Sadepilvien kylväminen

Sadepilvien kylväminen on tunnetuin tapa, jolla ihminen muuttaa säätä. Pilviin kylvetään kemikaalia, tyypillisesti hopeajodidia, joka kiihdyttää sadeprosessia, ja silloin pilvi sataa aikaisemmin kuin mitä se luonnostaan sataisi.

Sadepilviä voidaan kylvää muun muassa maasta käsin generaattoreilla ja lentokoneella.

Pilviä kylvetään siksi, että ne eivät ehtisi kasvaa suuriksi kuuropilviksi ja tuottaa rakeita, tai siksi, että voitaisiin tuottaa sadetta viljelmille, tai estää sadetta tärkeissä tapahtumissa. Tästä ovat esimerkkeinä Moskovan ja Pekingin olympialaiset. Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen pilviä kylvettiin niin ettei radioaktiivinen sade osunut asutuskeskuksiin.

Kylvämistä käytetään raekuurojen estämiseen siellä, missä rakeista olisi erityistä haittaa maanviljelylle. Tyypillisiä suojattavia viljelyskasveja ovat viinirypäle ja vihannekset.

Pilviin kylvetty kemikaalipöly toimii jäätymis- ja tiivistymisytiminä. Oletetaan, että suuri määrä ytimiä tuottaa suuren määrän rakeita, jotka kilpailevat keskenään tiivistyvästä vedestä, ja samasta vesimassasta syntyy monta pientä raetta eikä pientä määrää suuria rakeita. Pienet rakeet aiheuttavat vähemmän vahinkoa, ja saattavat myös helpommin sulaa ennen kuin ne putoavat maahan asti.

Kemikaalit voidaan kylvää pilviin joko lentokoneesta pudottamalla tai rakettien avulla.

Pilvikylvön historia ulottuu 1940-luvulle kun General Electrics tiedemiehet kehittivät laboratorioissaan eri kemikaaleja kokeilemalla tavan saada pilvet satamaan.

Vuonna 1978 arviolta 2,740,000 kilogrammaa hopeajodidia päästettiin ilmakehään Amerikan ilmassa. Tämä johti EPA terveysviranomaisen tutkimukseen miten se vaikuttaa ihmisten ja luonnon hyvinvointiin.

Nykyaikaisissa menetelmissä on pyritty luopumaan hopeajodidin käytöstä. Rikkiä ja merivettä pidetään yhtenä vaihtoehtona.