Samuli Tuure Taneli Toivio (8. huhtikuuta 1923 Antrea30. maaliskuuta 2011 Helsinki) oli rovasti ja kanslianeuvos, joka muistetaan Suomen kirkollisen väestökirjanpidon kehittäjänä ja Helsingin seurakuntien keskusrekisterin pitkäaikaisena johtajana.[1]

Ura muokkaa

Toivio valmistui teologian kandidaatiksi 1950] ja työskenteli seurakuntapappina Metsämaalla, Siikaisissa ja Tuusulassa. Vuosina 1953–1963 hän työskenteli Helsingissä Malmin seurakunnassa, muun muassa vt. kirkkoherrana 1961–1963.[1]

Hänet nimitettiin Helsingin seurakuntien keskusrekisterin apulaisjohtajaksi 1963 ja johtajaksi 1971. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1989.[1] Keskusrekisteri oli perustettu vuonna 1950 tarkoituksella koota Helsingin seurakuntien väestökirjanpito yhteen paikkaan. Sidotut kirkonkirjat säilytettiin keskusrekisterissä, ja päivittäiseen työskentelyyn kehitettiin aakkosellinen kortisto, jolloin jokaisesta seurakuntalaisesta oli kortti sekä keskusrekisterissä että omassa kirkkoherranvirastossa.

Toivio sai rovastin arvonimen 1973 ja kanslianeuvoksen arvonimen 1990.[1]

Perhelehtijärjestelmä väestökirjanpidossa muokkaa

Toivio kehitti kirkonkirjoihin perustuvasta väestökirjanpidosta perhelehtijärjestelmän, jossa yhdellä A4-kokoisella kortilla on yhden perheen tiedot.[1] Perhelehden perusmuotona oli isä, äiti ja lapset. Lapset pysyivät perhelehdellä myös täysi-ikäisinä niin kauan kuin he olivat naimattomia ja kirjoilla jossakin keskusrekisterin kirjanpitoon kuuluvassa seurakunnassa. Lehdelle merkittiin kirkonkirjan sivunumero, josta tieto oli peräisin. Perhetietojen muutokset merkittiin perhelehdelle ja tarvittaessa tehtiin uusi perhelehti. Näin tehtiin avioliiton solmimisen yhteydessä tai jos perhelehdellä ollut lapsi oli synnyttänyt avioliiton ulkopuolisen lapsen. Uuteen perhelehteen tehtiin viitemerkintä, miltä lehdeltä tiedot oli siirretty. Vanhan perhelehden tiedot jäivät tältä osin niin sanotuiksi passiivitiedoiksi. Jokainen merkintä tai siirto uudelle lehdelle perustui luotettavaan tositteeseen, joita olivat muun muassa syntymätodistus, kuolintodistus tai tuomioistuimen päätös avioerosta.

Järjestelmä otettiin käyttöön koko maassa 1961. Suomessa oli kaksi rinnakkaista väestökirjanpitoa: toisaalta seurakuntien (ja kirkkoon kuulumattomien osalta siviilirekisteritoimistojen) ylläpitämä perhekohtainen ja toisaalta henkikirjoittajien ylläpitämä asuinkuntaan ja kotiosoitteeseen perustuva kirjanpito. Toivion kehittämä järjestelmä otettiin 1960-luvulla käyttöön myös henkikirjoituksessa ja se oli käytössä vuosituhannen vaihteeseen saakka. Sitä ei enää päivitetä, mutta historiatietojen osalta se on käytössä edelleen. Tietoja tarvitaan muun muassa sukututkimuksessa ja perunkirjoituksissa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Hannu Houtsonen: Kanslianeuvos Samuli Toivio. (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat, 28.4.2011, s. C8. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa