Uralilainen foneettinen aakkosto

Uralilainen foneettinen aakkosto eli suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT) tai suomalais-ugrilainen transkriptio on foneettinen aakkosto, jolla voidaan täsmällisesti esittää kielen äänteitä. Järjestelmän esitteli E. N. Setälä vuonna 1901, ja se kehitettiin erityisesti uralilaisten kielten tarkekirjoitusta varten. Samaa järjestelmää käytetään myös eri tavoin täydennettynä turkkilaiskielten kuvaamisessa. Tämä johtuu siitä, että aikoinaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoilla oli suuri vaikutus myös turkkilaiskielten tutkimuksen kehitykseen.

Kaikki tarkekirjoituksella kirjoitettu teksti on tässä artikkelissa kursivoitu.

Peruskirjaimisto

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa käytetään seuraavia latinalaisperäisen kirjaimiston merkkejä:

• a ä b ɔ d e f g h i j k l m n o ö p q r s š t u ü v w x y z ž.

Lisäksi käytetään muihin kirjaimistoihin kuuluvia kirjaimia:

• kreikkalaisista: α β γ δ ε η ϑ ϰ π ϱ τ φ χ ψ
• kyrillisistä: л
• puolalaisista: ł
• norjalais-tanskalaisista: æ ø
• islantilaisista: ð
• ranskalaisista: œ

Kapiteelikirjaimet

Kursiivityyppisellä kapiteelikirjaimella osoitetaan tavallisesti soinnillisena esiintyvän äänteen soinnittomuutta:

• A Ä Æ D Đ E I J L Ł M N R U Ü V W ϒ Л Ψ

Vakiintuneen käytännön mukaan merkitään kapiteelikirjaimilla myös sellaisia konsonantteja, jotka ovat joko soinnittomia tai puolisoinnillisia. Tällaisia tapauksia ovat varsinkin seuraavat:

• B D G Z Ž

Mikäli halutaan selvemmin erottaa konsonantin soinnittomuus ja puolisoinnillisuus, käytetään puolisoinnillisen merkkinä pistettä kapiteelikirjaimen yllä, esimerkiksi Ż.

Äänteen soinnittomuus voidaan osoittaa myös alla olevalla viivalla, esimerkiksi a b. Tätä tapaa käytetään aina o ö ø ε a ä η -äänteiden soinnittomuutta osoitettaessa.

Kahden äänteen välistä soinnitonta siirtymä-äännettä, johon voi liittyä laryngaalihälyä, merkitään H:lla. (Tämän sijalla on toisinaan käytetty nurinkäännettyä c-kirjainta: ɔ.)

Lisäksi käytetään seuraavia kapiteelikirjaimia:

• Kapiteeli-Κ = soinniton palataalinen maiskausäänne, avulsiivi (ϰ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Τ= soinniton dentaalinen maiskausäänne (τ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Π= soinniton labiaalinen maiskausäänne (π = soinnillinen).
• Kapiteeli-Ρ = soinniton uvulaarinen tremulantti.

ʔ-merkillä osoitetaan soinniton laryngaaliklusiili, ja
ᴤ-merkillä osoitetaan soinnillinen laryngaalispirantti.

Nurinkäännetyt kirjaimet

Nurinkäännetyllä vokaalimerkillä (ɒ ə ᴉ ɜ jne.) osoitetaan redusoitunutta (vajaaääntöistä) vokaalia. Redusoituneisuus voidaan osoittaa myös kirjaimen alla olevalla pienellä ogonekilla eli hännällä ( ˛ ) (ą ę į jne.). Tätä tapaa käytetään osoitettaessa äänteiden o u ü ᴐ ø æ redusoituneisuutta, ellei sitten niitä käännetä kyljelleen (ᴑ ᴝ ᴓ jne.)

Yhdenlaista nurinkäännettyä y-kirjainta (ɦ) käytetään soinnillisen h:n merkkinä.

