Wikipedia

Sakatin malmiesiintymä

Sakatin malmiesiintymä on Sodankylässä sijaitseva kupari- ja nikkeliesiintymä. Euroopan rikkaimman[1] monimetalliesiintymän hyödyntämistä valmistelee brittiläisen kaivosyhtiön Anglo American Ltd:n omistama AA Sakatti Mining Oy. Sakattiin liittyviä valtauksia ja malminetsintälupia on voimassa noin 30 000 hehtaaria (vuonna 2016).[2]

Sakatin kupari-nikkeliesiintymä sijaitsee Kersilön kylän lähistöllä Natura 2000 -alueeksi ja soidensuojelualueeksi merkityn Viiankiaavan alapuolella. Kaivosluvan myöntäminen edellyttäisi ainakin osittaista Viiankiaavan suojelun purkamista.[3]

Geologia muokkaa

Sakatin alue kuuluu Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen, jonka ikä on noin 2,44–1,98 miljardia vuotta. Alueen geologiassa on samanlaisuuksia Petsamon nikkelialueeseen.[4] Sakatti sijaitsee 17 kilometrin päässä Kevitsasta, jossa on myös merkittävä kupari-nikkelikaivos.[5]

Tyypiltään Sakatti on magmaattinen Cu–Ni–PGE-esiintymä. Mineralisaation isäntäkivi on putkimainen, paikoin läpikotaisin serpentiniittiytynyt oliviinikumulaattikappale, joka lävistää komatiittista laavakenttää. Kumulaatin yläpuolella on kalsiittimuuntunutta breksiaa ja mafista tuffikiveä. Esiintymä viettää 45 asteen kulmassa luoteeseen, ja sitä on pystytty seuraamaan 1 500 metrin matkalta.[4][5] Malmiesiintymän rikkain osa esiintyy yli 500 metrin syvyydessä maan alla.[1]

Mineralisaatio muodostuu kuparikiisuvaltaisista pirotteista ja suoniverkostosta esiintymän itäosissa, sen matalassa päässä, ja nikkelipitoisista massiivisista sulfideista lännessä, sen syvässä päässä. Massiivisten sulfidien tärkeimmät malmimineraalit ovat pyrrotiitti-pentlandiitti ja kuparikiisu. Paikoin esiintyy myös kobolttipitoista pyriittiä sekä pyriitin muuttamaa pentlandiittia eli violariittia. Mikroskooppitutkimuksissa on myös havaittu merenskyiittiä, joka on harvinainen telluuri-vismuttimineraali.[6]

Esiintymän havaitut ja todennäköiset varannot ovat 3,5 Mt @ 3,45 % Cu, 2,47 % Ni ja 0,83 ppm Au, Pt ja Pd. Lisäksi mahdollisia varantoja on 40,9 Mt @ 1,77 % Cu, 0,83 % Ni ja 1,37 ppm Au, Pt ja Pd.[7] Esiintymän tarkkaa kokoa ei tiedetä, sillä se on avoinna lähes joka suuntaan. Sakatin nikkelipitoisuus on kuitenkin moninkertainen Talvivaaran nikkelipitoisuuteen nähden ja selvästi parempi kuin Kevitsan.[1]

Luonnonympäristö muokkaa

 
Sakatin malmiesiintymän rikkain osa esiintyy yli 500 metrin syvyydessä Viiankiaavan aapasuon alla.

Viiankiaavan aapasuoalue edustaa rimpinevaa, jota halkovat kilometrien pituiset jänteet.[8] Pääosa Viiankiaavasta otettiin soidensuojelualueeksi jo vuonna 1988.

Viiankiaapa on liitetty Natura 2000 -verkostoon EU:n luontodirektiivin ja lintudirektiivin perusteella. Alueella on tavattu 90 lintulajia, joista 21 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Lisäksi alueella on tavattu kymmenen uhanalaista tai silmälläpidettävää putkilokasvi- ja sammallajia.[9]

Suojelualueen pinta-ala on noin 66 neliökilometriä. Osa alueen maista on yksityisiä maita, jotka on suojattu rauhoitussopimuksella. Osa maista on Metsähallituksen hallinnassa.[9]

Malminetsinnän vaiheet muokkaa

Esiintymän löytyminen ja valtaus muokkaa

Anglo Americanin valtausoikeudet Sakattilammilla tulivat voimaan elokuussa 2004. Esiintymä osoittautui huomattavan suureksi vuonna 2009, kun kairaukset lävistivät Sakatin pääesiintymän ja eräästä kairanreiästä tehdyissä analyyseissä tavattiin 150 metrin matkalla keskimäärin 1,01 % kuparia (Cu), 0,23 % nikkeliä (Ni) ja 0,96 ppm kultaa (Au) ja platinaryhmän (PGE) alkuaineita (platina, palladium).[4]

