Sako

suomalainen asevalmistaja

Sako Oy, alkujaan Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy 1921–1938 ja vuoteen 1985 asti Oy Sako Ab, on italialaisen aseyhtiö Berettan omistama asetehdas, joka valmistaa aseita Suomessa.

Sako Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1921
Toimitusjohtaja Juha Alhonoja[1]
Kotipaikka Riihimäki[2]
Toimiala puolustusteollisuus
Tuotteet haulikot, kiväärit ja patruunat
Liikevaihto 130 M€ (2023)[3]
Liikevoitto 24 M€ (2021)[2]
Henkilöstö runsaat 450 (2023)[4][3]
Omistaja Beretta Holding
Kotisivu www.sako.fi
Sako Finnlight .243 kivääri.

Sakon pääkonttori ja tehdas sijaitsevat Riihimäellä[5]. Tuotannollisia toimipisteitä on lisäksi Hausjärvellä (patruunoiden valmistus)[4] ja Muuramessa (laukaisukoneistojen valmistus)[4].

Sako on Euroopan suurin kiväärinvalmistaja[6]. Sen tuotteet ovat pulttilukkoisia tarkkuuskiväärejä[6], jotka ovat hintaluokaltaan keskitason yläpuolella[5]. Yrityksen tuotemerkkejä ovat Sako ja Tikka[6]. Sako-merkkiset ovat kalliimpia ja Tikat edullisempia[6]. Tikan osuus myynnistä on 70 prosenttia[6].

Aseiden lisäksi Sako valmistaa patruunoita[6].

Historia

muokkaa

Sakon historia voidaan katsoa alkaneen kesällä 1919 Suojeluskuntain Yliesikunnan taisteluvälineosastosta[7], jonka tehtävänä oli korjata suojeluskuntien haltuunsa saamia, lähinnä venäläisiä ja japanilaisia kivääreitä[6].

Suojeluskuntien asepajan toiminta käynnistyi syksyllä 1919. Vuonna 1921 päätettiin asepaja laittaa omaksi itsenäiseksi yksiköksi, kun sen toiminta oli laajentunut. Päiväksi 1.4.1921 on päivätty suojeluskuntain yliesikunnan asepajan perustaminen, tätä päivää pidetään Sako Oy:n perustamispäivänä. 1.6.1927 asepaja muuttui Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy:ksi, lyhennettynä Sako Oy. Riihimäellä toiminut Suomen Ampumatarviketehdas ajautui vaikeuksiin ja toiminta loppui huhtikuussa 1927 ja saman aikaisesti Sako etsi uusia tiloja, kun sen tilat olivat Helsingissä käyneet liian ahtaiksi. Sako Oy ostikin Suomen Ampumatarviketehtaan tontin tehdasrakennuksineen mukaan lukien pääosa koneista ja viisi asuinkiinteistöä loppukesällä 1927. Sako Oy:n toiminta Riihimäelle siirtyi lokakuussa 1927[7].

Sakon ensimmäisiä malleja olivat esimerkiksi Lottakivääri, Pystykorva ja Ukko-Pekka[6].

Talvisodan aikana Sakon tehdas haluttiin turvaan pommituksilta. Uudeksi sijoituspaikaksi valittiin Tampereella oleva Kalkunvuori. Syksyllä 1941 aloitettiin uuden tehtaan louhintatyöt. Valmistuneeseen tehtaaseen ehdittiin siirtää vain yksi Riihimäen tehtaan osastoista jatkosodan viimeisenä vuotena. Sodan jälkeen Sako Oy lopetti Kalkunvuoren tehtaan.[8]

Sotien jälkeen

muokkaa

Sotien jälkeen suojeluskuntajärjestö piti lakkauttaa, ja Sakon osakekanta lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille[6]. Noina aikoina valmistettuja tuotteita olivat harpikot, wc-kannet, kenkien yölestit, kirveenvarret, tupakansytyttimet, huulipuikon hylsyt[6] ja kutomakoneet[5].

Viennin arvo ylitti kotimaan myynnin vuonna 1955, n.67% viennistä meni Yhdysvaltoihin, suosituimpana oli luodikko L46. Viennin kohdalla kannattaa huomata että Sako ei saanut ollenkaan hyötyä Neuvostoliiton markkinoista kuten monet muut suomalaiset yritykset ja että Sakon tuotteet menestyivät länsimaiden kuluttajatuotemarkkinoilla 1950-luvulla[7].

