San Agustín (1769)
San Agustín oli Espanjan laivaston vuonna 1769 vesille laskettu San Juan Nepomuceno -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.
| San Agustín | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Astillero Real, Guarnizo, Santander |
| Laskettu vesille | 9. joulukuuta 1769 |
| Loppuvaihe | poltettu 26. lokakuuta 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 740 t |
| Pituus | 54,61 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 14,30 m |
| Syväys | 7,12 m |
| Miehistöä | 683 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi: 28 x 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 x 18 naulan tykkiä puolikansi: 14 x 8 naulan tykkiä etukansi: 4 x 8 naulan tykkiä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: San Juan Nepomuceno -luokka
Jorge Juan y Santacilian suunnittelema alus tilattiin kuninkaalliselta telakalta Guarnizosta. Alus laskettiin vesille 9. joulukuuta 1769[1].[2]
Palvelus muokkaa
Alus lähti 26. heinäkuuta 1769 Guarnizosta koeajoihin ja miehistön koulutukseen. Se saapui Ferroliin, missä se sijoitettiin 5. elokuuta 1769 reserviin. Vuonna 1770 aluksen miehistö valmistautui kuljettamaan joukkoja ja tarvikkeita Amerikkaan, mutta kuljetus peruutettiin. Lokakuussa 1770 alus partioi San Isidron ja Firmen kanssa Galician rannikolla ja Cantabrianmerellä. Elokuussa 1771 alus huollettiin osittain Ferrolissa ennen siirtoa Cartagenaan, missä se siirrettiin päiväksi kuivatelakalle 26. marraskuuta.[2]
Alus palasi 17. joulukuuta 1773 Cartagenasta San Juliánin, San Lorenzon ja San Genaron kanssa Ferroliin, jonne ne saapuivat tammikuussa 1774. Alus oli 23. helmikuuta 1776 huollettavana Ferrolissa, mistä se lähti syyskuussa Velascon, Orienten, San Eugenion ja San Francisco de Asísin sekä fregattien Santa Catalina ja Santa Gertrudisin kanssa liittyäkseen Gastonin laivueeseen Cádizissa. Alus lähti 1776 Gastonin laivueen mukana Cádizista partioidakseen Cabo de São Vicenten, Lissabonin ja Kanariansaarten alueilla. Se erkani Cabo de São Vicentessä Gastonin laivueesta saattaakseen Limasta saapuneen kaapparin Gallardon Cádiziin.[2]
Alus kuljetti 14. joulukuuta 1776 Cádizista Serion, fregatti Santa Gertrudisin ja kuljetusalus Victorian kanssa joukkoja ja tarvikkeita Montevideoon, jonne ne saapuivat 22. helmikuuta 1777. Alus saattoi 26. maaliskuuta Montevideosta Serion ja Gertrudisin kanssa seitsemän tarvikkeita kuljettanutta rahtialusta Santa Catalina Islandille. Saattueen hajottua myrskyssä alus kohtasi 19. huhtikuuta 9-aluksisen portugalilaisen osaston, jonka komentajana oli irlantilainen Robert McDougall. Seuraavana päivänä San Agustín vallattiin ja kuljetettiin Rio de Janeiroon, missä portugalilaiset nimesivät sen Santo Augustinhoksi. Rauhan solmimisen jälkeen alus palautettiin 1. lokakuuta 1777 Espanjalle. Alus saapui 17. toukokuuta 1779 Rio de Janeirosta Cádiziin. Kesäkuussa 1779 se huollettiin La Carracassa.[2]
Alus saattoi Cádizista fregattien Santa Teresan ja Santa Catalinan kanssa kauppalaivoja Algecirasiin, mistä se palasi 21. heinäkuuta 1779 Cádiziin. Lokakuussa alus lähti Cádizista partiomatkalle Santo Domingon ja fregattien Santa Barbaran, Santa Teresan ja Santa Catalinan kanssa Gibraltarin edustalle, Marokon rannikolle ja Cabo de São Vicenten sekä Cape Spartelin alueelle. Osastoon liittyi 9. lokakuuta Cape Spartelin edustalla San Genaro ja fregatti Santa Cecilia. Lokakuussa ne liittyivät Ulloan laivastoon Lángaran alaisuuteen. Kovat tuulet pakottivat aluksen miehistön hakemaan suojaa Cartagenasta, mistä palattiin Lángaran alaisuudessa Cabo de São Vicenteen liittymään Cádizista saapuvaan Córdovan laivastoon. Alus oli 16. tammikuuta 1780 Cabo de São Vicenten taistelualueella, mutta ei kohdannut vihollista. Seuraavana päivänä se palasi San Lorenzon kanssa Cádiziin.[2]
