Sakari Mäkinen

Sakari Mäkinen (s. 19. tammikuuta 1995) on suomalainen toisen polven lentopalloilija.[1] Mäkinen debytoi kotimaisessa lentopalloliigassa kaudella 2012–2013 kasvattajaseuransa Vammalan Lentopallon riveissä. VaLePassa hän voitti yhden mestaruuden ja kaksi pronssia ennen siirtymistään Tampereen Isku-Volleyhin vuonna 2015. Iskussa Mäkinen nousi lentopalloliigan merkittävimpiin suomalaispelaajiin.[2] Kotimaan kenttien lisäksi Mäkinen on pelannut Belgiassa ja Valko-Venäjällä. Kaudella 2020–2021 hänet nähdään VaLePassa.[3]

Sastamalalainen Mäkinen kuului juniorivuosinaan ikäluokkansa nuorten lentopallomaajoukkueeseen, jonka riveissä hän pelasi vuonna 2013 sekä EM-kisat että MM-kisat. Hän toimi myös 1995-syntyneiden ikäluokan maajoukkuekapteenina. Hänet valittiin vuoden 2018 miesten MM-kisajoukkueeseen ja ennen MM-kisoja hän on pelannut 16 maaottelua[4].

Sakari Mäkisen isä on legendaarinen maajoukkuepassari Arto Mäkinen[5].

UraMuokkaa

Mäkinen on Vammalan Lentopallon kasvatti, jonka riveissä hän myös pelasi kaikki juniorivuotensa. Toisin kuin ikäluokkansa muut kirkkaimmat lahjakkuudet, Mäkinen ei suorittanut Lentopalloliiton valmennuskeskuksen ja Kuortaneen urheilulukion alaisuudessa lukiota, vaan kävi Vammalan lukion Sastamalassa.[6] Hän kuului silti ikäluokkansa maajoukkueryhmään.

Miesten lentopalloliigassa toisen polven lentopalloilija teki debyyttinsä 22.9.2012 Saimaa Volley-VaLePa-ottelussa. Avauskaudella Mäkisen peliaika VaLePassa oli kortilla ja hänet tavattiin nähdä lähinnä syöttövaihdoissa.[7] Ensimmäinen liigakausi päättyi SM-pronssiin. Mäkinen ei tosin esiintynyt pronssiotteluissa, sillä samanaikaisesti pelatut alle 19-vuotiaiden EM-kisat veivät voiton.[8] Suomi oli kisoissa sensaatiomaisesti neljäs. Siihen saakka Suomen paras sijoitus nuorten EM-kisoista oli ollut seitsemäs sija.[9]. Pronssiottelussa Suomi taipui niukasti erin 2-3 Belgialle. EM-menestyksellään Suomi lunasti paikan myös MM-kisoihin Meksikoon. EM-kisojen tavoin Mäkinen kantoi MM-kisoissa Suomen maajoukkueen kapteenin tehtävää.[10][11] Suomi oli Meksikon MM-kisoissa 11. [12]

Mäkinen jatkoi uraansa VaLePassa myös seuraavat kaudet voittaen liigakauden 2013–2014 päätteeksi Suomen mestaruuden ja kaudella 2015-16 pronssia sekä Suomen Cupin hopean. Mäkisen rooli VaLePassa kasvoi kausi kaudelta, mutta avausseitsikkoon hän ei vakiinnuttanut paikkaansa. VaLePan riveissä Mäkinen pelasi myös lentopallon eurocup-otteluissa.

Kaudeksi 2015–2016 Mäkinen teki sopimuksen VaLePan paikallisvastustaja Rantaperkiön Iskun kanssa. Mäkinen syy vaihtaa seuraa oli ennen kaikkea halu saada enemmän vastuuta.[13] Yleispelaajana läpi uransa pelannut Mäkinen valittiin marraskuussa 2015 Mestaruusliigan kuukauden tähdistökenttään toiseksi yleispelaajaksi. Valinta oli erittäin vahvasti Iskussa alkukauden pelanneelle Mäkiselle uran ensimmäinen.[14] Kaiken kaikkiaan Mäkinen pelasi upean kauden Iskussa. Kauden aikana liki 500 (487) pistettä iskenyt Mäkinen oli lentopalloliigan pistepörssissä kolmas.[15]