Nurinkäännettyä m-kirjainta voidaan käyttää keskivokaalisen u:n merkkinä (ɯ = u̮ )

Nurinkäännetty c-kirjaimella (ᴐ) osoitetaan puoliväljä o-äänne.

Nurinkäännetty kapiteeli-C (Ɔ) = soinniton, puoliväljä o.

Nurinkäännettyä r-kirjainta (ɹ) käytetään soinnillisen täryttömän puolitremulantin merkkinä (nurinkäännetty kapiteeli-R eli ᴚ = vastaava soinniton äänne).

Pienikokoiset kirjaimet

Rivin ylälaidassa olevilla pienikokoisilla kirjaimilla osoitetaan ylilyhyet švaavokaalit, siirtymä-äänteet ja yleensäkin ylilyhyet äänteet, esimerkiksi suomen kol^ome, mä^jen.

Pienikokoinen rivinylinen glottaaliklusiilin merkki (ˀ) osoittaa soinnitonta lujaa aluketta tai lopuketta.

Rivinalinen pienikokoinen kirjain osoittaa edellä tai jäljessä olevan äänteen aiheuttamaa sivuartikulaatiota, esimerkiksi a_o = labiaalistunut (pyöristynyt) a (a:n ja α:n välinen äänne), l_u = u-väritteinen l.

Tarkkeet eli diakriittiset merkit

• ~ osoittaa kirjaimen yllä äänteen vahvaa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esimerkiksi ã, õ ). Kirjaimen alla se osoittaa heikkoa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esimerkiksi ḛ, ḭ).
• ‹ kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää takaisuutta, esimerkiksi t͔.
• › kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää etisyyttä, esimerkiksi e͕.
• ^v kirjaimen yllä osoittaa konsonantin voimakasta hankaushälyisyyttä, esimerkiksi š, frikotremulantti ř.
• _v kirjaimen alla osoittaa vokaalin väljyyttä tai konsonantin höllyyttä, esimerkiksi u̬. Kirjaimen jäljessä rivin alareunassa se osoittaa äänteen huuliartikulaation lavenemista eli delabiaalistumista, esimerkiksi o_v.
• _^ kirjaimen alla osoittaa vokaalin lievää suppeutta (esimerkiksi o̭ ) ja konsonantin lievää dorsaalista liudentuneisuutta (esimerkiksi k̭ ). Kirjaimen jäljessä se osoittaa konsonantin tiukkuutta (esimerkiksi s ̭).
• ^· kirjaimen yllä osoittaa vokaalin lievää suppeutta (ė = ḙ ) tai konsonantin puolisoinnillisuutta (Ġ = puolisoinnillinen media, ṫ = puolisoinnillinen tenuis).
• . kirjaimen alla osoittaa äänteen suurta takaisuutta (ṭ = kakuminaalinen t, ẹ = taka-e ).
• ¨ kirjaimen yllä osoittaa (eräissä) tapauksissa) etuvokaalisuutta (ä ö ü) tai konsonantin interdentaalisuutta (esimerkiksi ẗ).
• .. kirjaimen alla osoittaa uvulaarisuutta (esimerkiksi k̤).
• ´ kirjaimen päällä tai jäljessä ylhäällä osoittaa konsonantin liudentuneisuutta, esimerkiksi ń, d´.
• ° kirjaimen alla osoittaa konsonantin sonanttisuutta (eli konsonanttia, joka toimii vokaalin sijassa), esimerkiksi r̥, l̥.
• ʿ kirjaimen jäljessä osoittaa klusiilin aspiraatiota, pʿ.
• ˒ osoittaa soinnillista lujaa aluketta vokaalimerkin edellä sekä puristussupistumaa, joka voi esiintyä vokaalialkuisessa sanassa, silloin kun se välittömästi seuraa vokaaliloppuista sanaa (esimerkiksi ˒eppä ˒ollu). Vokaalimerkin päällä tai jäljessä katkon yhteydessä se osoittaa puristussupistumaa (esimerkiksi liivin mⁱe˒r ‘meren’) ja oraaliklusiilin jäljessä laryngaalista lisäsulkeumaa, esimerkiksi k˒ = glottopalataalinen klusiili.
• ̮ kirjaimen alla osoittaa keskivokaalisuutta, esimerkiksi a̮, e̮.
• ̯ kirjaimen alla osoittaa, että vokaali esiintyy konsonanttisessa tarkoituksessa, esimerkiksi i ̯.
• ˛ kirjaimen alla osoittaa konsonantin koronaalisuutta (s̨) ja vokaalin redusoituneisuutta (ks. nurin käännetyt kirjaimet).
• ¸ kirjaimen alla osoittaa konsonantin post- tai labiodentaalisuutta (esimerkiksi ţ) ja labiaalikonsonantin labiodentaalisuutta eli dentilabiaalisuutta (esimerkiksi m̧).
• ₍ kirjainten välissä alhaalla osoittaa tavurajaa, esimerkiksi linja₍auto.
• ‿ sanojen välissä osoittaa, että edellisen sanan viimeinen äänne on lausefoneettisista syistä kokonaan tai osoittain assimiloitunut seuraavan sanan alkuäänteen kaltaiseksi tai päinvastoin (esimerkiksi otiη‿kädem‿pois).
• ˽ osoittaa sanojen välissä, että edellisen sanan loppukonsonantti on joutunut seuraavan sanan alkukonsonantiksi tai muodostunut sanoja yhdistäväksi geminaataksi (esimerkiksi kaupp˽ol tehtü).
• _ kirjaimen alla osoittaa äänteen soinnittomuutta, esimerkiksi a (= A), r (= R).
• _˟ kirjaimen alla osoittaa äänteen käheä- eli sameasointisuutta.
• ₊ kirjaimen alla osoittaa äänteen narinaäänisyyttä.
• ˾ kirjaimen jäljessä osoittaa, että eksploosio eli laukeama puuttuu, esimerkiksi t˾.

