Wikipedia

Sandro Botticelli

italialainen taidemaalari

Sandro Botticelli (1. maaliskuuta 1445 Firenze – 17. toukokuuta 1510 Firenze)[1], oikealta nimeltään Alessandro di Mariano di Vanni Filipepi, oli italialainen taidemaalari, joka oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.[2]

Sandro Botticelli
Yksityiskohta maalauksesta Kuninkaiden kumarrus (1475) on oletettu omakuva.
Yksityiskohta maalauksesta Kuninkaiden kumarrus (1475) on oletettu omakuva.
Henkilötiedot
Syntynyt1. maaliskuuta 1445
Firenze
Kuollut17. toukokuuta 1510 (65 vuotta)
Firenze
Kansalaisuus italialainen
Taiteilija
Salanimi Di Mariano Filipepi, Alessandro
Ala maalaustaide
Taidesuuntaus Renessanssin taide, varhaisrenessanssi
Kuuluisimpia töitä Kevät ja Venuksen syntymä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Venuksen syntymä, 1485.
Kevät, noin 1478.
Kuninkaiden kumarrus, noin 1475. Mukana muotokuvia Medici-suvun jäsenistä ja oletettu omakuva oikealla edessä.
Natività mistica, noin 1500.
Kuvitusta Jumalaiseen näytelmään, noin 1480.

Botticellin kuuluisimpia teoksia ovat kaksi suurta mytologia-aiheista maalausta Kevät ja Venuksen syntymä.[2] Botticelli työskenteli suuren osan elämästään Medici-suvun palveluksessa Firenzessä ja osallistui muun muassa Sikstuksen kappelin freskojen maalaukseen.[3] Tunnettujen mytologisten maalausten ohella hän maalasi alttaritauluja,[4] useita madonnakuvia ja uransa loppuvaiheessa synkän dramaattisia uskonnollisia aiheita.[5]

Botticellin maalaustyyli muokkaa

Botticelli suosi viileähköä ja vaaleasävyistä väriasteikkoa. Yleisesti ottaen hänet tunnetaan hienostuneen eteerisistä maalauksistaan ja niiden soljuvasta viivankäytöstä.[2] Maalauksissa on usein sirosti kuvattuja vaatteita, jotka ovat koholla kuin tuulen liehuttamina. Botticelli keskittyi ääriviivoihin eikä hahmojen plastisuuteen kuten esimerkiksi Masaccio ja monet muut varhaiset renessanssimestarit. Hahmoissa on siksi joskus anatomisia vääristymiä. Ihmiset ovat esimerkiksi aina pitkiä,[5] kuin venytettyjä.

Taiteellinen ura muokkaa

Nuoruusvuodet ja uran alku muokkaa

Botticelli oli yksi Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkerroissa käsitellyistä taiteilijoista. Vasarin mukaan Botticelli oli levoton ja älykäs lapsi, joka ei viihtynyt koulussa. Hänen isänsä Mariano Filipepi lähetti pojan 14-vuotiaana[6] Botticelli-nimisen kultaseppäystävänsä luo. Kultasepän oppilaana hän kiinnostui maalaustaiteesta, joten isä ohjasi pojan karmeliittaveli Fra Filippo Lippin ateljeehen. Botticelli opiskeli Lippin luona vuosina 1465–1467 säilyttäen kuitenkin kultasepältä saamansa nimen Botticelli.[7] Fra Filippon kautta Botticelli tutustui Medicien valtasukuun.[6]

Uransa alkuvaiheessa Botticelli maalasi La fortezzan eli allegorian rohkeudesta (1470). Se oli viimeinen hyveitä kuvaavassa Firenzen Sala della Mercanziaan tehdystä sarjasta, jonka alkuosan oli maalannut Antonio Pollaiuolo.[5]

Botticellin varhaistuotantoon ennen vuotta 1470 sisältyi paljon madonna-aiheita. Näiden varhaisten maalausten, kuten Gloria-madonna ja Madonna della Loggia, sommittelussa on jonkin verran vaikutteita Fra Filippo Lippin ohella Verrocchiolta ja Pollaiuololta. Kultasepän opit ovat saattaneet vaikuttaa hänelle luonteenomaiseen siroon viivan käyttöön ja koristeellisesti taipuviin linjoihin.[2]

Botticelli palasi aiheeseen myöhemminkin. Tunnetuimpia myöhäisvaiheen madonnoista ovat Granaattiomenamadonna (n. 1487) ja Magnificat-madonna (n. 1485), joissa on sekä aistillista että aineetonta suloa, joka on surumielistä.[2]

