SS Eastland

SS Eastland oli vuosina 1902–1903 rakennettu sisävesialus, joka oli tarkoitettu Pohjois-Amerikan Suurten järvien matkustajaliikenteeseen. Aluksen oli rakentanut Jenks Ship Building Company Port Huronissa Michiganissa, ja sen oli tilannut Michigan Steamship Company. Myöhemmin alus myytiin St. Joseph-Chicago Steamship Companylle. Alus tuli surullisenkuuluisaksi 24. heinäkuuta 1915 Chicagon satamassa tapahtuneen kaatumisen jälkeen. Onnettomuudessa menehtyi 844 ihmistä.

SS Eastland kaatuneena Chicagon satamassa 24. heinäkuuta 1915.

Tekniset tiedot

• Pituus: 82 metriä
• Leveys: 11 metriä
• Syväys: 4,3 metriä
• Paino: 1 961 tonnia
• Kansien lukumäärä: 4
• Potkureita: 2 kpl
• Höyrykattiloita: 4 kpl, kukin kooltaan 4,1 m × 3,65 m
• Teho: 3 000 hevosvoimaa
• Suurin nopeus: 19 solmua (35,1 km/h)
• Vesillelasku: 6. toukokuuta 1903
• Neitsytmatka: 16. heinäkuuta 1903

Aluksen historia

Aluksen oli tilannut Michigan Steamship Company vuonna 1902, ja sen rakensi Jenks Shipbuilding Company Port Huronissa, Michiganissa. Alus sai nimensä yleisökilpailun kautta, jonka voittajaksi selvisi South Havenistä Michiganista kotoisin oleva rouva Reid. Palkintosumma oli kymmenen dollaria sekä yhden purjehduskauden vapaalippu SS Eastlandille.

Jo heinäkuussa 1903 Eastland oli osallisena kahdessa pienessä onnettomuudessa. Alus kallistui niin paljon, että vesi pääsi virtaamaan laivan rungon sisään. Myöhemmin samassa kuussa aluksen perä osui hinaaja George W. Gardneriin. Törmäyksen seurauksena aluksen päällikkö John Pereue irtisanottiin.

Talven 1904 aikana Eastlandiin tehtiin teknisiä muutoksia huippunopeuden nostamiseksi. Muutoksissa aluksen syväystä vähennettiin. Heinäkuussa aluksen ollessa paluumatkalla South Havenista Chicagoon alus kallistui ensin vasemmalle ja sitten oikealle mutta onnistui välttämään kaatumisen. Tämän seurauksena aluksen matkustajakapasiteetti pudotettiin 3 300 matkustajasta 2 800 matkustajaan.

Vuonna 1905 Michigan Steamship Company järjesteli toimintaansa uudelleen, ja Eastland joutui myyntiin. Seuraavien vuosien aikana alus purjehti Michigan Transportation Companyn ja Dunkley-Williams -yhtiön yhteisomistuksessa Chicago–South Haven -reitillä. Vuoden 1906 syyskuussa Eastland kallistui niin vakavasti, että yhtiölle jätettiin virallinen valitus. Matkustajakapasiteettiä lasketaan jälleen, tällä kertaa 2 400 matkustajaan.

Vuodet 1907–1908 alus purjehti Lake Shore Navigation Companyn omistuksessa, mutta jo seuraavana vuonna alus siirtyi uuden Eastland Navigation Companyn omistukseen. Matkustajahytit puretaan, ja alus asetetaan vain päiväliikenteeseen. Vuonna 1910 yhtiö julkaisi sanomalehti-ilmoituksen, jonka mukaan se lupasi palkkion sille meri-insinöörille tai merenkulun instanssille, joka voi yksiselitteisesti todistaa Eastlandin olevan merikelvoton alus.

Vuoden 1912 aikana aluksen savupiippujen korkeutta vähennettiin kolmanneksella jatkuvien vakavuusongelmien vuoksi. Saman vuoden huhtikuussa tapahtuneen RMS Titanicin haaksirikon jälkeen alukselle lisättiin pelastusveneitä. Heinäkuussa ollessaan tilausmatkalla Eastland kallistui ensin vasempaan ja sitten vielä vakavammin oikealle. Seuraavan vuoden syksyllä alus joutui myyntiin.