Äänteiden kestoasteet

1. pienikokoinen kirjain rivin ylälaidassa = ylilyhyt kesto (esimerkiksi ^{a e i t})
2. ̆ kirjaimen päällä = vajaalyhyt kesto (esimerkiksi ă ĕ ĭ t̆)
3. kirjain ilman kestoa osoittavaa lisämerkkiä = lyhyt kesto (esimerkiksi a e i t)
4. ` kirjaimen jäljessä = puolilyhyt kesto (esimerkiksi a` e`)
5. ` kirjaimen päällä = puolipitkä kesto (esimerkiksi à è)
6. › kirjaimen päällä = vajaapitkä kesto (esimerkiksi a͐ e͐)
7. - kirjaimen päällä = pitkä kesto (esimerkiksi ā ē)
8. ˆ kirjaimen päällä = ylipitkä kesto (esimerkiksi â ê)

Tavujen suhteellinen paino

• · tavun sonanttia osoittavan kirjaimen jäljessä = pääpaino (esimerkiksi sa^.naton — voidaan merkitä myös 'sanaton).
• : tavun sonanttia osoittavan kirjaimen jäljessä = sivupaino (esimerkiksi sa^.nalli:nen — voidaan merkitä myös 'sanal,linen).

Katso myös

• Uralilaiset kansat
• Suomalais-ugrilaiset kielet
• Suomalais-ugrilaiset kansat
• Suomensukuinen

Lähteet

• Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Kirjallisuutta

• Posti, Lauri – Itkonen, Terho: FU-transkription yksinkertaistaminen. Az FU-átírás egyszerüsítése. Zur Vereinfachung der FU-Transkription. On Simplifying of the FU-transcription. Castrenianumin toimitteita, 7. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1973. ISSN 0355-0141. ISBN 951-45-0282-5.
• Setälä, E. N.: Über Transskription der finnisch-ugrischen Sprachen: Historik und Vorschläge. Finnisch-ugrische Forschungen, 1901, 1. vsk, nro 1, s. 15–52. Artikkelin verkkoversio.
• Sovijärvi, Antti – Peltola, Reino: Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja, 9. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1970. Teoksen verkkoversio.