä ja Ruotsin naisten SDHL-liigan HV71:ssä. Hän pelasi vasempana laitahyökkääjänä.[1] Hakalan ura loppui vakavaan loukkaantumiseen marraskuussa 2023.
| Sanni Hakala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1997 Jyväskylä, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 153 cm |
| Paino | 52 kg |
| Pelinumero | 23 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2012–2023 |
| Seurat |
JYP (NSM) Kärpät (NSM) HV71 (SDHL) |
Ura muokkaa
Seuraura muokkaa
Hakala syntyi Jyväskylässä, mutta muutti esikouluiässä perheineen Äänekoskelle. Hän aloitti jääkiekkoilun Suolahden Urhossa,[2] mutta Hakalan varsinainen kasvattajaseuransa on kuitenkin jyväskyläläinen Diskos.[1] Hän pelasi yhteensä 12 vuotta poikien mukana, kunnes Hakala siirtyi naisten jääkiekon pariin.[3] Hän muutti jääkiekon perässä yksin takaisin Jyväskylään ollessaan peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja siirtyi JYPiin.[4] Lokakuussa 2012 vasta 15-vuotias Hakala pelasi kaudella 2012–2013 seuran naisten SM-sarjajoukkueessa 12 runkosarja- ja kahdeksan playoff-ottelua tehopistein 7+2=9. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.
Kaudella 2013–2014 Hakala sijoittui JYPin sisäisessä maalipörssissä neljänneksi ja jakoi sisäisen pistepörssin neljännen sijan Rosa Lindstedtin kanssa tehoilla 11+13=24. Pudotuspeleissä hän oli joukkueen paras maalintekijä kuudella osumallaan. Hakala voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudella 2014–2015 hän oli tehoilla 20+21=41 JYPin toiseksi paras maalintekijä Rosa Lindstedtin kanssa ja sijoittui sisäisessä pistepörssissä neljänneksi. Hakala jakoi Lindstedtin kanssa koko naisten SM-sarjan maalipörssin neljännen sijan. Hän jakoi myös pistepörssin kuudennen sijan HPK:n Riikka Norosen kanssa. Hakala voitti kauden päätteeksi taas SM-hopeaa. Kauden 2015–2016 päätteeksi hän voitti naisten Suomenmestaruuden. Hakala palkittiin naisten SM-sarjan Fair Play -pelaajana Emma Laaksonen -palkinnolla.[1]
Hakala siirtyi kaudeksi 2016–2017 Oulun Kärppien riveihin.[5] Kesken kauden, marraskuussa 2016 hän siirtyi kuitenkin Ruotsin SDHL-liigan HV71:een.[2] Hän saavutti avauskaudellaan Ruotsissa hopeaa. Kaudella 2019–2020 hän voitti Ruotsin mestaruussarjan pudotuspelien pistepörssin 12 tehopisteellä. Hän toimi HV-71:m kapteenina kaudesta 2022–2023 lähtien. Hän pelasi HV-71:ssä kahdeksan kauden aikana kaikkiaan 226 SDHL:n runkosarjan ottelua, joissa hän teki 98 ja syötti 96 maalia. Pudotuspelien 31 ottelussa hän teki 12 ja syötti 11 maalia.[1]
Loukkaantuminen muokkaa
Hakala loukkaantui vakavasti ottelussa Djurgårdenia vastaan 24. marraskuuta 2023.[6] Hän löi päänsä maalitolppaan ja loukkasi niskansa. Hakalan vammat johtivat halvaantumiseen rinnasta alaspäin, minkä seurauksena Hakala joutui lopettamaan uransa 26-vuotiaana.[7]
Maajoukkueura muokkaa
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Plymouth 2017 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Kanada 2021 | jääkiekko | |
Hakala edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2016, 2017, 2019 ja 2021 sekä olympialaisissa 2018 ja 2022. Ensimmäiseen MM-turnaukseensa hän sai paikan kisajoukkueesta, kun hän korvasi loukkaantuneen Emma Nuutisen.[8] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[9][10], MM-turnaukset 2017 ja 2021 päättyivät pronssiin.[1] Olympialaisissa hän saavutti pronssia sekä Pyeongchangissa 2018[11] että Pekingissä 2022[1].