Nokia Oy:n edeltäjäyhtiö Suomen Kaapelitehdas Oy osti Sakon vuonna 1962 ja Nokia osti Tikkakoski Oy:n vuonna 1974[7]. Nokia yhdisti yhtiöt Oy Sako-Tikka Ab:ksi vuonna 1983[9]. Vuonna 1985 Sako-Tikka sulautettiin Nokiaan[7].

Nokian aseteollisuus ja Valmetin Tourulan tehdas (entinen Valtion Kivääritehdas) yhdistettiin vuonna 1986 Nokian ja Valmetin puoliksi omistamaksi Sako-Valmet Oy:ksi. Nimi muutettiin takaisin Sako Oy:ksi vuonna 1988.[10]

Sako 75

muokkaa
Pääartikkeli: Sako 75

1990-luvun alussa Sakon mallisto oli vanhentunut. Mallisto perustui sodan aikana suunniteltuun pienriistaluodikko L46:een, jonka pohjalta oli tehty ensin keskikokoinen L57 ja 1960-luvun alussa suurriistakivääri L61. Malliston elinkaari oli lopussa. Tuotteet eivät myyneet ja Sako jäi kilpailijoistaan jälkeen. Tuotteiden laadustakin oli alettu tinkiä, mutta se ei auttanut myymään aseita. [11]

Vuonna 1993 käynnistettiin Projekti 96, kokonaan uuden asemallin suunnittelu. Näin ei ollut tapahtunut lähes 50 vuoteen. Päätettiin tehdä maailman paras sarjavalmisteinen kivääri. Aseen pääsuunnittelija oli Juha Aalto.[11]

Työn pohjaksi Sako teetti historiansa suurimman markkinatutkimuksen. Yhdysvalloissa haastateltiin tuhatta metsästäjää. Tulos oli, että aseessa oli oltava mm. kolmiasentoinen varmistin, toimintavarma irtolipas ja mekaaninen hylsyn ulosheitto.[11]

Sakon tehtaalle ostettiin kaikki maailman parhaat metsästyskiväärit. Ne purettiin osiin ja tutkittiin. Niillä ammuttiin ja niiden parhaita puolia pohdittiin. Lopulta niitä ammuttiin yhä suuremmilla ylilatauksilla, kunnes aseet repesivät. Sen jälkeen myös palaset tutkittiin.[11]

Projekti 96:n ase suunniteltiin niin, että aseen räjähtäessä paine suuntautuu alas, tukki menee poikki, lipas lentää maahan, mutta ampuja säästyy.[11]

Uuden aseen synteettinen tukki oli lajissaan ensimmäinen.[11]

Uutuutta lähdettiin tarjoamaan nimellä Sako Experience, mutta se ei kelvannut amerikkalaisille asetoimittajille. Heidän mukaansa kaikissa maineikkaiden kiväärien malleissa oli oltava numero 7: Remington 700, Marlin 7, Ruger 77, Winchester 70. Sitten joku keksi, että Sako täyttää 75 vuotta, ja uudelle kiväärille oli löytynyt nimi.[11]

Noihin aikoihin rynnäkkökiväärien valmistus puolustusvoimille oli loppunut. Patruunoiden valmistus oli siirtynyt Sakolta Lapualle. Ilman uutta kysyntää noin sata työntekijää olisi jouduttu irtisanomaan.[11]

Sako 75 sai kuitenkin suuren suosion. Vanha mallisto voitiin ajaa alas. Sako 75 pelasti yhtiön talouden ja nosti Sakon takaisin maailman asevalmistajien kärkiriviin.[11]

Beretta

muokkaa

Nokia myi osuutensa Sakosta Valmetille tammikuussa 1999. Valmetin ja Rauman fuusion myötä Sako siirtyi vuonna 1999 Metso-konserniin. Metso puolestaan myi Sakon vuonna 2000 italialaiselle asevalmistajalle Berettalle.[10]

Tikka T3

muokkaa

Tikka T3 oli tarkoitettu Sako 75:n jatkajaksi ja se esiteltiin marraskuussa 2002 Yhdysvalloissa. Tikka T3 menestyi messuilla ja sen myynti oli jopa parempaa kuin odotettiin[7]. Kesään 2023 mennessä Tikka T3-aseita oli valmistettu lähes 1,4 miljoonaa kappaletta[12]

Valmistusvirhe

muokkaa

Vuonna 2004 Sako valmisti 2700 viallista asetta, jotka päästettiin myyntiin asti[13]. Niistä kuusi räjähti ammuttaessa ja vahingoitti kolmea ihmistä[13].