Uran keskivaihe ja mestariteosten synty muokkaa

Botticellin tuloksekkain luomiskausi ajoittui vuosille 1478–1490,[6] jolloin hän työskenteli Medici-suvulle. Suurissa mytologisissa maalauksissaan Botticelli yhdisti kristillisiä ja pakanallisia teemoja. Kuuluisan Kevät-maalauksen Venus on ilmeinen kristillisen perinteen Madonna-hahmo.[2] Mytologiset aiheet liittyivät renessanssin antiikkia kohtaan tuntemaan kiinnostukseen, ja myös Platon ja uusplatonismi olivat ajankohtaisia Firenzessä. Uusplatonistien johtava hahmo oli tuolloin Marsilio Ficino.[5]

Botticelli teki pääasiassa taulumaalauksia, mutta myös joitakin freskoja. Botticellista tuli vähitellen kuuluisa, ja hänet kutsuttiin Roomaan Vatikaaniin työskentelemään. Paavi Sixtus IV tilasi häneltä vuonna 1481 freskoja vastavalmistuneeseen Sikstuksen kappeliin. Botticelli maalasi kappeliin kolme freskoa, Mooseksen kiusaukset, Kristuksen kiusaukset ja Mooses rankaisee kapinoitsijoita, sekä joitakin paavien muotokuvia.[6][2][8] Näihin aikoihin hän teki myös suuria alttaritauluja ja ympyränmuotoisia tondomaalauksia, jotka kuvasivat Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta enkelien ympäröiminä.[5]

Paavien ohella Botticelli maalasi muitakin muotokuvia, esimerkiksi Giuliano de Medicistä vuonna 1478 ja Simonetta Vespuccista 1476. Hän on lisäksi sijoittanut muotokuvia uskonnollisiin aiheisiin, kuten Medici-suvun jäseniä Kuninkaiden kumarrukseen 1475.[2]

Vanhuus ja uran loppuvaihe muokkaa

Dominikaanimunkki Girolamo Savonarola alkoi vaikuttaa Firenzessä noin vuonna 1490. Hän hyökkäsi humanismia, sen pakanallisia elementtejä ja maallistumista vastaan. Savonarolan johdolla pakanalliseksi katsottua maalaustaidetta ja kirjallisuutta poltettiin roviolla, ja hänen saarnansa todennäköisesti vaikuttivat siihen, että Botticellin taide muuttui samoihin aikoihin.[2]

Botticellin myöhäistuotanto koostuu uskonnollisista aiheista, joissa on kiihkeän dramaattisia tai suorastaan tuskallisia eleitä. Myöhäisiä maalauksia ovat esimerkiksi Pietà (n. 1495) ja Kristuksen syntymä (n. 1500).[2] Savonarolan apokalyptisia hahmoja on nähty Botticellin maalaamassa seimiasetelmassa (Natività mistica, noin 1500).[9] Voimakkaiden eleiden ja vääristyneiden hahmojen ohella Botticellin myöhäistuotanto oli aiempaa pienikokoisempaa. Myös värit muuttuivat luonnonmukaisista, ja muistuttivat noin sata vuotta aiemmin vaikuttaneen Fra Angelicon teoksia.

Myöhäisvaiheen merkittävimpiä teoksia ovat Dante Alighierin Divina Commedian tulkinnat vuosilta 1492–1497. Botticellin herkistynyt viivailmaisu ja aineettoman tuntuinen ilmaisu näkyy piirustuksissa puhtaana.[2] Medicit tilasivat kuvitukset vuonna 1480. Botticelli teki satakunta tussipiirrosta, mutta työ jäi kesken. Lisäksi kokoelma hajosi melko pian eri puolille tuntemattomista syistä.[10] Säilyneistä piirustuksista 84 on Berliinin Kupferstichkabinettissa ja kahdeksan Vatikaanin kirjastossa.[2]

Botticelli luultavasti luopui maalaamisesta vuoden 1500 jälkeen[2] ja viihtyi Girolamo Savonarolan seuraajien parissa. Vasarin mukaan hän eli vanhuutensa köyhyydessä, koska oli tuhlaileva ja järjestelykyvytön. Toisaalta Savonarolan kannattajana hän ei enää maalannut eikä siis myöskään juuri saanut tuloja taidemaalarin työstä. Botticelli kuoli 65-vuotiaana ja hänet haudattiin vuonna 1515 Firenzen Ognissantiin.[11][12][13]