Kaudella 2016–2017 Mäkinen oli runkosarjan pistepörssin nelonen Pielaveden Sammon Andrus Raadikin, Perungan Poikien Fredric Gustavssonin ja Hurrikaanin Mikko Oivasen jälkeen. Iskun paidassa vastuuta saanut Mäkinen kuului kevään 2017 siirtomarkkinoiden kuumimpiin suomalaisnimiin. Useiden liigaseurojen metsästämä Sakari Mäkinen teki lopulta sopimuksen belgialaisseuran Lindemans Aalstin kanssa kaudeksi 2017–2018.[2] Belgiasta tie vei Valko-Venäjälle kaudeksi 2018-2019. Mäkisen kausi päättyi Valko-Venäjällä kuitenkin ennen aikojaan Shakhtior Soligorskin riveissä, kun seura käytännössä hylkäsi Mäkisen hankkimalla toisen ulkomaalaispelaajan hänen tilalleen kesken kauden. Mäkinen ei pelannut enää helmikuun 2019 alun jälkeen otteluakaan Shakhtior Soligorskin riveissä.[16] Hän palasi Suomeen myöhemmin keväällä. Shakhtior Soligorsk voitti Mäkisen aikana Valko-Venäjän cupin ja selvittänyt tiensä sarjan finaaleihin.[16] Pari vuotta Euroopassa riittivät suomalaiselle ja hän palasi kotimaiseen.

SaavutuksetMuokkaa

  • SM-kulta 2015
  • SM-pronssi 2013, 2015
  • Alle 19-v EM-nelonen 2013
  • Alle 19-v MM-kisat 2013
  • Mestaruusliigan marraskuun liigatähdistössä 2015
  • Lentopalloliigan pistepörssin kolmas 2016
  • Lentopalloliigan pistepörssin neljäs 2017

JoukkueetMuokkaa

  • 2012–2015 VaLePa
  • 2015–2017 Isku
  • 2017–2018 Lindemans Aalst

LähteetMuokkaa

  1. Pelaajat Mestaruusliiga. Viitattu 1.12.2015.
  2. a b Rantaperkiön Iskun tähtilaiturin ura jatkuu Belgian huippujoukkueessa Aamulehti. 10.6.2017. Viitattu 12.6.2017.
  3. VaLePalle kovan luokan paluumuuttaja – yleispelaaja Sakari Mäkinen täyttämään konkareiden saappaita 3.6.2020. Yle. Viitattu 4.6.2020.
  4. Finland: Team Roster Men's World Championship Italy-Bulgaria 2018. FIVB. Viitattu 9.9.2018. (englanniksi)
  5. 11 Sakari Mäkinen - Mestaruusliigajoukkue Rantaperkiön Isku www.iskuvolley.com. Viitattu 1.12.2015.
  6. Sakari Mäkinen poikien EM-kisoissa liigan pronssipelien sijasta - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 1.12.2015.
  7. Sakari Mäkinen poikien EM-kisoissa liigan pronssipelien sijasta - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 1.12.2015.
  8. Sakari Mäkinen poikien EM-kisoissa liigan pronssipelien sijasta - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 1.12.2015.
  9. Suomi rynnisti EM-kisojen välieriin nuijimalla Bulgarian 3-0 - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 1.12.2015.
  10. Lentopallojuhla odottaa Sakari Mäkistä Meksikon Tijuanassa - VaLePa www.valepa.fi. Viitattu 1.12.2015.
  11. EM-kisamenestys toi upeasti myös MM-kisapaikan - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 1.12.2015.
  12. Suomen nuorten MM-kisoille iloinen päätös - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 2.12.2015.
  13. Mäkinen ja Toiviainen Iskun uudet yleispelaajat - Mestaruusliigajoukkue Rantaperkiön Isku www.iskuvolley.com. Viitattu 1.12.2015.
  14. Rakic ja Koga Mestaruuliigan marraskuun pelaajat Mestaruusliiga. Viitattu 1.12.2015.
  15. Kuukauden pelaajat Mestaruusliiga. Viitattu 18.4.2016.
  16. a b Sakari Mäkisen kausi Valko-Venäjällä päättyi ennen aikojaan www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 29.7.2020.