Syyskuussa 2010 Työ- ja elinkeinoministeriö jatkoi Anglo American Explorationin valtausoikeuksia 17.8.2012 asti. Valtauspäätöksessä edellytettiin, että Viiankiaavalla saa suorittaa syväkairauksia vain talvella maan ollessa roudassa, eikä kairaussoijaa saa jättää maastoon.[10]

Uusi kaivoslaki tuli voimaan heinäkuussa 2011. Lokakuussa 2011 kaupparekisteriin kirjattiin Anglo Americanin tytäryhtiö AA Sakatti Mining Oy,[11] jolle oikeudet siirtyivät. Sakatin kivinäytteiden suuri metallipitoisuus tuli ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoon marraskuussa 2011, kun esiintymän löytäjä, englantilainen geologi Jim Coppard piti asiasta tiedotustilaisuuden Levillä.[12]

Malminetsintäluvan jatkaminen ja valituskierrokset muokkaa

Helmi–maaliskuussa 2012 AA Sakatti Mining Oy haki valtaukseensa jatkoa. Ympäristöministeriö myönsi soidensuojelualuetta koskevan jatkotutkimusluvan saman vuoden kesäkuussa, ja Lapin luonnonsuojelupiiri ry valitti siitä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.[13] Saman vuoden elokuussa Tukes myönsi malminetsintään jatkoluvan, mutta Lapin luonnonsuojelupiiri, Metsähallitus ja Lapin ELY-keskus valittivat päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Tutkimuskairaukset päättyivät yli neljäksi vuodeksi, sillä elokuun jälkeen yhtiöllä ei ollut enää voimassa olevia tutkimuslupia Viiankiaavan alueella.

Tukes pyysi Rovaniemen hallinto-oikeudelta malminetsintäluvan palauttamista uudelleenkäsittelyyn.[14] Kesäkuussa 2013 Tukes myönsi AA Sakatti Mining Oy:lle jälleen jatkoluvan ja antoi siihen myös täytäntöönpanomääräyksen.[14] Tätä seuranneiden valitusten johdosta Rovaniemen hallinto-oikeus kumosi täytäntöönpanomääräyksen syyskuussa 2013. Lokakuussa 2013 Korkein hallinto-oikeus palautti tutkimuslupaa koskevan asian ympäristöministeriölle uudelleenkäsittelyyn ministeriön pyynnöstä.[13]

Vuosina 2012–2013 Natura-alueen ympäristössä harjoitettiin viistoonkairauksia, joista osan epäiltiin tunkeutuneen alueelle, johon yhtiöllä ei ollut voimassa olevaa tutkimuslupaa. Europarlamentaarikko Heidi Hautala (Greens/EFA) jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen EU-komissiolle vuonna 2016.

Huhtikuussa 2014 Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet yhdistyivät Pohjois-Suomen hallinto-oikeudeksi.[15] Saman vuoden joulukuussa hallinto-oikeus kumosi Tukesin myöntämän malminetsinnän jatkoluvan puutteellisen Natura-arvioinnin perusteella.[16] Hankkeelle valmisteltiin tämän jälkeen uusi Natura-arviointi joka korvasi aiemmat.

Malminetsintälupa myönnetään muokkaa

28.10.2015 Tukes myönsi AA Sakatti Mining Oy:lle malminetsintäluvan kolmeksi vuodeksi.[10] Seuraavana päivänä ympäristöministeriö myönsi Viiankiaavalle tutkimusluvan vuosille 2015–2020 edellyttäen, että etsintäalue on roudassa ja lumen peitossa etsintöjen aikana.[13] Malminetsintäluvasta ja tutkimusluvasta valitettiin, mutta Tukes antoi luvan päätöksen täytäntöönpanoon muutoksenhausta huolimatta.[17] Kairaukset pääsivät jatkumaan loppuvuodesta 2016.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ja Korkein hallinto-oikeus hylkäsivät valitukset elokuussa 2016. Edellisestä hylkäyspäätöksestä valitettiin edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta se hylkäsi valituksen maaliskuussa 2018.[10]

Ympäristövaikutusten arviointi muokkaa

Sakatin hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessi käynnistyi maaliskuussa 2017. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma valmistui tammikuussa 2018, ja sen laati Pöyry. YVA-selostus valmistui joulukuussa 2020. Huhtikuussa 2021 Lapin ELY-keskus ilmoitti, että selostusta täytyy täydentää.[18]

Keväällä 2018 AA Sakatti Mining Oy ilmoitti, että edellisen talven kairaustöiden maastopaikoilta on löydetty merkkejä polttoainevuodoista. Suojelualueelta on tunnistettu kymmenkunta polttoainevuotopaikkaa.[19]

Hankkeen yhteiskunnalliset vaikutukset muokkaa

Malminetsintävaiheessa AA Sakatti Mining Oy on rakentanut Sodankylään toimistotiloja sekä tilat kivinäytteiden käsittelyyn ja varastointiin. Vuonna 2012 hanke työllisti 18 vakinaista työntekijää ja maastotöissä 150 urakoitsijaa.