2010-luku

muokkaa

Sako valmisti vuonna 2017 joka päivä noin 60 000 patruunaa[6].

Vuonna 2020 Sako teki uuden tuotantoennätyksen 113000 kiväärillä ja 11 miljoonalla patruunalla. Miljoonas Tikka T3-kivääri valmistui myös vuonna 2020[14], tuolloin Sako työllisti 360 henkilöä[5].

Sakon liikevaihto on ollut nousussa: se on noussut vuoden 2010 n. 51 miljoonasta eurosta 91 miljoonaan vuonna 2015 ja vuonna 2020 Sako saavutti 98 miljoonan euron liikevaihdon[5].

2020-luku

muokkaa

Vuonna 2023 Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimat allekirjoittivat Sakon kanssa puitesopimuksen yhteisestä käsiaseperheestä.[15] Huhtikuussa 2023 kerrottiin, että Viron puolustusvoimat hankkivat tarkkuuskivääreitä Sakolta.[16]

Nykyään

muokkaa
 
Sakotehtaan torni Riihimäellä, kuvattuna 22.02.2022 pienessä lumisateessa.

Nykyään Sakon malliston peruskiviä ovat perinteinen pulttilukkoinen metsästyskivääri Sako 90 sekä uuden sukupolven vaihtokaliiperinen metsästyskivääri Sako 100. Sako 90 korvasi mallistossa olleen Sako 85 kiväärin vuonna 2023. Lisäksi Sako Oy:n asemallistoon kuuluu Tikka T1x sekä T3x -kivääriperheet. Vuonna 2016 esitelty Tikka T3x TAC A1 -kivääri menestyi hyvin Pohjois-Amerikassa[6].

Aseiden synteettiset tukit valmistetaan Suomessa[5]. Puutukit tulevat Italiasta Berettan tukkitehtaalta, joka käyttää materiaalinaan turkkilaista tai amerikkalaista pähkinäpuuta[5].

Aseista 95 % menee vientiin, melkein puolet Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tuotevalikoimaan kuuluvat Sako- ja Tikka-luodikot sekä omalla nimellä varustetut patruunat. Sako on Pohjois-Amerikassa suurin ei-amerikkalainen metsästysaseiden valmistaja.[17]

Tuotannossa v.2023 noin 85-90% on siviiliaseita ja loput viranomaisaseita[4].

Vuonna 2021 Sako työllisti vajaat 400 henkilöä, jotka tekivät liikevaihdoksi 130 miljonaa euroa ja valmistivat ennätykselliset 138000 kivääriä sekä yli 16 miljonaa patruunaa[18]. Vuonna 2022 Sako valmisti 151000 kivääriä[19]. Vuonna 2023 Sako Oy valmisti yli 150000 kivääriä ja noin 20 miljoonaa patruunaa[3].

Nimet ja omistajat

muokkaa

Lyhyesti sanottuna Sakon omistajina ovat olleet suojeluskunnat, Suomen Punainen Risti (tätä 100-vuotishistoriakirja pitää nerokkaana järjestelynä), Kaapelitehdas-Nokia, Nokia & Valmet, Metso ja Beretta. Taulukkoon on kerätty tarkemmin nimet ja omistusjärjestelyt[7].

Sakon nimet ja omistajat
Vuosi Nimi Omistaja tai liittyminen omistajaan
1921 Asepaja Suojeluskuntain yliesikunta
1927 Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy (Sako Oy) Suojeluskuntain yliesikunta
1944 Sako Oy Suomen Punainen Risti
1962 Sako Oy Suomen Kaapelitehdas Oy
1967 Sako Oy Nokia Oy:n Kaapeli-teollisuusryhmä
1983 Oy Sako-Tikka Ab Nokia Oy
1985 Oy Sako-Tikka Ab Nokia Oy:n koneteollisuusryhmä
1986 Sako-tehtaat (itsenäinen Sako Oy lakkasi) Sako-Tikka fuusioitiin Nokia Oy:hyn
1987 Sako-Valmet Oy Nokia Oy ja Valmet Oy
1989 Sako Oy Nokia Oy ja Valmet Oy
1998 Sako Oy Valmet Oy
1999 Sako Oy Metso Oy
2000 Sako Oy Beretta Holding S.p.A.


Johtajat

muokkaa

Alkuvuosina Sakolla oli päällikkö tai johtaja, kun Sakosta tuli Oy niin sen jälkeen toimintaa on johtanut toimitusjohtaja (tj). 1920-luvun lopulla Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi P. E. Svinhufvud ja johtokunnan pj:na jääkärieverstiluutnantti Olof Heinrichs[7]. Toimitusjohtaja-taulukkoa kannattaa peilata nimi/omistaja-taulukkoon.


