Avaa päävalikko

Samuel Alopaeus (9. tammikuuta 1721 Pietari14. lokakuuta 1793 Sortavala) oli suomalainen kirkkoherra ja mineralogi. [1]

Alopaeuksen vanhemmat olivat Inkerinmaan Kupanitsan kirkkoherra Johan Alopaeus (1686–1748) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Maria Maidelin. Hän kävi Pietarin akateemista lukiota ja pääsi ylioppilaaksi Kielissä 1742. Alopaeus vihittiin papiksi Narvassa 1751.[1]

Alopaeus oli Viipurin katedraalikoulun kielimestarina 1745–1747 ja hän oli Pietarin suomalaisessa seurakunnassa armovuodensaarnaajana 1751 ja kirkkoherrana vuodesta 1752. Alopaeus oli Sortavalan kirkkoherrana vuodesta 1755 alkaen ja vuodesta 1765 hän oli Viipurin konsistorin jäsenenä. Hänestä tuli lääninrovasti 1770. [1]

Alopaeus oli mineralogian ja muiden luonnontieteiden harrastaja ja hänen kerrotaan löytäneen 1760-luvulla Ruskealan marmoriesiintymät. Hän julkaisi Karjalan kiviesiintymistä vuonna 1787 saksankielisen selostuksen.[2]

Alopaeus oli naimisissa 1752–1781 Anna Katarina Sigfrénin (k. 1781) kanssa tämän toisessa avioliitossa ja 1785–1788 Anna Helena Dannenbergin (k. 1788) kanssa tämän toisessa avioliitossa sekä viimeksi Räisälän kirkkoherra Petter Ursinuksen (1718–1771) tyttären Ulrika Sofia Ursinuksen (k. 1833) kanssa tämän toisessa avioliitossa.[1]

JulkaisutMuokkaa

  • Kurze Beschreibung der in russisch-kaiserl. Carelien befindlichen Marmor- und andern Stein-Brüchen, Berg- und Steinarten. Von Samuel Alopäus, Präpositus und Pastor zu Sordawala. St. Petersburg : gedruckt bey Johann Karl Schnoor, 1787.
  • Lyhykäinen katekismus. Käännetty wenäjän kielestä suomexi, grekan uskon seurakunnan hyödytyxexi suomen maalla. St. Petersburgisa : prändetty Weitbrecht ja Schnoor, wuonna 1780. Huomautus:Anonyymi, Pippingin mukaan suomentaja Samuel Alopaeus. (Teos Dorian Kansallsikirjastossa)

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Alopaeus. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U737>. Luettu 3.4.2016.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 364