Mahdollisen kaivoksen toiminta voisi alkaa aikaisintaan vuonna 2027.[1] Tätä varten on suunniteltu myös rautatien rakentamista Sodankylään.lähde?

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Tapio Mainio: Sodankylässä on etsitty jo vuosia tapaa päästä käsiksi sensaatiomaiseen "Eldoradoon" - ratkaiseeko vinotunneli kiistellyn Sakatin ongelman? Talouselämä. Viitattu 5.1.2019.
  2. ↑ Kaivosvastuu – Anglo American Exploration Finland, AA Sakatti Mining Oy kaivosvastuu.fi. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 5.1.2019.
  3. ↑ Lähteenmäki, Pekka: Kaivosjätin tuuria: Lapin superkaivos vaatii Naturan purkamista Talouselämä. 2.11.2011. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 7.10.2013.
  4. ↑ a b c Coppard, J., Klatt, S. ja Ihlenfeld, C. 2013. The Sakatti Ni-Cu-PGE deposit in northern Finland. Teoksessa: Hanski, E. ja Maier, W. (toim.) Excursion Guidebook FINRUS, Ni-Cr-PGE Deposits of Finland and the Kola Peninsula, 12th SGA Biennial Meeting, Mineral Deposit Research for a High-Tech World, Ruotsin geologinen tutkimuskeskus, Uppsala, s. 10-13. (pdf-versio)
  5. ↑ a b AngloAmerican: SAKATTI – 2017 Fennoscandian Exploration and Mining Conference 2017. 2017-10-22. lokakuuta 2017. Arkistoitu 1.10.2018. Viitattu 2019-1-55. tammikuuta 2019.
  6. ↑ The Sakatti Cu-Ni-PGE Sulfide Deposit in Northern Finland. Mineral Deposits of Finland, 1.1.2015, s. 211–252. doi:10.1016/B978-0-12-410438-9.00009-1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Sakatti Mineral Deposit Reports. 2018-10-6-16. lokakuuta 2018. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 6.1.2019.
  8. ↑ Viiankiaavan soidensuojelualue - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 22.1.2019.
  9. ↑ a b Metsähallitus: Viiankiaavan hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 11. Metsähallitus, 2006. ISBN 952-446-493-4. Teoksen verkkoversio (pdf). (suomeksi)
  10. ↑ a b c Muu päätös 1069/2018 - Korkein hallinto-oikeus www.kho.fi. Viitattu 22.1.2019.
  11. ↑ Anglo American Exploration - Finland AA Sakatti Mining Oy - Y-tunnus: 2436768-3 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Viitattu 22.1.2019.
  12. ↑ Elina Grundström: Sakatti on Euroopan merkittävin kaivoslöytö tällä vuosituhannella HS Kuukausiliite. 5.7.2014. Sanoma. Viitattu 10.7.2014.
  13. ↑ a b c KHO hylkäsi luonnonsuojeluliiton valituksen malminetsintäluvasta Viiankiaavan soidensuojelualueella Sodankylässä Yle Uutiset. Viitattu 22.1.2019.
  14. ↑ a b Ympäristöministeriö myönsi Viiankiaavan malminetsintäluvan puutteellisin tiedoin Yle Uutiset. Viitattu 22.1.2019.
  15. ↑ Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet yhdistyvät 1.4.2014 Pohjois-Suomen hallinto-oikeudeksi - Oikeus.fi oikeus.fi. Arkistoitu 23.1.2019. Viitattu 22.1.2019.
  16. ↑ Viiankiaavan suojelualueen malminetsintälupa takaisin Tukesin käsittelyyn Kaleva.fi. Viitattu 22.1.2019.
  17. ↑ Tukes: Sakatti saa jatkaa tutkimuksia Viiankiaavalla Sodankylässä Yle Uutiset. Viitattu 22.1.2019.
  18. ↑ Sakatin monimetalliesiintymän kaivoshanke, Sodankylä Lapin ELY-keskus. Viitattu 24.9.2022.
  19. ↑ AA Sakatti Mining Oy: Tilanne Viiankiaavan polttoainevuotojen selvitystyössä Tiedote. 1.6.2018. Anglo American. Viitattu 22.1.2019. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sakatin_malmiesiintymä&oldid=22107885”