Maine jälkipolvien silmissä muokkaa

Omana aikanaan ja etenkin uransa huipulla Botticelli oli suosittu. Hänen eleganttia tyyliään ihailtiin ja jäljiteltiin paljon. Tunnetuin Botticellin oppilaista oli hänen opettajansa poika Filippino Lippi.[5]

Botticellin kuoleman jälkeen hänen suosionsa kuitenkin väheni, eikä häntä tunnettu enää yhtä laajalti. Myöhemmin 1800-luvun lopulla herännyt kiinnostus renessanssin taiteeseen toi unohdetun Botticellin uudelleen suosioon.[6] Etenkin prerafaeliitit Englannissa kiinnostuivat hänen taiteestaan.[5] Pian Botticellista tuli yksi tunnetuimmista Firenzen varhaisrenessanssin taiteilijoista.

Ensimmäinen monografia Botticellista julkaistiin vuonna 1893, ja vuosina 1900–1920 hänestä kirjoitettiin enemmän kirjoja kuin kenestäkään muusta taidemaalarista.[14] Monet Botticellin tärkeimmistä töistä ovat nykyisin Uffizi-galleriassa.[5]

Teoksia muokkaa

  • Madonna, lapsi ja enkeli 1465–1466
  • Madonna, lapsi ja enkeli 87 x 60 cm, 1465–1467
  • Madonna della Loggia 1467
  • Nuoren miehen muotokuva 1469
  • Neitsyt Maria, lapsi ja kaksi enkeliä, 100 x 71 cm, 1468–1470
  • Gloria-madonna 1469–1470
  • La fortezza, allegoria rohkeudesta 1470
  • Kuninkaiden kumarrus 1475
  • Simonetta Vespucci 1476
  • Punalakkisen pojan muotokuva, noin 1477
  • Kevät 1478
  • Giuliano de Medici 1478
  • Sikstuksen kappelin freskot; Mooses ja Jetron tyttäret, Koorahin kapinan kukistaminen ja Spitaalisen puhdistusuhri 1481–82
  • Pallas ja kentauri 1482–1483
  • Venus ja Mars, noin 1483
  • Magnificat-madonna 1485
  • Venuksen syntymä 1485
  • Granaattiomenamadonna 1487
  • Danten Divina Commedian kuvitukset 1492–1497
  • Neitsyt ja lapsi sekä Johannes Kastaja lapsena, 1490–1500
  • Pietà 1495
  • Kristuksen syntymä 1500
  • Natività mistica noin 1500
  • Madonna, lapsi ja enkeli 1465–1468
  •  
    Madonna, lapsi ja enkeli 1465–1467, Filippo Lippin inspiroimana.
  •  
    Madonna della Loggia n. 1467, tempera puulle.
  •  
    Punalakkisen pojan muotokuva, noin 1477.
  •  
    Simonetta Vespucci, 1476–1480.
  •  
    Jumalaisen näytelmän kuvitusta, Danten helvetin kartta 1480–1490. Hopeakynä, muste ja temperaväri pergamentille, 33 × 47.5 cm.
  •  
    Venus ja Mars, noin 1483.
  •  
    Pietà 1495.
  •  
    Neitsyt ja lapsi sekä Johannes Kastaja lapsena, 1490–1500.

Lähteet muokkaa

  • Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon, s. 167–182 ja 397–398. 2. painos. Kustannusosakeyhtiö Taide, 1997. ISBN 951-608-006-5.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ britannica.com: Sandro Botticelli
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m ”Osa 2 Assyria - Cicero”, Otavan suuri ensyklopedia, s. 642–643. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05063-X.
  3. ↑ Otavan Iso Fokus, kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 1, s. 399. 3.p. Otava, 1972.
  4. ↑ TOP, Koululaisen tietokeskus 5, s. 209. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15818-6.
  5. ↑ a b c d e f g h ”Botticelli, Sandro”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  6. ↑ a b c d e Sandro Botticelli The National Gallery, Lontoo
  7. ↑ Giorgio Vasari, s. 168
  8. ↑ Giorgio Vasari, s. 397
  9. ↑ Jones, Jonathan: Millennium revelations The Guardian. 24.12.1999. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Rory Carroll: Botticelli's drawings of Dante poem gathered in Rome The Guardian. 20.9.2000. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Giorgio Vasari, s. 171
  12. ↑ Giorgio Vasari, s. 173
  13. ↑ Jones, Jonathan: The sword in the sky The Guardian. 23.12.2003. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Michael Levey: "Botticelli and Nineteenth-Century England" Journal of the Warburg and Courtauld Institutes 23.3/4 (July 1960:291–306).

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sandro_Botticelli&oldid=22289223”