Sallamaari Muhonen

suomalainen poliitikko

Sallamaari Susanna Muhonen (ent. Repo ja Nieminen, s. 30. lokakuuta 1964 Savonlinna) on toimittaja, poliitikko, viestintäalan asiantuntija ja tietokirjailija.[1] Vuodesta 2021 lähtien hän on toiminut Sähköteknisen Kaupan Liiton toimitusjohtajana.[2]

UraMuokkaa

Muhonen on työskennellyt muun muassa HYY Yhtymän opiskelijapalveluyhtiö Lyyran toimitusjohtajana[3], Tullihallituksen viestintäyksikön päällikkönä[4], mainostoimistossa projektijohtajana, toimittajana, radio- ja televisiotuottajana, viestintäkonsulttina, IT-asiantuntijana ja muusikkona. Hän on myös hoitanut Fazer Musiikin tekijänoikeusasioita Neuvostoliitossa.[5][6]

Muhonen työskenteli osakkaana markkinointiviestinnän konsulttiyrityksessä Netprofilessa[7], ennen kuin siirtyi vuoden 2021 alussa hän Sähköteknisen kaupan liiton toimitusjohtajaksi.[8] Vuonna 2020 hän suoritti eMBA-tutkinnon Turun kauppakorkeakoulussa.[2]

Ura kulttuurin parissaMuokkaa

Muutettuaan toisen lukiovuoden jälkeen yksin Helsinkiin hän löysi sukulaissieluja Lepakosta. Hän vastasi ystäviensä Minna ja Saara Soisalon kanssa lehti-ilmoitukseen, jossa haettiin jäseniä uudelleen kasattavaan Belaboris-yhtyeeseen. Singlejulkaisu ”Rakkauden jälkeen” jäi kokoonpanon ainoaksi, mutta se on saanut hittinä radiosoittoa 2000-luvullakin. Belaboris-lämmittely oli vuoden projektiksi.[5] Muhonen oli mukana myös Apua! Orkesterissa, joka levytti vuonna 1985 singlen Maksamme velkaa.[9][10] Samana vuonna hän teki myös radio-ohjelmaa helsinkiläisessä paikallisradiossa Radio Ykkösessä.[11]

Muhonen juonsi televisiossa Suomi soikoon -ohjelmaa ja Joka kodin asuntomarkkinoita sekä menestyi Kymppitonni-visailussa.[5] Hän on tehnyt elokuvaroolin Anssi Mänttärin elokuvassa Viimeiset rotannahat (1985) vastanäyttelijänään Aki Kaurismäki.[5][12]

Poliittinen uraMuokkaa

Muhonen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1989–1992 ja uudelleen vuosina 1997–2004.[13] Hän vaikutti ensin kulhialaisten ja sitten vihreiden riveissä.[5] Hän on lisäksi ollut Vihreiden puoluehallituksen jäsen.[14] Keväällä 2013 Muhonen oli Vihreiden naisten, Etelä-Helsingin vihreiden ja Helsingin vihreiden naisten ehdokas vihreiden puoluesihteeriksi.[13] Hän toimi Kataisen hallituksen kehitysministerin Heidi Hautalan virkamiessihteerinä vuosina 2011–2013 aina Hautalan eroon saakka.[2]

Muhonen on lobannut naisasiaa European Women's Lobbyn varapuheenjohtajana Brysselissä.[5]

LuottamustoimetMuokkaa

Muhonen on ollut

JulkaisutMuokkaa

YksityiselämäMuokkaa

Toimittajaisän lapseksi syntynyt Muhonen asui perheensä kanssa Savonlinnan lisäksi Lahdessa, Riihimäellä, Mikkelissä, Outokummussa, Kerimäellä ja Tuusulassa.