Hakala pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2013, 2014 ja 2015, joista viimeisimmässä turnauksessa hän toimi Suomen varakapteenina. Vuoden 2013 turnauksessa Hakala pelasi vain 15-vuotiaana pääikäluokkaa (1995) kaksi vuotta nuorempana. Hänet valittiin Kanadaa vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[12] Vuoden 2015 turnauksessa Hakala oli Suomen paras maalintekijä viidellä osumallaan.[1] Hänet valittiin Sveitsiä vastaan pelatun avausottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[13]
Hakala pelasi kaikkiaan 126 naisten maaottelua ja keräsi niissä tehopisteet 14+5=19.[14][1]
Yksityiselämä muokkaa
Hakalan kumppani on hänen entinen joukkuekaverinsa, kanadalainen Danielle Stone.[15]
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 2012–2013 | JYP | SM-sarja | 12 | 7 | 2 | 9 | 2 | 8 | 0 | 0 | 0 | 6 | U18 | 5 | 3 | 2 | 5 | 0 | |||
| 2013–2014 | JYP | SM-sarja | 25 | 11 | 13 | 24 | 22 | 8 | 6 | 3 | 9 | 6 | U18 | 5 | 1 | 0 | 1 | 6 | |||
| 2014–2015 | JYP | SM-sarja | 25 | 20 | 21 | 41 | 24 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | U18 | 5 | 5 | 0 | 5 | 4 | |||
| 2015–2016 | JYP | SM-sarja | 23 | 17 | 19 | 36 | 4 | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | MM | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||
| 2016–2017 | Kärpät | SM-sarja | 13 | 7 | 2 | 9 | 10 | – | – | – | – | – | MM | 6 | 1 | 0 | 1 | 6 | |||
| HV71 | SDHL | 18 | 4 | 3 | 7 | 0 | 6 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
| 2017–2018 | HV71 | SDHL | 35 | 15 | 21 | 36 | 12 | 2 | 0 | 2 | 2 | 0 | OK | 6 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||
| 2018–2019 | HV71 | SDHL | 35 | 22 | 20 | 42 | 10 | 7 | 2 | 1 | 3 | 6 | MM | 4 | 1 | 2 | 3 | 0 | |||
| 2019–2020 | HV71 | SDHL | 34 | 20 | 18 | 38 | 6 | 6 | 6 | 6 | 12 | 2 | |||||||||
| 2020–2021 | HV71 | SDHL | 23 | 8 | 10 | 18 | 2 | 5 | 1 | 1 | 2 | 0 | MM | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||
| 2021–2022 | HV71 | SDHL | 35 | 12 | 11 | 23 | 8 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | OK | 7 | 1 | 0 | 1 | 4 | |||
| 2022–2023 | HV71 | SDHL | 30 | 11 | 6 | 17 | 10 | 2 | 2 | 0 | 2 | 2 | |||||||||
| 2023–2024 | HV71 | SDHL | 16 | 6 | 7 | 13 | 6 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 5 kautta | yhteensä | SM-sarja | 98 | 62 | 57 | 119 | 62 | 25 | 6 | 4 | 10 | 14 | |||||||||
| 8 kautta | yhteensä | SDHL | 226 | 98 | 96 | 194 | 54 | 31 | 12 | 11 | 23 | 14 | |||||||||
Lähteet muokkaa
- Sanni Hakala Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Sanni Hakala Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b Sulakoski, Miia: Sanni Hakala Kärpistä HV-71:een ksml.fi. 28.11.2016. Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Viljanen, Markus: Sanni Hakala, tulevaisuuden maajoukkuetähti Jatkoaika.com. 26.9.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Viljanen, Markus: Olympiakullasta haaveileva Urhon tyttö jahtaa SM-kultaa JYP-legendan rinnalla aksa.fi. 11.4.2014. Äänekosken Kaupunkisanomat Oy. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Kärppien naisille kolme kovaa vahvistusta kaleva.fi. 21.6.2016. Kaleva Oy. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Janne Kosunen: Sanni Hakalan tilanteesta uutta tietoa Ilta-Sanomat. 26.11.2023. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Kuisma, Lassi: Jääkiekkoilija Sanni Hakala, 26, halvaantui Iltalehti. 30.11.2023. Viitattu 30.11.2023.
- ↑ Ikonen, Petteri: Hakala korvaa Nuutisen Naisleijonien MM-joukkueessa Leijonat.fi. 22.3.2016. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Arkistoitu 2.2.2018. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ BEST PLAYER OF THE GAME SELECTED BY THE TEAM (pdf) Leijonat.fi. 5.1.2013. IIHF. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
- ↑ BEST PLAYER OF THE GAME SELECTED BY THE TEAM (pdf) Leijonat.fi. 12.1.2015. IIHF. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Jääkiekko | Halvaantunut Sanni Hakala julkaisi kuvan itsestään kumppaninsa kanssa – kiittää tukijoitaan Helsingin Sanomat. 23.12.2023. Viitattu 23.12.2023.