St. Joseph-Chicago Steamship Company osti aluksen kesäkuussa 1914 ja palkkasi päälliköksi Harry Pedersenin. Samana vuonna syyskuussa A. A. Schantz ilmoitti Senaatin talouskomitealle, että LaFollette’s Seaman’s Act -lain hyväksyminen ja sen myötä tarvittavien lisäpelastusveneiden ylimääräinen paino todennäköisesti aiheuttaisi Suurten järvien alusten kaatumisen. Presidentti Woodrow Wilson kuitenkin hyväksyi lain keväällä 1915.

Tuona keväänä Eastlandin pää- ja välikannelle valettiin useita tonneja betonia vahvistamaan lahoavaa puukantta. Myöhemmin alus määrättiin tilausliikenteeseen Western Electric Companyn henkilökunnan vuotuiselle huviretkelle. Edellisvuoden myöhästymisen vuoksi tilaussopimuksessa määriteltiin myös, että Eastland olisi ensimmäinen alus, johon matkustajat satamassa siirtyisivät. Alukselle lisättiin myös kolme pelastusvenettä sekä kuusi pelastuslauttaa, jotta aluksen kapasiteetti saataisiin nostettua 2 570 henkeen (2 500 matkustajaa ja 70 miehistönjäsentä). Heinäkuun neljännen päivän viikonloppuna Robert Reid katsasti aluksen ja antoi todistuksen suurimmasta sallitusta 2 570 hengen kapasiteetista. Ennen Western Electric Companyn huviretkeä heinäkuun lopulla suurin henkilömäärä Eastlandin kansilla oli vain 1 123 henkeä, eikä mitään vakausongelmia voitu todeta.

Onnettomuus

Heinäkuun 24. päivän aamuna 1915 Eastland oli Chicagojoella kiinnitettynä laituriin yhdessä SS Theodore Rooseveltin ja SS Petoskeyn kanssa. Ensimmäiset matkustajat saapuivat noin kello 6.30, ja kello 7.10 mennessä Eastlandille oli noussut 2 500 matkustajaa. Tällä välin alus oli jo saanut lievän kallistuman kohti laituria, mikä oli normaalia, sillä matkustajat eivät olleet vielä levittäytyneet tasaisesti aluksen kansille. Miehistö onnistui tasapainottamaan aluksen täyttäen toisen puolen painolastitankkeja. Hinaaja Kenosha oli valmiudessa avustamaan Eastlandin pois laiturista, mutta noin kello 7.23 Eastland alkoi kallistua uudelleen, tällä kertaa joelle päin. Miehistön yrityksistä huolimatta kallistumaa ei enää saatu oikaistua operoimalla painolastitankkeja, ja alus ehti kallistua liiaksi ennen kuin kansimiehistö alkoi paimentaa matkustajia aluksen toiselle laidalle. Noin kello 7.29 Eastland kaatui kokonaan vasemmalle kyljelleen ja upposi osittain laiturin viereen kuuden metrin syvyiseen veteen, vain kuuden metrin päähän laiturista.

Hinaaja Kenosha saapui kyljellään makaavan aluksen vierelle ja avusti aluksen kansilla ja kyljellä olevat matkustajat turvaan. Aluksen rungon sisään jäi loukkuun useita matkustajia, jotka epätoivoisesti etsivät ulospääsyä aukottoman teräskyljen lävitse. Ennen kuin polttoleikkauslaitteet saapuivat paikalle, suurin osa rungon sisällä olijoista oli ehtinyt kuolla joko hypotermiaan tai hukkumalla.

Kaikkiaan 841 matkustajaa ja kolme miehistön jäsentä eli kaikkiaan kolmasosa aluksella olleista menetti henkensä Chicagon kaupungin historian pahimmassa yksittäisessä onnettomuudessa. Onnettomuuden seurauksena korvauksia uhrien omaisille maksettiin kaikkiaan 563 000 Yhdysvaltain dollaria.

SS Eastlandin onnettomuuden jälkeinen ura

Eastland nostettiin saman vuoden lokakuussa, ja se myytiin Illinois Naval Reservelle. Alus sai nimen USS Wilmette, ja se sijoitettiin Suurten järvien laivastotukikohtaan. Laivastouransa aikana Wilmette sai tehtäväkseen upottaa vallatun saksalaisen sukellusveneen UC-97:n. Lopulta alus romutettiin vuonna 1946.

Lähteet

• Eastland Disaster Historical Society (englanniksi)
• Eastland Memorial Society (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)