Tammikuussa 1780 alus lähti Córdovan laivaston mukana Cádizista liittyäkseen Brestistä saapuvaan Gastonin laivastoon. Se saattoi Solanon laivastossa saattueen Cádizista Havannaan, jonne se saapui 4. elokuuta. Alus lähti 17. syyskuuta Solanon laivueen mukana Havannasta, minne se palasi 26. syyskuuta.[2]
Alus lähti 10. huhtikuuta 1781 Solanon laivaston mukana Havannasta Pensacolan sotaretkelle, missä se osallistui Pensacolan piiritykseen ja valtaukseen 11. toukokuuta. Alus palasi Havannaan Pensacolan valtauksen jälkeen 30. toukokuuta Havannaan, mistä se lähti maaliskuussa 1782 kahden muun aluksen kanssa Guaricoon. Alus kuljetti aarteita Guaricosta, minne se palasi huhtikuussa.[2]
Alus saapui 20. tammikuuta 1783 Borjan osaston mukana Havannaan. Se etsi merirosvoja, minkä jälkeen alus palasi 11. helmikuuta Havannaan Veracruzista saapuneen saattueen mukana. Se kuljetti 1. kesäkuuta 1783 Havannasta tupakkaa ja nahkaa Solanon laivaston mukana Cádiziin. Alus lähti 2. syyskuuta Cádizista San Pedro Apóstolin ja San Nicolás de Barin kanssa Ferroliin reserviin siirrettäviksi. Se oli 1784-1786 aseista riisuttuna Ferrolissa.[2]
Tammikuussa 1788 alus kuljetti Ferrolista tarvikkeita San Fernandon kanssa Cádiziin, mistä se lähti 22. huhtikuuta San Ildefonson, San Antonion, San Francisco de Asísin, San Sebastiánin ja San Fulgencion sekä fregattien Santa Florentinan ja Santa Gertrudisin, korvettien Ligeron, Galgon, Cazadorin ja sluuppi Venturan kanssa. Kesäkuussa osasto palasi Cádiziin. Elokuussa alus lähti San Ildefonson kanssa Cádizista. Se palasi 5. syyskuuta osaston mukana Cartagenaan, mistä alus lähti 25. syyskuuta koelaivueen San Sebastiánin, San Ildefonson, San Leandron ja San Francisco de Asísin kanssa. Laivue palasi 9. lokakuuta Cartagenaan.[2]
Alus lähti 20. lokakuuta Cartagenasta San Sebastiánin ja San Leandron sekä fregatti Santa Florentinan kanssa partiomatkalle Välimerelle. Se lähti 18. elokuuta 1791 La Carracasta liittyäkseen Carrizosan laivueeseen partiomatkalle Pohjois-Afrikan rannikolle. Elokuussa 1791 alus osallistui hyökkäykseen Oraniin sekä Mazalquiviriin ja joukkojen evakuointiin alueelta sekä Larachen piiritykseen. Se palasi 5. marraskuuta heikossa kunnossa Cartagenaan, missä se siirrettiin reserviin. Aluksen huolto ja pohjan kuparointi saatiin päätökseen 20. joulukuuta 1792 Cartagenassa.[2]
Tammikuussa 1793 alus palautettiin palvelukseen ja liitettiin Borjan laivueeseen, jonka mukana se lähti 14. helmikuuta Cartagenasta partioimaan Välimerelle. Alus lähti laivueen mukana Cartagenasta San Pedroon ja Sardinian rannikolle San Antioco Islandille. Se laski Barcelonassa maihin ranskalaisia sotavankeja. Alus partioi Provencen rannikolla tukemassa liittokunnan maajoukkoja. Se palasi 8. heinäkuuta 1793 laivueen mukana Cartagenaan pilkkukuume-epidemian puhjettua.[2]
Alus lähti San Rafaelin kanssa Cartagenasta liittyäkseen Lángaran laivastoon Cataluñan edustalla. Elokuussa 1783 se lähti Cataluñasta Lángaran laivaston mukana Toulonin sotaretkelle. Alus osallistui joulukuussa joukkojen evakuointiin Palmasta Toulonista vetäydyttäessä. Se oli 25. maaliskuuta 1795 Máhonissa Lángaran 19 linjalaivasta ja 9 fregatista koostuvassa laivastossa. Alus saattoi 17. huhtikuuta Bahaman kanssa Cartagenasta pienistä aluksista koostuneen saattueen Barcelonaan, mistä ne noutivat ranskalaisia sotavankeja. Saattue saapui 8. toukokuuta Barcelonaan ja 10. toukokuuta sotavankien kanssa Cartagenaan. Toukokuussa alus saapui sotavankeja kuljettaen Cádiziin.[2]
