Saksan lentäjäkoulutus Neuvostoliitossa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Saksan lentäjäkoulutus Neuvostoliitossa perustui Venäjän ja Saksan Rapallon sopimuksen (1922) solmimisen jälkeen aloittamalle salaiselle sotilasyhteistyölle, jossa Saksa tarjosi Neuvostoliitolle teknistä apua sotavarusteteollisuuden uudistamiselle ja laajentamiselle ja missä Neuvostoliitto tarjosi lentokenttiään ja harjoitusalueitaan saksalaisille sotilaalliseen toimintaan, joka oli Saksalta kielletty Versailles’n rauhansopimuksessa.
Neuvostoliiton alueella oleva lentäjäkoulutus tähtäsi ensiksi hävittäjälentäjien kouluttamiseen, sittemmin myös tiedustelulentäjien ja ilmavalokuvaajien koulutukseen.
Sondergruppe Moskau muokkaa
Vuonna 1923 perustettiin Sondergruppe Moskau, Moskovan ryhmä, jota kutsuttiin myös Zentrale Moskauksi, Moskovan keskukseksi. Ryhmä kuului Saksan erikoisryhmä R:ään. Päällikkönä oli Saksan aikaisempien ilmavoimien esikuntapäällikkö Herman von der Lieth-Thomsen ja apulaispäällikkönä Ritter von Niedermayer. Lieth-Thomsenin adjutantti, kapteeni Ratt, vastasi ilmailuasioista. Ensimmäinen saksalainen ilmailuryhmä saapui Neuvostoliittoon 1924. Siihen kuuluivat K. Lite, G. Johanenson, R. Hasenor, J. Schröder ja Martin Fiebig, josta tuli myöhemmin Luftwaffen kenraali. Myöhemmin myös muita saksalaisia ilmailuasiantuntijoita liittyi heihin. Aluksi saksalaiset toimivat neuvonantajina puna-armeijan ilmavoimien päähallinnon ja ilmavoimien akatemian palveluksessa, minkä jälkeen he siirtyivät Saksan Neuvostoliiton alueella toimivan ilmailukoulun henkilökunnaksi.
Neuvostoliitto oli varannut saksalaisten lentotoimintaa varten lentokentän Lipetskistä. Koulun johtajaksi tuli majuri Walter Schtaar, joka oli ensimmäisessä maailmansodassa komentanut lento-osastoa länsirintamalla. Hän johti koulua viisi vuotta. Lipetskin lentokentälle saksalaiset rakensivat tarvittavat lentokonehallit sekä hallinto- ja asuintilat johdossaan saksalainen ensimmäisen maailmansodan lentäjä-ässä E. Borian. Lisäksi alueelle rakennettiin oma puhelinkeskus. Koulun perustaminen maksoi Reichswehrille noin 2 000 000 ruplaa. Kesäkuussa 1925 viisikymmentä laatikkoihin osina pakattua Fokker D.XIII -hävittäjää laivattiin Stettinistä höyrylaiva Hugo Stinnes IV:llä Leningradiin. Samalla lähtivät myös lento-opettajat ja lentokadetit Neuvostoliittoon. Salaisena pidettävä kuljetus oli muodollisesti neuvostoliittolais-saksalaisen yhteisyritys Metachimin kauppa. Henkilökunta kuljetettiin turisteina tai yksityisten yritysten palveluksessa olevana henkilökuntana asiakirjojen mukaan. Lipetskissä saksalaiset käyttivät univormujensa sijasta siviilivaatteita tai neuvostoliittolaisia univormuja ilman arvomerkkejä.
Lentotoiminta aloitettiin Fokker D.XIII:llä. Myöhemmin lentokoululle toimitettiin Albatros-harjoituskoneita.
Lipetskin lentokoulu muokkaa
.jpg)
Varsinainen lentokoulutus alkoi 15. heinäkuuta 1925. Koulutukseen sisältyi intensiivistä lentotoimintaa neljän viikon ajan kuuden lentokadetin ryhmissä. Ensimmäiset lentokadetit olivat muuntokoulutettavia lentäjiä. Myöhemmin koulutettiin myös aidosti uusia lentäjiä. Koulun suorittamisen jälkeen oppilaat palkattiin Reichswehriin ilman merkintöjä siitä, että olisivat saaneet lentokoulutusta.
Saksalaisten esimerkistä myös neuvostoliittolaiset kokeilivat Fokker D.XIII:ia. Lentokoulun ensimmäisen toimintavuoden jälkeen sitä päätettiin laajentaa koskemaan myös tiedustelulentotoimintaa ja ilmakuvausta keväällä 1926, kun Neuvostoliiton ilmavoimien komentaja ja Saksan ilmavoimien salaisesta kehittämisestä vastaavat Reichswehrin henkilöt tapasivat. Ehdotuksen teki Reichswehrin ilmailuosaston päällikkö yliluutnantti Wilberg, mitä kannatti muun muassa sotilaskomissaari R. A. Muklevitš ideologisista syistä.
Tiedustelulentotoiminnan koulutus aloitettiin kahdeksalla Heinkel HD 17 -lentokoneella kesällä 1926.
Saksassa lentäjien alustava koulutus tapahtui muodollisesti Saksan siviili-ilmailukoulun eli Deutsche Verkehrsflieger-Schulen alaisena. Koulutusta annettiin myös urheilulentoseuroissa. Aluksi koulutusta annettiin vain keveillä pienlentokoneilla ja Junkersin matkustajalentokoneilla. Saksan siviili-ilmailukoulun perustamista ohjasi Reichswehrin tarkastusosasto 1 (ilmailutarkastus). Ilmailukoulu aloitettiin 1923, kun teollisuusmies H. Stinnes osti viisikymmentä yksipaikkaista Fokker D.XIII -hävittäjää Alankomaista. 1923–1925 myös muutamia Fokker D.VII:ia ja Fokker D.XI:ia hankittiin samalla tavalla. Tilaus suoritettiin Argentiinan ilmavoimien nimissä.
Saksalaislentäjien kouluttaminen loppui vuonna 1933.
Kemiallinen sodankäynti muokkaa
Lipetskin lentokoulun yhteydessä suunniteltiin myös taistelukaasujen käyttöä ilmavoimien avulla maajoukkoja vastaan.