Sakon Oy:n johtajat
Vuodet Päällikkö, toimitusjohtaja
1921 - 1925 Asepajan päällikkö Insinööri Arvo Nissinen
1925 - 1927 Tehtaan johtaja reservin luutnantti Raphael Lönnström
1927 - 1928 Toimitusjohtaja luutnantti Raphael Lönnström
1928 - 1942 Tj. Uno Manninen
1942 -1946 Tj. Ins.evl. Erkki Mäkinen
1946 - 1969 Tj. Eversti Jonas Elias Hydén
1970 -1974 Tj. DI Juhani Koivula
1974 – 1978 Tj. Raimo Pöytäniemi
1978 - 1981 Tj. Heikki Huotari
1981 -1982 Tj. Raimo Pöytäniemi
1982 - 1987 Tj. DI Matti Packalén
1987 - 1990 Tj. Petteri Walldén
1990 - 1991 Tj. Kari Oittinen
1991 - 1998 Tj. Henry Paasikivi
1999 - 2000 Tj. Paul-Erik Toivo
2000 - 2006 Tj. Henry Paasikivi
2006 - 2023 Tj. Ins. Raimo Karjalainen
2023 - Tj. Tekniikan lisensiaatti Juha Alhonoja[4]

Tunnustuksia

muokkaa

Sako Oy on saanut mm. seuraavat tunnustukset; Hämeen vientiyritys (2013), Riihimäen Vuoden yrittäjä (2014), Päähankkijapalkinto (2023)[3].

Katso myös

muokkaa
  • Sako M23, Sakon valmistama kiväärijärjestelmä
  • Sako TRG, Sakon valmistama tarkkuuskivääri

Lähteet

muokkaa
  1. Sako teki jälleen miljoonakaupat. Aamuposti, 27.4.2023, s. 5. (suomeksi)
  2. a b Vainu.io search.vainu.io.
  3. a b c d Riihimäkeläinen Sako Oy palkittiin. Aamuposti, 13.2.2024, s. 5. (suomeksi)
  4. a b c d e Sakon Juha Alhonoja löysi Riihimäeltä konepajamiehen unelman. Aamuposti, 2.6.2023, s. 5. (suomeksi)
  5. a b c d e f g Aseet | Kun Barack Obamasta tuli presidentti, riihimäkeläisen asetehtaan liikevaihto räjähti. Näin Sakosta kehittyi kaikessa hiljaisuudessa kiväärien Apple. Helsingin Sanomat. 25.9.2021. Viitattu 1.10.2021.
  6. a b c d e f g h i j k l Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa Helsingin Sanomat. 26.9.2017. Viitattu 11.9.2021.
  7. a b c d e f g h Sako Ensimmäiset 100 vuotta, Sako Oy, 2021, ISBN 978-952-94-4364-2
  8. Tampereen asemakaava 8139
  9. Facta2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 275
  10. a b Lähteenmäki, Pekka: Suomalainen asetehdas löysi isännän Italiasta – ”Olemme outo osakkeenomistaja” Talouselämä. 28.12.2016. Alma Media. Viitattu 29.12.2017.
  11. a b c d e f g h i Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 11.9.2021.
  12. Yhden työuran mittainen sakolainen. Aamuposti, 9.6.2023, s. 4. (suomeksi)
  13. a b Sako maksanut kipukorvauksia myös suomalaiselle metsästäjälle Helsingin Sanomat. 18.1.2005. Viitattu 11.9.2021.
  14. Aamuposti-lehti, 15.4.2021, sivu 4
  15. Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimat hankkivat yhteisen käsiaseperheen Sako Oy:lta epressi.com. 27.3.2023. Viitattu 27.3.2023.
  16. Tiina Kokko: Sako toimittaa Virolle tarkkuuskivääreitä yle.fi. 26.4.2023. Viitattu 26.4.2023.
  17. Leponiemi, Timo: Pohjois-Amerikassa metsästetään mielellään suomalaisilla aseilla yle.fi. 11.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 11.4.2013.
  18. Aamuposti-lehti, 14.1.2022, sivu 4
  19. Mirva Heiskanen: Millaista teknologiaa on syönyt Sakon tarkkuuskivääri, jonka kantama on jopa 1 400 metriä? tekniikanmaaillma.fi. 25.2.2023. Tekniikan Maailma. Viitattu 25.2.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa