Samuel Cockburn, tunnetaan myös nimellä Samuel Cobron, (n. 1574 Skotlanti1621 Kuurinmaa) oli skotlantilainen kenraalimajuri ja palkkasotilas, joka taisteli ruotsalaisissa sotajoukoissa.

Samuel Cockburnin hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.

Itsestään sukunimeä Cobron käyttänyt Cockburn saapui Ruotsiin vuonna 1598 usean muun skottilaisen upseerin kanssa. Hän osallistui Ruotsin sisällissotana tunnettuun Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluun, Inkerin sotaan sekä Puolan sotaan Liivinmaalla vuonna 1621. Ennen Puolan sotaan osallistumistaan Cockburnin oli tarkoitus vaihtaa Venäjän palvelukseen. Hän sai ruotsalaisilta luvan siirtyä miehineen Venäjälle, mutta Cockburn ei ilmeisesti kuitenkaan milloinkaan värväytynyt venäläisten joukkoihin.[1]

Vuonna 1612 Cockburn sai haltuunsa tiluksia Pohjanmaalta, sekä myöhemmin Porvoon ja Raaseporin seuduilta, vastineeksi rästiin jääneistä palkoistaan, joita hänellä oli yli 8 000 taalerin arvosta. Vuonna 1621 Cockburn toimi komentajana Suomen maarykmentin yhteyteen muodostetussa ns. Cobronin rykmentissä.[2]

Samuel Cockburnin kuolinajasta liikkuu erilaisia tietoja, muun muassa Axel Oxenstiernan mukaan hän olisi kuollut helmikuussa 1622 ja joidenkin lähteiden mukaan vasta 1631 Turussa. Cockburn kuitenkin haudattiin Turun tuomiokirkkoon jo vuonna 1621 hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan sotaretkellä Latviassa.[3] Cockburnin viimeinen leposija on kirkossa sijaitsevassa Tavastin kappelissa, johon on hänen lisäkseen haudattu myös useita piispoja. Cockburnille on pystytetty kirkkoon suuri marmorinen muistomerkki.

Tavastin kappelin eteläisen seinän latinankielinen epitafi muokkaa

D. Samueli Cokburno Scoto, duci

fortissimo, duorum exercituum

chiliarchae praestantissimo,

totiusq. Suetici exercitus summo

maiori qui postquam musarum

castra cum laude sequutus

esset, in bello sub Augustissimus

Caralo et Gustavo Adalpho Suec.

Goth. Vand. Regibus faeliciter vixit

annos 23, et pie in pace mortuus

est an. aetatis suae 47 Christi 1621

Ioan frater moerens posuit.

Cokburne vixti fortis ast obis ferus

Martem et Minervam tecum qui condis simul

uno in sepulchro, quo non Scoti tristius

Sueci aut videbunt, nec Poloni laetius.


Herra Samuel Cockburnille, skotille, mitä urhoolli-

simmalle sotapäällikölle, kahden sotajoukon mitä mai-

neikkaimmalle päällikölle, koko Ruotsin armeijan

everstille, joka menestyksellä muusien linnakkeessa pal-

veltuaan eli onnellisesti 23 vuotta sodassa palvellen ma-

jesteetteja Kaarlea ja Kustaa Aadolfia, Ruotsin, Götan

ja Vendin kuninkaita, ja kuoli hurskaasti rauhassa

Kristuksen vuonna 1621 47 vuoden ikäisenä. Veli John

pystytti surren.

Oi Cockburn, elit urhoollisena, kuolit kesyttämät-

tömänä, mukanasi viet samaan hautaan Marsin ja Mi-

nervan, mistä syystä eivät skotit eivätkä ruotsalaiset voi

olla surullisempia, eivätkä puolalaiset iloisempia.[4]

Lähteet muokkaa

  1. St. Andrews University – The Scotland, Scandinavia and Northern European Biographical Database Viitattu 16.9.2013.
  2. Pohjan Prikaatin kilta – Suomen maarykmentti (1618 - 1626) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.9.2013.
  3. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansallisbiografiakeskus Viitattu 16.9.2013.
  4. Hannu Laaksonen: Turun latinankieliset piirtokirjoitukset, Turun maakuntamuseon raportti, s. 24. Turku: Turun maakuntamuseo, 1984. ISBN 951-9125-41-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.5.2020).
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.