Alus lähti 10. kesäkuuta 1795 Cádizista Veracruziin. Se saapui 17. kesäkuuta maston katkettua Algecirasiin, mistä alus palasi 19. kesäkuuta Cádiziin liittyen Morenon laivueeseen. Alus kuljetti 1795 Cádizista San Francisco de Asísin kanssa sotilaita Santanderiin, mistä ne palasivat Cádiziin. Alus saattoi 24. tammikuuta 1797 fregatti Santa Claran kanssa priki Atochaa, joka kuljetti diplomaattista lähetystöä Marokkoon. Paluumatkalla Cádiziin ne kohtasivat 13. helmikuuta Britannian kuninkaallisen laivaston amiraali Jervisin laivaston Cabo de São Vicenten edustalla, mutta kykenivät välttämään taistelun sankan sumun avulla. Alus ei kyennyt purjehtimaan Cádiziin, vaan se joutui sen sijaan hakeutumaan Vigoon. Kommodori Hoodin laivue saartoi aluksen Vigoon. Alus kykeni 23. marraskuuta 1797 pakenemaan saarrosta Ferroliin, missä se siirrettiin huollettavaksi.[2]
Alus kuljetti 4. tammikuuta 1799 Ferrolista Obregónin neljän linjalaivan ja kolmen fregatin laivueen mukana joukkoja ja tarvikkeita Kanariansaarille. Se palasi 2. helmikuuta laivueen mukana Ferroliin. Samana päivänä alus lähti Melgarejon laivueen mukana tukemaan Irlannin kapinallisia. Se saapui laivueen mukana Rochefortiin, missä ne joutuivat Britannian kuninkaallisen laivaston saartamiksi. Alus selvisi 2. heinäkuuta brittien epäonnistuneesta hyökkäyksestä Rochefortiin, mistä se lähti 30. elokuuta laivueen mukana liittyäkseen Brestissä Mazarredon ja Bruixin yhdistyneeseen laivastoon. Syyskuussa aluksen oli palattava Brestin saarron vuoksi Ferroliin, jonne se saapui 11. syyskuuta Melgarejon laivueen kanssa.[2]
Kontra-amiraali Sir John Borlase Warrenin komentama Britannian kuninkaallisen laivasto hyökkäsi Ferroliin kenraaliluutnantti Sir James Pulteneyn johtamien maajoukkojen tukemana elokuun lopulla, mutta kaupungin valtaus ja Mazzaradon laivaston tuhoaminen epäonnistuivat.[3] Alus osallistui 25. elokuuta 1800 Morenon laivueessa Borlase Warrenin laivaston karkottamiseen.[2]
Aluksen päälliköksi tuli Don R. Topete, jonka alaisuudessa se osallistui 12. heinäkuuta 1801 kontra-amiraali Sir James Saumarezin johtaman laivaston hyökkäyksen torjuntaan Algecirasissa. Taistelussa yhdistetyn laivaston espanjalaisia komensi vara-amiraali Moreno ja ranskalaisia kontra-amiraali Linois.[3]
Alus liittyi Ferrolissa Villeneuven yhdistettyyn laivastoon. Sen päällikkönä oli Don Felipe Jado Cagigal. Alus lähti 9. elokuuta laivaston mukana Ferrolista Cadiziin, mistä se teki 19. lokakuuta partiomatkan Välimerellä. Trafalgarin taistelussa alus oli linjan kahdeksantena aluksena San Francisco de Asisin ja Héroksen välissä. Tuulenpuolella aluksesta oli Ranskan laivaston 18-tykkinen priki Furet. Taistelun alettua alus vaihtoi laukauksia HMS Victoryn kanssa, mutta Nelsonin katkaistua ranskalais-espanjalaisen laivaston taistelulinjan San Agustín joutui erilleen. Alus seurasi Dumanoirin johtaman laivueen pääosaa pohjoiseen kykenemättä tukemaan pääjoukon taistelua.[3]
Aluksen tähystäjän havaittua Villeneuven viestin alus kääntyi taistelemaan Kuninkaallisen laivaston linjaa johtavan HMS Leviathanin kanssa. Aluksen vanavenessä tulivat San Francisco de Asis ja Rayo. Leviathanin miehistö ampui aluksen hylyksi ja luutnantti John Baldwinin johtamat merimiehet ja merijalkaväki valtasivat aluksen. San Agustínin miehistöstä sai surmansa 184 ja haavoittui 201. Taistelun päätyttyä Leviathan otti valtaamansa aluksen hinaukseen.[3]
Kontra-amiraali Cosmao-Kerjulien laivaston pyrkiessä valtaamaan takaisin taistelussa menettämänsä alukset Leviathan irrotti hinaamansa mastottoman aluksen. HMS Bellorophon otti hylyn hinaukseen, mutta Collingwood antoi määräyksen tuhota vallatut alukset, jolloin HMS Dreadnought vastaanotti San Agustínilta 149 eloonjäänyttä espanjalaista merimiestä ja HMS Swiftsure 116. Myrskyn estäessä pelastustyöt loput eloonjääneet jäivät hylkyyn, joka erään espanjalaisluutnantin mukaan oli melko tiivis ja ottavansa ainoastaan 8 tuumaa vettä tunnissa. Huolimatta tiiviydestä peräsitön alus oli muuten liian heikossa kunnossa pelastettavaksi, joten se määrättiin poltettavaksi 28. lokakuuta.[3]
Lähteet muokkaa
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208-211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)