SM-64 Navaho

North American SM-64 Navaho eli Projekti X-10 oli ensimmäisiä USAF:n yrityksiä pitkänmatkan strategiseksi ydinohjusaseeksi, joka suunniteltiin mannertenväliseksi. X-10 Navajoon pohjautuneen projektin toteutus alkoi nimellä B-64 (b=bomber) ja sijoittui 1950-luvun loppuun, jolloin se lakkautettiin (1958–1959). Sen sijaan Northrop SM-62 Snark toteutui. Ensilento tapahtui vuoden 1953 lopulla.

NA XSM-64 laukaisualustallaan.

Ydinkärki (Mark 39 -ydinpommi tai W41/B41) oli megatonni-luokkaa (minimi: 3.8 MT). Suunniteltu kantama oli 6 500 km. Ohjus kykeni ainakin 2,2–2,3 Machin nopeuteen sekä 18–23 km lentokorkeuteen. Tosin tavoiteltu nopeus oli 3,0 Machin nopeus. Risteilyohjus lensi kahden ramjet-tyyppisten moottorien turvin, lisäksi se käytti niin sanottuja boosteri-raketteja (XLR-83). Suunnistustapa eli ohjuksen ohjautuksen menetelmä oli inertiasuunnistus.

Hankesuunnitelma kuitenkin peruttiin myöhempänä, sillä vuoden 1958 loppuun kestäneet lentokokeet päätettiin lopettaa. Tuolloin oli kehitysohjelmalle kertynyt hintaa 700 miljoonaa dollaria. Ohjusohjelmassa kehitettyjä erillisiä osia pyrittiin hyödyntämään muissa elementeissä, kuten ohjuksen ohjausjärjestelmässä. Ohjustyypin valmistaja oli North American Aviation. Convairin eli nykyisen Lockheed-Martinin ballistinen SM-65 Atlas (IRBM) otti suuremman prioriteetin ja osallistui myös Yhdysvaltain NASA:n avaruusohjelmaan 1960-luvulla (muun muassa Atlas-Agena).

Kuvan SM-64 Navaho-ohjus on näytteillä Floridassa.