Saksanajokoira

koirarotu

Saksanajokoira (saks. Deutsche Bracke) on saksalainen koirarotu, jota käytetään yleensä kaniinin, ketun ja jäniksen metsästykseen. Se kuuluu FCI-roturyhmään 6.[1]

Saksanajokoira[1]
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa[1]
Rodun syntyaika 1800-luvun loppu (alun perin)
1955 (virallisesti)
Alkuperäinen käyttö jäniksen, kaniinin ja ketun metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira[1]
Muita nimityksiä Deutsche Bracke[1][2][3], German Hound[1][3], brachet allemand[2], sabueso alemán[2], saksa hagijas, Olper Bracke, Olpe Hound[3]
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat
#299
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 40–53 cm
Väritys tricolor
(punainen/keltainen mustalla manttelilla/satulalla ja valkoisin merkein)

Ulkonäkö ja luonne muokkaa

Saksanajokoira on keskikokoa pienempi, tyylikäs, melko kevyt, elegantti ja jalopiirteinen. Sillä on hieman kaartuva selkälinja; vatsalinja puolestaan on hieman nouseva. Huulet ovat tiiviit ja kohtalaisen riippuvat ja tumman kirsun keskellä on vaalea juova. Silmät ovat tummat ja ilme ystävällinen.[1][4] Korvat ovat pitkät (n. 14 cm pitkät) ja leveät, kärjistään pyöristyneet. Säkäkorkeus on sukupuolia erikseen erittelemättä 40–53 cm.[4]

Karva on hyvin tiheää, kovaa ja lyhytkarvaiselle rodulle melko pitkää. Väritykseltään koira on punainen tai keltainen mustalla manttelilla tai satulalla. Kuonossa, niskassa, rinnassa, raajoissa ja hännänpäässä on valkoiset merkit - erityisesti niskan alueella on toivottavaa, että valkoinen väritys muodostaa yhtenäisen "kaulurin" kaulan ympärille.[4] Lisäksi rodulla on otsassa valkoinen juova.[1]

Alkuperä muokkaa

 
Saksanajokoira vuodelta 1915.

Rodun juuret johtavat kelttiläisiin ajokoiriin (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira). Westfalenin ja Sauerlandin alueilla tunnettiin alun perin useita erilaisia paikallisrotuja, kuten westfaleninajokoira ja steinbracke. Nykyinen saksanajokoira syntyi 1800-luvun lopulla, kun nämä eri alueiden paikalliset ajokoirat päätettiin yhdistää yhdeksi roduksi. Virallisen aseman se sai vasta vuonna 1955.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h Adlercreutz, Carl-Johan; Adlercreutz, Johan & Adlercreutz, Jaye: Koirarotujen maailma, s. 318. Suomentanut Tuula Syvänperä. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5918-9.
  2. a b c Deutsche Bracke. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
  3. a b c d Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 98. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  4. a b c Standard: Deutsche Bracke. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.