Sallamaari Muhonen avioitui luovan johtajan ja Julkisen sanan neuvoston III varapuheenjohtajan Anssi Järvisen kanssa kesäkuussa 2016.[29]

LähteetMuokkaa

  1. Somekohuista kirjan kirjoittanut Sallamaari Muhonen: "Yritysten kannattaisi harjoitella aitoa pahoillaan olon osoittamista" Markkinointi & Mainonta. Viitattu 7.2.2019.
  2. a b c Jenny Jännäri: Sallamaari Muhosen kovin urapaikka oli Heidi Hautalan ministeriero: ”Minusta hänen avustajanaan tuli yli 45-vuotiaana työtön” Kauppalehti. Viitattu 22.9.2021.
  3. nimitykset: Anemo Toimitusjohtajana on aloittanut... Helsingin Sanomat. 10.10.2010. Viitattu 7.2.2019.
  4. Sallamaari Muhonen Tullihallituksen tiedotuspäälliköksi - Mediaviikko - Viestinnän ja median uutisia mediaviikko.fi. Viitattu 7.2.2019.
  5. a b c d e f Ilkka Karisto: Naisasianaisesta virkamieheksi. Kuukausiliite, 2009, nro Syyskuu, s. 102.
  6. Elina Hakola: Passikuvassa: Miesten töissä. Markkinointi & Mainonta, 1.10.2010, s. 31.
  7. Netprofile sai kolme uutta osakasta Markkinointi & Mainonta. Viitattu 7.2.2019.
  8. Sallamaari Muhonen Sähköteknisen Kaupan Liiton (STK) toimitusjohtajaksi - Sähköteknisen Kaupan Liitto www.stkliitto.fi. Viitattu 12.11.2020.
  9. Kukkapenkit tallattiin, kun kasarirock otti kantaa Helsingin Sanomat. 9.6.2015. Viitattu 7.2.2019.
  10. Apua! Orkesteri Discogs. Viitattu 7.2.2019.
  11. Radio Ykkönen: Ohjelmantekijät - Mediamonitori www.mediamonitori.fi. Viitattu 7.2.2019.
  12. Viimeiset rotannahat (1985) Elonet. Viitattu 8.10.2013.
  13. a b Puoluekokous 2013 - ehdokkaat puoluesihteereiksi Vihreät. Viitattu 8.10.2013.
  14. Puoluehallitus 2011–2013 Vihreät De Gröna. Viitattu 8.10.2013.
  15. Vuosikertomus_Yle_1998.pdf Google Docs. Viitattu 7.2.2019.
  16. HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS www.hel.fi. Viitattu 7.2.2019.
  17. Maakuntahallituksen jäsenet 2013–2016 Uudenmaan liitto. Viitattu 8.10.2013.
  18. Jääkenttäsäätiön puheenjohtaja olisi valmis säätiön romuttamiseen Helsingin Sanomat. 11.10.1999. Viitattu 7.2.2019.
  19. Erkki Alaja: Helsingin jäähalli. Teos, 2012. ISBN 9789518513486.
  20. Hallitus Keva. Viitattu 8.10.2013.
  21. Sallamaari Muhonen: vastaukset Vihreiden Naisten tasa-arvoteemaisiin kysymyksiin 19.2.2013. Vihreät. Viitattu 8.10.2013.
  22. Hallintoneuvosto 2013 HOK-Elanto. Viitattu 8.10.2013.
  23. Reija Laaksonen ja Sallamaari Muhonen Stellan hallitukseen Stella. Viitattu 7.2.2019.
  24. Talouselämä: Jaakko Aspara ja Sallamaari Muhonen HOK-Elannon hallitukseen Talouselämä. Viitattu 7.2.2019.
  25. Olympiastadion - Suomen legendaarisin tapahtumapaikka uudistuu. www.stadion.fi. Viitattu 7.2.2019.
  26. ppandp: Unionin hallitus 2018 Naisasialiitto Unioni. 3.9.2017. Viitattu 7.2.2019.
  27. Sallamaari Muhosen Somekohut ja mainekriisit -kirja opastaa kartoittamaan riskit Mainostajat. 27.2.2018. Viitattu 7.2.2019.
  28. Somekohut ja mainekriisit - Sallamaari Muhonen - Äänikirja kirja.elisa.fi. Viitattu 7.2.2019.
  29. Avioiduimme tänään 11.6. klo 14.00 Anzion mukaan - Image-blogit. 11.6.2016. Viitattu 12.6.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa